Kukaan ei rakasta minua eikä tule rakastamaankaan. En löydä ikinä itselleni ketään enkä haluakaan löytää. Miksi edes toivon sellaista, sillä sehän on kuitenkin mahdotonta? En ole sellainen kuin pitäisi. En kelpaa kenellekään. Katsoin peiliin ja huomasin mikä olen: toivoton tapaus. En kuitenkaan itke, sillä tiesinhän tämän jo ennestään. Minusta ei ole mihinkään. Kaikki muut ovat parempia kuin minä. Silti kirjoittelen tänne ja toivottelen toisille kaikkea hyvää, parempaa kuin mitä itselleni on elämä varannut. Minä saan varmaan kieriskellä pettymyksissä lopun ikääni.
Ei rakasta...
Päivänkakkara
11809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei kuuleppas nyt tyttönen. otathan itseäsi niskasta kiinni ja nostat oikein reippaasti.. Sulla on asennevamma (hih)
Kaikilla on joskus vaikeaa ja huonot alemmuuspäivät mutta jos sitä jatkaa ikuisuuden niin ei oo hyvä juttu!!
Katsoppas itseäsi peiliin ja yritä löytää hyviä ja myönteisiä puolia/asioita itsestäsi, koska niitä varmasti löytyy meistä jokaisesta ihmisestä!! Kukaan ei ole yksin!!
Piristy kaveri!!! =)
Ei rakasta. Kyllä se on huomattu monet kerrat!
ei. Sellaista se elämä on.
Eihän se haittaa mitään, vaikkei rakastakaan.
..kunnes jouduin itselleni myötämään, että "hän" rakastaa sittenkin:)
Sana on siis myöntämään.
..ja ajattele, että sen on joku toinen kirjoittanut ja kirjoita hänelle nyt viesti takaisin...!
Tiedätkö, et ole yksin. Minulla on ihan samanlainen olo tosi usein. Kaikilla ihmisillä ei ole onnea rakkaudessa. Pakko vaan yrittää sopeutua ja opetella elämään tämän tosiasian kanssa. Onneksi elämässä on muutakin kuin rakkaus. Etsi sitä jotakin muuta äläkä murehdi asioita, joita et voi muuttaa.
et ole yksin. minulla sama juttu!=)
... rakkaudettomuutta huomaan ma!
Eihän kukaan voi olla ihan toivoton tapaus, mutta niitä toivottomia hetkiä nyt tulee itse kullekin vähän väliä, mutta niistä pitää vaan pyristellä irti.
Ihan luonnollistahan se on, että iskee välillä "saamaton" olo, mutta eihän se tarkoita, että ihmisessä itsessään mitään vikaa olisi - muidenkaan silmissä.
Mielestäni ihmisen tärkeimpiin ominaisuuksiin ja vahvuuksiin kuuluu myötäelämisen taito ja inhimillisyys ja näistä kirjoituksistanne paistaa selvästi läpi se, että sitä ei täältä ainakaan puutu.
Varsinkin sinä Päivänkakkara toivottelet toisille hyvää, johan se kertoo sinun hyvyydestä ja jo sen perusteella voin väittää, että olet hieno tutustumisen arvoinen ihminen! Varmasti tulet tutustumaan vielä toisiin yhtä mukaviin ihmisiin, samoin kuin me kaikki muutkin vielä monet kerrat!
Joopa, on se vaikeaa meille, jotka ei olla täysin vastustamattomia. Ja meitäkin piiritetään silloin tällöin, myönnä pois. Eivät vain ole "just niitä". Tai syntyy triangelidraama tai muuta kurjaa. Niin että parempi elellä yksin kuin olla epärehellinen tai aiheuttaa pahaa oloa toiselle ja itselle.
Meitä l-identiteetin itsessämme tunnistaneita on kumminkin sen verran vähän ja toistemme löytäminen melkein mahdotonta (jos ei kovasti liiku ns. piireissä), että tämä tosiasia vain pitää tunnustaa. Ja sitten on ne muut ehdot (ei polta, ei juo, ei sitä eikä tätä jne). Ole itsellesi pitkämielinen, älä pakottaudu "löytämään" nyt ja heti, olet alle nelikymppisenä vielä nuori ja se on tosi. Aikaa on.