Vastikään Goalta (marras-joulukuussa) tulleena voisi kertoa hieman omista kokemuksista matkalta. Tältä palstalta on saatu hyviä vinkkejä, joten jatketaan perinnettä. Tässä on tietenkin osittain toistoa siitä, mitä tällä palstalla on aikaisemmin kirjoitettu, mutta sallittakoon se. Jos asiavirheitä löytyy, niin korjata saa. Alla mainitut hinnat ovat suuntaa antavia, tarkoitus ei ollut juosta tarjousten perässä vaan viettää lomaa. Yksi euro on noin 57 rupiaa, jos vaihdat rahaa jo lentokentällä, niin sitten saatat saada eurosta noin 50 rupiaa.
Liikkuminen
Kävelemistä vaikeuttaa jalkakäytävien puute. Iltaisin valaistus vaihtelee, joten heijastin ja/tai taskulamppu on paikallaan, joistain paikoista puuttuu valaistus täysin. Takseja ei kokeiltu, joten niillä liikkumisesta ei sen enempää. Asiasta on ollut tälläkin palstalla juttuja. Niitä on paljon ja samaan tyyliin kuin Thaimassa, tööttäilevät ohi kulkiessaan ja tarjoavat palveluitaan joskus ihan häiritsevästikin. Bussilla pääsee Mapusaan 8 rupialla ja Panjimiin 10 rupialla. Pienet setelit ovat bussissa paikallaan, mutta kyllä rahastajalla tuntui vaihtorahaakin löytyvän. Jos jaksoi kävellä, parhaiten istumapaikan sai kun lähti päätepysäkiltä. Ei kannata istua leveästi, sillä bussi tulee joka tapauksessa täyteen, eli jos matkustatte vaikka kahdestaan, niin ahtautukaa heti kapealle penkille vierekkäin. Seisontapaikkoja on kyltin mukaan ehkä kymmenkunta, mutta pienessä bussissa oli yleensä ainakin kaksinkertainen tai kolminkertainenkin määrä seisojia.
Vasemmanpuoleinen liikenne on aika kaoottisen tuntuista, mutta yllättäen toimii. Autojen ja muidenkin kulkuvälineiden tärkein varuste on äänitorvi.
Hotelli Alor
Hotelli Alor oli luokituksenkin mukaan halvemmasta päästä, perustavallinen isohko tila, missä ilmastointi (eri maksusta) ja tuulettimet katossa. Marras-joulukuussa n. 30 asteen lämpötiloissa ehkä olisi pärjännyt kattotuulettimillakin, mutta ei kenties enää myöhemmin kun lämpötila on nousussa. Siivous toimi hyvin. Siivoojalle (toimi myös laukkupoikana) annettiin riksaa 200 rupiaa heti alussa, minkä jälkeen kohtelu oli erityisen hyvää (kannattaa varmaan muissakin lomakohteissa ajoittaa riksa alkuun). Jos sinulla ei ole rahaa vaihdettuna heti hotelliin saapuessa, niin kerro laukkupojalle, että annat rahaa myöhemmin, laukun kantamisesta 50 rupiaa on jo aika paljon. Turvamiehistä varsinkin ”Captain Jack” teki vaikutuksen ystävällisyydellään. Hotellin puutarhassa on iltaisin ohjelmaa ja paikalliseen hintatasoon nähden keskimääräistä selvästi kalliimpaa ruokaa. Lisäksi ko. hotellissa lisätään vero ruokalistalla esiintyvään hintaan, mikä hieman nostaa kuluja. Ihan hyvää, mutta muuallakin kannattaa käydä. Aamiainen oli melko tavanomainen, paikallista leipää ja paistettuja munia pääasiassa, ei kovin monipuolista. Vihannekset loistivat poissaolollaan. Erillinen hedelmävati olisi ollut tarjolla 100 rupian hintaan. Henkilökuntaa on niinkin paljon, että törmäilevät toisiinsa, siitä huolimatta saattavat haarukat tai lautaset olla ajoittain loppu kun huomio kiinnittyy toisarvoisiin seikkoihin. Ystävällistä henkilökunta on kaikin puolin.
Majoitus yleensä
Goalla on runsaasti Guesthouse tyyppistä majoitusta. Siellä sun täällä oli huoneita vuokrattavana kylttejä. Yksi vuokraemäntä kertoi, että hinnat ovat 300-600 rupiaa yöltä per huone riippuen siitä, löytyykö ilmastointia, jääkaappia tms. Omatoimimatkalainen voi tällaistakin matkaa kokeilla, tosin jos varaa netistä matkan, niin yhteyksien takia matka saattaa kestää vuorokaudenkin. Kokeilkoon ken tahtoo. Halvemmalla varmaan pääsee, mutta ajassa häviää. Takseilla on sopimuksia joidenkin majatalojen kanssa ja taksit vievät helposti vähän kalliimpaan paikkaan ja saavat siitä provikkaa, joten ei välttämättä kannata kysyä taksilta suosituksia edullisista majoitusmahdollisuuksista.
Ruokailu
Alorista tuli jo mainittua. Ravintoloita löytyy tietysti runsaasti ja hinnat alkavat jostain 60 rupiasta tavallisissa paikoissa. Katukioskeista saa edullista ruokaa, esim. taikinan sisään leivotut kasvisnyytit maksoivat 5 rupiaa kappale. Rantaravintoloissakin ruoka on ihan hyvää ja kohtuuhintaista. Jotenkin jäi vaikutelma, että ”kokolihatuotteet” eivät vedä vertoja valmiiksi pilkotuille. Esim. yhdessä ravintolassa puolikas kana vaikutti nälkään kuolleelta ja maksoi tuplasti enemmän, kuin vartaassa paistettu Tikka Kebap, jossa taas oli tuplasti enemmän kanaa. Sama koskee kalaa, kokonainen kala on kalliimpaa. Tarjolla on hyvinkin monipuolista ruokaa, mutta lisukesalaatteja ei ruuissa kovin paljoa näy. Ainahan voi halutessaan tilata salaatin erikseen. Eturuokakeitot maistuivat hyviltä, samoin leipä oli monipuolista ja maukasta. Riisin voi hyvin korvata vasta paistetulla leivällä. Naudanlihaakin on saatavilla, mutta ehkä siihen ei kannata ensisijaisesti panostaa. Kasvissyöjille on tarjolla runsaasti kypsennettyä kasvisruokaa.
Juomat
Paikallinen valtamerkki oluessa on Kingfisher. 2/3 litran pullo maksaa ravintolassa 60-70 rupiaa normaalisti, jostain saa halvemmallakin. Supermarketissa olutpullo ei ole oleellisesti halvempi. Limppari on vähän halvempaa, esim. fantapullo rantaravintolassa 20 rupiaa. Viini on aika kallista, ei kokeiltu. Ulkomaalaiset alkoholijuomat ovat melko kalliita, mutta kannattaa kokeilla paikallista HoneyBee Brandya, mitä saa kaupasta vähän yli 100 rupialla pullo.
Ostokset
Myyjät ovat innokkaita tarjoamaan tuotteitaan kuten Thaimaassa. Useimmat eivät mielellään ilmoita yksikköhintoja, vaan ”Good price” on heidän hintansa. Pitäisi kerätä ensin haluamansa tuotteet ja sitten alkaa tinkiminen ja korkealta, tuttua muualtakin. Mapusan markkinoilta sai t-paitoja 75 rupialla kappale (ainakin yksi myyjä ilmoitti ko. hinnan heti, eikä siitä enää viitsinyt tinkiä). Toinen tarjoaa ”Good pricea”, yrittää kerätä myytäväksi ison kasan paitoja ja myy ehkä 150 rupialla kappale loppujen lopuksi. Tietysti laatukin vaihtelee. Kannattaa katsoa kiinteähintaisista kaupoista hintatasoa, sillä ”lähtöhinnat” saattavat olla tähtitieteelliset. Jos jaksaa tinkiä, niin mikäs siinä. Yhdestä kiinteähintaisesta kaupasta ostettiin yhtenä aamuna juuri liikkeen avautuessa pari ihan hyvää t-paitaa, mutta kauppias olisi melkein väkisin halunnut myydä enemmän. Kun muuta ei ostettu, niin vaihtorahat tulivat selin kääntyen tosi epäkohteliaasti (mikä olikin ainoa epäkohteliaisuus koko matkan aikana). Paikalliset ovat hyvin taikauskoisia, ja jos päivän ensimmäinen kauppa ei ole hyvä, niin se vaikuttaa koko päivän myyntiin, eli päivä on pilalla.
Kauppahallista saa muutamalla kymmenellä rupialla ison pussillisen hedelmiä. Jos ostat jostain kadunkulmasta, niin on vähän kalliimpaa ja joudut taas tinkimään.
Rantaelämä
Kilometrejä pitkä hiekkaranta (ei punainen) on täynnä vieri vieressä olevia bambusta, banaaninlehdistä ja pressuista rakennettuja ravintoloita. Ravintoloilla on omat patjalla päällystetyt rantatuolinsa, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Odotuksena tosin on, että käyttää ko. ravintolan palveluita, mikä ei nyt ole liikaa vaadittu, jos siellä tuntejakin viettää. Ravintolan henkilökuntaan kuuluu omia tuotteitaan myyviä yrittäjiä (t-paitoja, koriste-esineitä, koruja, hierontaa ym. kaikkea mitä muualtakin saa). Korrektia on jossain vaiheessa ostaa jotain, vaikka hinnat ovat hieman korkeammat kuin muualla. Saman tinkimisprosessin joutuu käymään täälläkin.
Hotelli Alorin kohdalla on Calanguten jalkapallokenttä, miltä kohtaa lähtee jonkinlainen ”katu” rantaa. Polku se oikeastaan on, mutta kyllä siinä autojakin joskus kulki. Rannan kohdalla on Peter’s Restaurant, jossa ainakin oli WC (ja paperia). Rannalla käydessämme me majoituimme aina tähän, joten vertailukohtia ei ole. Emme viitsineet käydä ostosrituaaleja lävitse joka paikassa erikseen. Tuskinpa suuria eroja on. Lounaan söimme usein täällä ja ”Babyn” hierontakin oli ihan kohtuullista.
Näin marras-joulukuun vaihteessa lämpötila tuntui ihanteelliselta. 30 asteen tuntumassa ja vienon tuulenvireen puhaltaessa ei hiki valunut silmiin. Aurinko paistoi joka päivä, joten aika aurinkovarma lomakohde.
Ihmiset
Goalaiset ovat ystävällistä porukkaa, tervehtivät yleensä myös tuntemattomia, vaikka eivät olisi myymässä mitään. Tämä kuuluu paikalliseen tapakasvatukseen. Iloista mieltä ja hymyä mukaan, niin ystäviäkin löytyy. Yrmeä suomalainenkin pääsee monen ihmisen kanssa pitkiinkin keskusteluihin, mitä ei monissa muissa maissa tapahdu. Sen jälkeen ollaankin mitä ylimmät ystävykset seuraavan kerran tavattaessa.
Suuri osa Goan intialaisista on muualta maasta kotoisin. Monet kauppiaat ja työntekijät tulevat turistikaudeksi (noin marraskuu-huhtikuu) Goalle töihin ja siellä ansaitsemillaan rahoilla heidän pitää elää sadekausi, miksi ajaksi he palaavat kotiseudulleen. Kotona ei raha liiku, vaan siellä valmistetaan kenties tuotteita seuraavaa turistikautta varten, töitä tehdään, mutta ansioita ei ole.
Hyttyset
Moskiitot liikkuvat pimeän aikana. Kaupunkialueella ei niitä paljoa näkynyt, mutta ajoittain muutamia, ei kiusaksi asti. Paikallinen hyttysvoide Odomos (ei haissut edes pahalle) karkottaa moskiittoja. Hotellihuoneessa kannattaa WC:n ovi pitää yöllä kiinni, sitä kautta saattaa joitakin ötököitä ilmaantua. Makuasia tietysti, miten suhtautuu malarialääkitykseen, mutta meillä ei ollut eikä tarvinnut hyttysiä hätistellä.
Hygienia
Käsihuuhde on aina paikallaan ainakin ennen ruokailua. Jos vatsatauti iskee, niin apteekista saa lääkettä. Maitohappobakteerikuurin aloittaminen ennen matkaa ei ole pahitteeksi. ”Kaatopaikkoja” on lähes joka kadunkulmassa ja samoin lehmän läjiä, lehmät kulkevatkin ihan yleisesti muun liikenteen seassa. Katso mihin astut. Roskikset olivat sitten harvinaisempi näky. WC:ksi riitti miehille se, että kääntyi kadulta poispäin ja lorotti siihen.
Paikallinen punainen hiekka tarttuu joka paikkaan ja tiukasti vaatteisiin. Kun loman jälkeen peset vaatteitasi, pese siellä käyttämäsi vaatteet erikseen, muussa tapauksessa saattavat muut vaatteet värjääntyä hennon vaaleanpunaisiksi.
Kerjäläiset
Kerjäläisiä löytyy ja on tietysti kunkin oma asia, miten heihin suhtautuu. Paikalliset antoivat usein kerjäläisille parin rupian kolikon ja olivat siihen tyytyväisiä. Lapsikerjäläisiä emme avustaneet, mutta jollekin oikeasti vammaiselle tai vanhukselle saattoi kolikko joskus livahtaa. Jotkut ihan hyvin pukeutuneet lapset kokeilivat joskus myös onneaan ja pyysivät rahaa. Jos rahaa helpolla tulee lapsena, niin saattaa koulu jäädä käymättä ja ammatinvalinta tuolla linjalla ei ole niitä parhaimpia. Huijareitakin löytyy. Jotkut raahaavat tervettä jalkaa perässään, jotkut taas ovat oikeasti vammaisia. Yksi ”mykkä” lapsi kulki virallisen näköisen monella leimalla varustetun keräyslistan kanssa pyytämässä rahaa kuurojen koululle. Pari tuntia myöhemmin oli tyttö oppinut puhumaan ja pyysi kolikkoa.
Matkalle mukaan
Jos sinulla on vanhoja vaatteita, mitä olet aikeissa heittää pois, niin niitä voi mukaan ottaa enemmänkin. Eivät matkalaukut menomatkalla niin paljoa paina. Paikalliset kauppiaat ja mikseivät muutkin, ottavat niitä ilomielin vastaan käytettynäkin. He vievät niitä sitten omille asuinalueilleen ja tienaavat niistä jonkin verran. Kysytty tuote oli myöskin kännykkä. Niitä voi myydä tai lahjoittaa. Hintatietoisia ovat, joten ei niillä tienaamaan pääse, mutta jos nurkissa lojuu ylimääräisiä kännyköitä, niin kyllä ne kelpaavat.
Turistit
Ulkomaalaisista englantilaisia on eniten, mutta hyvänä kakkosena tulevat paikallisten mukaan suomalaiset. Jonkin verran kauppiaat osaavat myös suomen kielen ”kauppasanastoa”. Intialaisia turisteja on myös runsaasti. Voi hyvinkin olla, että tämän kirjoittaja on vuoden päästä taas turistina Goalla.
Liikkuminen
Kävelemistä vaikeuttaa jalkakäytävien puute. Iltaisin valaistus vaihtelee, joten heijastin ja/tai taskulamppu on paikallaan, joistain paikoista puuttuu valaistus täysin. Takseja ei kokeiltu, joten niillä liikkumisesta ei sen enempää. Asiasta on ollut tälläkin palstalla juttuja. Niitä on paljon ja samaan tyyliin kuin Thaimassa, tööttäilevät ohi kulkiessaan ja tarjoavat palveluitaan joskus ihan häiritsevästikin. Bussilla pääsee Mapusaan 8 rupialla ja Panjimiin 10 rupialla. Pienet setelit ovat bussissa paikallaan, mutta kyllä rahastajalla tuntui vaihtorahaakin löytyvän. Jos jaksoi kävellä, parhaiten istumapaikan sai kun lähti päätepysäkiltä. Ei kannata istua leveästi, sillä bussi tulee joka tapauksessa täyteen, eli jos matkustatte vaikka kahdestaan, niin ahtautukaa heti kapealle penkille vierekkäin. Seisontapaikkoja on kyltin mukaan ehkä kymmenkunta, mutta pienessä bussissa oli yleensä ainakin kaksinkertainen tai kolminkertainenkin määrä seisojia.
Vasemmanpuoleinen liikenne on aika kaoottisen tuntuista, mutta yllättäen toimii. Autojen ja muidenkin kulkuvälineiden tärkein varuste on äänitorvi.
Hotelli Alor
Hotelli Alor oli luokituksenkin mukaan halvemmasta päästä, perustavallinen isohko tila, missä ilmastointi (eri maksusta) ja tuulettimet katossa. Marras-joulukuussa n. 30 asteen lämpötiloissa ehkä olisi pärjännyt kattotuulettimillakin, mutta ei kenties enää myöhemmin kun lämpötila on nousussa. Siivous toimi hyvin. Siivoojalle (toimi myös laukkupoikana) annettiin riksaa 200 rupiaa heti alussa, minkä jälkeen kohtelu oli erityisen hyvää (kannattaa varmaan muissakin lomakohteissa ajoittaa riksa alkuun). Jos sinulla ei ole rahaa vaihdettuna heti hotelliin saapuessa, niin kerro laukkupojalle, että annat rahaa myöhemmin, laukun kantamisesta 50 rupiaa on jo aika paljon. Turvamiehistä varsinkin ”Captain Jack” teki vaikutuksen ystävällisyydellään. Hotellin puutarhassa on iltaisin ohjelmaa ja paikalliseen hintatasoon nähden keskimääräistä selvästi kalliimpaa ruokaa. Lisäksi ko. hotellissa lisätään vero ruokalistalla esiintyvään hintaan, mikä hieman nostaa kuluja. Ihan hyvää, mutta muuallakin kannattaa käydä. Aamiainen oli melko tavanomainen, paikallista leipää ja paistettuja munia pääasiassa, ei kovin monipuolista. Vihannekset loistivat poissaolollaan. Erillinen hedelmävati olisi ollut tarjolla 100 rupian hintaan. Henkilökuntaa on niinkin paljon, että törmäilevät toisiinsa, siitä huolimatta saattavat haarukat tai lautaset olla ajoittain loppu kun huomio kiinnittyy toisarvoisiin seikkoihin. Ystävällistä henkilökunta on kaikin puolin.
Majoitus yleensä
Goalla on runsaasti Guesthouse tyyppistä majoitusta. Siellä sun täällä oli huoneita vuokrattavana kylttejä. Yksi vuokraemäntä kertoi, että hinnat ovat 300-600 rupiaa yöltä per huone riippuen siitä, löytyykö ilmastointia, jääkaappia tms. Omatoimimatkalainen voi tällaistakin matkaa kokeilla, tosin jos varaa netistä matkan, niin yhteyksien takia matka saattaa kestää vuorokaudenkin. Kokeilkoon ken tahtoo. Halvemmalla varmaan pääsee, mutta ajassa häviää. Takseilla on sopimuksia joidenkin majatalojen kanssa ja taksit vievät helposti vähän kalliimpaan paikkaan ja saavat siitä provikkaa, joten ei välttämättä kannata kysyä taksilta suosituksia edullisista majoitusmahdollisuuksista.
Ruokailu
Alorista tuli jo mainittua. Ravintoloita löytyy tietysti runsaasti ja hinnat alkavat jostain 60 rupiasta tavallisissa paikoissa. Katukioskeista saa edullista ruokaa, esim. taikinan sisään leivotut kasvisnyytit maksoivat 5 rupiaa kappale. Rantaravintoloissakin ruoka on ihan hyvää ja kohtuuhintaista. Jotenkin jäi vaikutelma, että ”kokolihatuotteet” eivät vedä vertoja valmiiksi pilkotuille. Esim. yhdessä ravintolassa puolikas kana vaikutti nälkään kuolleelta ja maksoi tuplasti enemmän, kuin vartaassa paistettu Tikka Kebap, jossa taas oli tuplasti enemmän kanaa. Sama koskee kalaa, kokonainen kala on kalliimpaa. Tarjolla on hyvinkin monipuolista ruokaa, mutta lisukesalaatteja ei ruuissa kovin paljoa näy. Ainahan voi halutessaan tilata salaatin erikseen. Eturuokakeitot maistuivat hyviltä, samoin leipä oli monipuolista ja maukasta. Riisin voi hyvin korvata vasta paistetulla leivällä. Naudanlihaakin on saatavilla, mutta ehkä siihen ei kannata ensisijaisesti panostaa. Kasvissyöjille on tarjolla runsaasti kypsennettyä kasvisruokaa.
Juomat
Paikallinen valtamerkki oluessa on Kingfisher. 2/3 litran pullo maksaa ravintolassa 60-70 rupiaa normaalisti, jostain saa halvemmallakin. Supermarketissa olutpullo ei ole oleellisesti halvempi. Limppari on vähän halvempaa, esim. fantapullo rantaravintolassa 20 rupiaa. Viini on aika kallista, ei kokeiltu. Ulkomaalaiset alkoholijuomat ovat melko kalliita, mutta kannattaa kokeilla paikallista HoneyBee Brandya, mitä saa kaupasta vähän yli 100 rupialla pullo.
Ostokset
Myyjät ovat innokkaita tarjoamaan tuotteitaan kuten Thaimaassa. Useimmat eivät mielellään ilmoita yksikköhintoja, vaan ”Good price” on heidän hintansa. Pitäisi kerätä ensin haluamansa tuotteet ja sitten alkaa tinkiminen ja korkealta, tuttua muualtakin. Mapusan markkinoilta sai t-paitoja 75 rupialla kappale (ainakin yksi myyjä ilmoitti ko. hinnan heti, eikä siitä enää viitsinyt tinkiä). Toinen tarjoaa ”Good pricea”, yrittää kerätä myytäväksi ison kasan paitoja ja myy ehkä 150 rupialla kappale loppujen lopuksi. Tietysti laatukin vaihtelee. Kannattaa katsoa kiinteähintaisista kaupoista hintatasoa, sillä ”lähtöhinnat” saattavat olla tähtitieteelliset. Jos jaksaa tinkiä, niin mikäs siinä. Yhdestä kiinteähintaisesta kaupasta ostettiin yhtenä aamuna juuri liikkeen avautuessa pari ihan hyvää t-paitaa, mutta kauppias olisi melkein väkisin halunnut myydä enemmän. Kun muuta ei ostettu, niin vaihtorahat tulivat selin kääntyen tosi epäkohteliaasti (mikä olikin ainoa epäkohteliaisuus koko matkan aikana). Paikalliset ovat hyvin taikauskoisia, ja jos päivän ensimmäinen kauppa ei ole hyvä, niin se vaikuttaa koko päivän myyntiin, eli päivä on pilalla.
Kauppahallista saa muutamalla kymmenellä rupialla ison pussillisen hedelmiä. Jos ostat jostain kadunkulmasta, niin on vähän kalliimpaa ja joudut taas tinkimään.
Rantaelämä
Kilometrejä pitkä hiekkaranta (ei punainen) on täynnä vieri vieressä olevia bambusta, banaaninlehdistä ja pressuista rakennettuja ravintoloita. Ravintoloilla on omat patjalla päällystetyt rantatuolinsa, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Odotuksena tosin on, että käyttää ko. ravintolan palveluita, mikä ei nyt ole liikaa vaadittu, jos siellä tuntejakin viettää. Ravintolan henkilökuntaan kuuluu omia tuotteitaan myyviä yrittäjiä (t-paitoja, koriste-esineitä, koruja, hierontaa ym. kaikkea mitä muualtakin saa). Korrektia on jossain vaiheessa ostaa jotain, vaikka hinnat ovat hieman korkeammat kuin muualla. Saman tinkimisprosessin joutuu käymään täälläkin.
Hotelli Alorin kohdalla on Calanguten jalkapallokenttä, miltä kohtaa lähtee jonkinlainen ”katu” rantaa. Polku se oikeastaan on, mutta kyllä siinä autojakin joskus kulki. Rannan kohdalla on Peter’s Restaurant, jossa ainakin oli WC (ja paperia). Rannalla käydessämme me majoituimme aina tähän, joten vertailukohtia ei ole. Emme viitsineet käydä ostosrituaaleja lävitse joka paikassa erikseen. Tuskinpa suuria eroja on. Lounaan söimme usein täällä ja ”Babyn” hierontakin oli ihan kohtuullista.
Näin marras-joulukuun vaihteessa lämpötila tuntui ihanteelliselta. 30 asteen tuntumassa ja vienon tuulenvireen puhaltaessa ei hiki valunut silmiin. Aurinko paistoi joka päivä, joten aika aurinkovarma lomakohde.
Ihmiset
Goalaiset ovat ystävällistä porukkaa, tervehtivät yleensä myös tuntemattomia, vaikka eivät olisi myymässä mitään. Tämä kuuluu paikalliseen tapakasvatukseen. Iloista mieltä ja hymyä mukaan, niin ystäviäkin löytyy. Yrmeä suomalainenkin pääsee monen ihmisen kanssa pitkiinkin keskusteluihin, mitä ei monissa muissa maissa tapahdu. Sen jälkeen ollaankin mitä ylimmät ystävykset seuraavan kerran tavattaessa.
Suuri osa Goan intialaisista on muualta maasta kotoisin. Monet kauppiaat ja työntekijät tulevat turistikaudeksi (noin marraskuu-huhtikuu) Goalle töihin ja siellä ansaitsemillaan rahoilla heidän pitää elää sadekausi, miksi ajaksi he palaavat kotiseudulleen. Kotona ei raha liiku, vaan siellä valmistetaan kenties tuotteita seuraavaa turistikautta varten, töitä tehdään, mutta ansioita ei ole.
Hyttyset
Moskiitot liikkuvat pimeän aikana. Kaupunkialueella ei niitä paljoa näkynyt, mutta ajoittain muutamia, ei kiusaksi asti. Paikallinen hyttysvoide Odomos (ei haissut edes pahalle) karkottaa moskiittoja. Hotellihuoneessa kannattaa WC:n ovi pitää yöllä kiinni, sitä kautta saattaa joitakin ötököitä ilmaantua. Makuasia tietysti, miten suhtautuu malarialääkitykseen, mutta meillä ei ollut eikä tarvinnut hyttysiä hätistellä.
Hygienia
Käsihuuhde on aina paikallaan ainakin ennen ruokailua. Jos vatsatauti iskee, niin apteekista saa lääkettä. Maitohappobakteerikuurin aloittaminen ennen matkaa ei ole pahitteeksi. ”Kaatopaikkoja” on lähes joka kadunkulmassa ja samoin lehmän läjiä, lehmät kulkevatkin ihan yleisesti muun liikenteen seassa. Katso mihin astut. Roskikset olivat sitten harvinaisempi näky. WC:ksi riitti miehille se, että kääntyi kadulta poispäin ja lorotti siihen.
Paikallinen punainen hiekka tarttuu joka paikkaan ja tiukasti vaatteisiin. Kun loman jälkeen peset vaatteitasi, pese siellä käyttämäsi vaatteet erikseen, muussa tapauksessa saattavat muut vaatteet värjääntyä hennon vaaleanpunaisiksi.
Kerjäläiset
Kerjäläisiä löytyy ja on tietysti kunkin oma asia, miten heihin suhtautuu. Paikalliset antoivat usein kerjäläisille parin rupian kolikon ja olivat siihen tyytyväisiä. Lapsikerjäläisiä emme avustaneet, mutta jollekin oikeasti vammaiselle tai vanhukselle saattoi kolikko joskus livahtaa. Jotkut ihan hyvin pukeutuneet lapset kokeilivat joskus myös onneaan ja pyysivät rahaa. Jos rahaa helpolla tulee lapsena, niin saattaa koulu jäädä käymättä ja ammatinvalinta tuolla linjalla ei ole niitä parhaimpia. Huijareitakin löytyy. Jotkut raahaavat tervettä jalkaa perässään, jotkut taas ovat oikeasti vammaisia. Yksi ”mykkä” lapsi kulki virallisen näköisen monella leimalla varustetun keräyslistan kanssa pyytämässä rahaa kuurojen koululle. Pari tuntia myöhemmin oli tyttö oppinut puhumaan ja pyysi kolikkoa.
Matkalle mukaan
Jos sinulla on vanhoja vaatteita, mitä olet aikeissa heittää pois, niin niitä voi mukaan ottaa enemmänkin. Eivät matkalaukut menomatkalla niin paljoa paina. Paikalliset kauppiaat ja mikseivät muutkin, ottavat niitä ilomielin vastaan käytettynäkin. He vievät niitä sitten omille asuinalueilleen ja tienaavat niistä jonkin verran. Kysytty tuote oli myöskin kännykkä. Niitä voi myydä tai lahjoittaa. Hintatietoisia ovat, joten ei niillä tienaamaan pääse, mutta jos nurkissa lojuu ylimääräisiä kännyköitä, niin kyllä ne kelpaavat.
Turistit
Ulkomaalaisista englantilaisia on eniten, mutta hyvänä kakkosena tulevat paikallisten mukaan suomalaiset. Jonkin verran kauppiaat osaavat myös suomen kielen ”kauppasanastoa”. Intialaisia turisteja on myös runsaasti. Voi hyvinkin olla, että tämän kirjoittaja on vuoden päästä taas turistina Goalla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tosi hyvä ja selventävä kirjoitus sinulta. Toivoisin myös muilta saman tyyppisiä tarinoita.
Olen itse lähdössä tammikuussa Goalle ja toivon että voisin saada itsestäni sen verran irti,että voisin ehkä päivittäin kertoa tuntemuksiani Goalta??
Terv: Mika
Kiitos kirjoituksesta, kaikki näyttää olevan hyvin siellä.
hyvä kirjoitus. Kävittekö millään retkillä? Omatoimisesti vai järjestetyillä? Mitä suosittelet?
Emme käyneet retkillä lainkaan, joten niiltä osin en osaa kantaa ottaa. Jotkut pitävät järjestetyistä retkistä, mutta me olemme aina suosineet omatoimista kulkemista, jolloin voi lähteä ”retkelle” silloin kun siltä tuntuu.
Bussikyyti Goalla on sinänsä jo elämys. Jos vähän jaksaa kävellä, niin helpointa on mennä Galanguten keskustaan, jossa olevalta aukioilta bussit lähtivät ainakin Panjimiin. Busseissa olevista kylteistä näkee määränpään ja jokaisessa bussissa on rahastaja, joka kovaäänisesti kuuluttaa, minne bussi on menossa, jos oma bussi menee eri paikkaan, niin hän neuvoo kyllä, mistä oikea bussi löytyy. Väärään bussiin ei eksy. Päätepysäkeillä on kaikkialla huutajat, jotka ohjaavat oikeisiin busseihin.
Jos lähtevä bussi on jo täynnä, eikä ole kovin kiire, niin voi odottaa hetken ja mennä seuraavan, niin saa istumapaikan. Busseja kulkee aika tiheällä aikataululla, jos nyt aikatauluista voi puhua. Matkan varreltakin pääsee kyytiin. Pysäkkejä ei ole (ainakaan montaa), kunhan heiluttaa kättä jossain vähänkin leveämmässä kohdassa.
Bussissa hyvämuistinen rahastaja kerää matkan aikana bussimaksun, mikä on kymmenen rupiaa Panjimiin, Mapusaan kahdeksan. Suotavaa on, että olisi pientä rahaa mukana, mutta kyllä vaihtorahaakin löytyy. Busseissa eivät välttämättä kelpaa kovin rikkinäiset setelit, eli jos sellaisia jostain haltuusi tulee, käytä ne riksoihin.
Mapusan bussiin nousimme hieman kauempana rannasta olevasta liikenneympyrästä kauppahallin kupeesta. Mahdollisesti sen lähtöpysäkki oli siinä, koska rahastaja keräsi porukkaa bussiin jonkin aikaa ja saimme jopa istuinpaikat. Päätepysäkki Mapusassa on aivan markkinatorin vieressä. Helppo löytää eikä tarvitse taksia.
Taksillakin pääsee liikkumaan, mutta emme kokeilleet. Tinkimisprosessin joutuu läpikäymään ja saattaapa olla, että ylimääräisenä bonuksena taksi vie sinut johonkin jalokivikauppaan tai vastaavaan, mistä kuski saa provikkaa, siitäkin huolimatta, ettei tällainen ylimääräinen koukkaus sinua kiinnosta. Taksia käyttäneet varmaan tuntevat paremmin taksikäytännön.
Pieniä ”kaupunkiretkiäkin” voi löytyä. Jotkut paikalliset räätälit voivat viedä retkelle johonkin paikalliseen ”vaatetehtaaseen”. Samoin jalokivikauppiaat esittelevät mielellään korujen valmistusprosessia. Nämä retket ovat ilmaisia.
Pari vuotta sitten käytäntö oli sellainen, että kun lähti yhden kuskin kyydissä hotellin edestä retkelle, halusi hän sopia loppuviikon retkistä. Eli parhaimmillaan sai oman yksityisen autonkuljettajansa koko viikon ajaksi. Kuljettajan vaihtaminen ei sitten ollutkaan niin helppoa, mutta kuskille on tietenkin kätevää päästä suunnittelemaan omat aikataulunsa. Hinnat eri kuskeilla olivat suunnilleen samat.
kiitos mukava lukea asiallisesti kirjoitettua tietoa :)
menossa tammikuulla, ja näin hyvät lisätiedot ei ole ollenkaan pahasta. Kiitos
Perheemme on menossa maaliskuussa ensim. kertaa Goaan. varasimme matkan Aurinkomatkoilta ja saimme paikat hotelli Santana Bech resort -hotellista. Voisiko joku paikalla käynyt kertoa vähän tuosta hotellista. Onko siisti vai nuhjuinen, entä uima-allasalue. Onko meren ranta sillä kohtaa ok? Onko kaukana kaikesta vai mitä löytyy läheltä? Millainen aamupala ja muu palvelu? Kannattaako hotellissa syödä lounasta/illallista? Olisin kovin kiitollinen vastauksista, sillä hotellin taso askarruttaa.
Santana Beach Resort hotellissa asuimme kaksi vuotta sitten ja se oli silloin juuri valmistunut. Hotelli on siisti, isot huoneet useammassa rakennuksessa, pieni uima-allas pihalla ravintolan pöytien vierellä. Aamupalana tavallinen tee/kahvi, paahtoleipä, voi, marmeladi ja mehu. Listalta voi tilata lisuketta aamiaiselle eikä maksa paljoa.
Mielestäni ruoka oli hotellissa ihan hyvää ja lähistöllä pääkadun varrella on useita ravintoloita ja muita palveluita. Rannalla on hotellin omistama shack (rantaravintola) Calamari ja hotellihan sijaitsee melkein rannalla. Mielestäni hyvä valinta.
Meitä on muutama suomalainen jotka vietämme koko talven täällä ja asumme Candolimissa Santanan lähistöllä. Voimme auttaa retkien järjestelyssä ja muissakin asioissa. Sähköpostimme on [email protected]. Tervetuloa!
Kiitokset Santanan tiedoista. Vähän vielä mietityttää, että onko uima-allas kovin pieni. Meillähän on mukana 11- ja 13-vuotiaat tytöt.
Luulisin Irritiina että Santanan uima-altaan koko ei ole este hotellin valinnalle joka on muuten sijainniltaan loistava. Allasalue on koko päivän auringon paisteessa ja niin kuuma että pitempiä aikoja emme ole siinä viihtyneet. Pohjois-Goassa on monia erilaisia rantoja ja taksin voi vuokrata vaikka päiväksi jos haluaa lähteä kauemmaksi omalta rannaltaan.
Tervehdys,helmikuussa ollaan menossa ensimmäistä kertaa,kiitämme hyvistä vinkeistä.
.. väsätä näin hienon matkaraportin.
Minäkin aina lupaan tehdä niin, mutta kun on matkalta tullut, niin ei viitsi kuin vastailla muiden kysymyksiin.
Itse olin Calangutessa vuosi sitten ja tykkäsin kovasti.
Vielä kerran, hienoa ahkeruutta sinulta.
Todella asiallista tietoa ,voin kertoa kymmenen Intian matkan kokemuksella.Hyvää joulua!