Hän söi kevyen aterian,
pyöritteli punaista viiniä
tyhjässä lasissa.
Pöydällä paloi.
Omakuva ikkunassa.
Pimeyttä.
Satoi hiljaista lunta.
Valaistuja pensaita, puita,
lämpimiä ikkunoita.
Oli niin tyyntä,
liikkumatonta,
täyttä.
Taivasta, tähtiä.
Kirpeää kietoutumista,
valtavaa kaulaliinaa.
Nainen vilkaisee oikealle,
vasemmalle.
Olisi aivan sama kummalle jalalle.
Maailma oli sulkenut ovensa kaikki,
Vaan vierellään,
aivan kiinni sydämessä,
käsikynkässään tuntematon jumala.
Hassu, hiekkainen lapsuusmuisto:
Samum.
Hiekkamyrsky ja nuori tyttö.
pyöritteli punaista viiniä
tyhjässä lasissa.
Pöydällä paloi.
Omakuva ikkunassa.
Pimeyttä.
Satoi hiljaista lunta.
Valaistuja pensaita, puita,
lämpimiä ikkunoita.
Oli niin tyyntä,
liikkumatonta,
täyttä.
Taivasta, tähtiä.
Kirpeää kietoutumista,
valtavaa kaulaliinaa.
Nainen vilkaisee oikealle,
vasemmalle.
Olisi aivan sama kummalle jalalle.
Maailma oli sulkenut ovensa kaikki,
Vaan vierellään,
aivan kiinni sydämessä,
käsikynkässään tuntematon jumala.
Hassu, hiekkainen lapsuusmuisto:
Samum.
Hiekkamyrsky ja nuori tyttö.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Runosi ovat miellyttävää luettavaa, pidän niistä, vaikken aina jätä komenntiani. Niissä on tunnelmaa ja ajatusta.
Kiitos tästäkin lukuhetkestä : )