Joskus vuosia sitten sain nähdä hevosniittokoneen, jonka ramppavaihteen valurautainen kuori oli ajettu kiveen , se oli ristiin haljennut irtipoikki ja taidokkaasti rautalangalla sitomalla korjattu.
Tuo hohtimilla aitalankaa kiertäen tehty sidossykkyrä muistutti lähinnä taideteosta ja jäljistä päätellen sillä oli pystytty työtäkin tekemään.
Nykyään rautalanka remonteille nauretaan, mutta syrjäisissä maaseutuolosuhteissa tuo oli usein ainoa tapa ehjätä koneita.
Jos jonku hallussa sattuisi olemaan vastaavista jutuista valokuvia, tai sellainen voisit ottaa , niin julkaisetko sen meidän ihmeteltäväksi.
Tuo hohtimilla aitalankaa kiertäen tehty sidossykkyrä muistutti lähinnä taideteosta ja jäljistä päätellen sillä oli pystytty työtäkin tekemään.
Nykyään rautalanka remonteille nauretaan, mutta syrjäisissä maaseutuolosuhteissa tuo oli usein ainoa tapa ehjätä koneita.
Jos jonku hallussa sattuisi olemaan vastaavista jutuista valokuvia, tai sellainen voisit ottaa , niin julkaisetko sen meidän ihmeteltäväksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitäs tuosta nyt onkaan kolme vuosikymmentä, kun (sillä hetkellä vielä tulevan) appiukon Ford Cortina GT:llä ajelin. Ns. autolla, sano, ei traktorilla. Porvoon moottoritiellä olin havaitsevinani alustan hieman levottomaksi 170:n nopeuksissa. Motarilta poistuessa sitten vaihdekeppi irtosi käteen rampissa, ihan irti-irti! Kun tuosta sitten toivuttiin, niin vaihdekeppihän pantiin alustavasti kiinni rautalankanaverkatilla eli "Fordin varaosalla", kuten ikivanha termi kuuluu. Muutama satakilometrinen myöhemmin keppi sitten kiinnitettiin paremmin.
Valitettavasti minulla ei ole tarjolla kuvia tuosta rautalankaviritelmästä!
Lähemmäs kolme vuosikymmentä on siitäkin, kun silloisesta VW-kuplastani napsahti kaasuvaijeri katki. Matkaa kotiin 15 km, Espoosta Helsinkiin. Käväisin sitaisemassa kaasuttimen vipstaakit rautalangalla sellaiseen asentoon, että kierroksia oli kaiken aikaa "kohtuullisesti". Nelosella mentiin kuuttakymppiä, liikennevaloissa vapaalla moottori äityi huutamaan niin että naapuriautoilijoilla riitti ihmettelemistä. Perille kuitenkin päästiin.
Eläköön rautalanka!
Mitäs tuosta nyt onkaan kolme vuosikymmentä, kun (sillä hetkellä vielä tulevan) appiukon Ford Cortina GT:llä ajelin. Ns. autolla, sano, ei traktorilla. Porvoon moottoritiellä olin havaitsevinani alustan hieman levottomaksi 170:n nopeuksissa. Motarilta poistuessa sitten vaihdekeppi irtosi käteen rampissa, ihan irti-irti! Kun tuosta sitten toivuttiin, niin vaihdekeppihän pantiin alustavasti kiinni rautalankanaverkatilla eli "Fordin varaosalla", kuten ikivanha termi kuuluu. Muutama satakilometrinen myöhemmin keppi sitten kiinnitettiin paremmin.
Valitettavasti minulla ei ole tarjolla kuvia tuosta rautalankaviritelmästä!
Lähemmäs kolme vuosikymmentä on siitäkin, kun silloisesta VW-kuplastani napsahti kaasuvaijeri katki. Matkaa kotiin 15 km, Espoosta Helsinkiin. Käväisin sitaisemassa kaasuttimen vipstaakit rautalangalla sellaiseen asentoon, että kierroksia oli kaiken aikaa "kohtuullisesti". Nelosella mentiin kuuttakymppiä, liikennevaloissa vapaalla moottori äityi huutamaan niin että naapuriautoilijoilla riitti ihmettelemistä. Perille kuitenkin päästiin.
Eläköön rautalanka!
Mun isoisä aina sano että ei se oo mitään rautalankaa vaan se on korjauslankaa.