OSA 1
Jotkut eivät näe ufoja koskaan,,, eivätkä näin myös usko niihin, mutta itse olen tehnyt useita havaintoja. Lähipiirissäni olevat ihmiset jotkut nähneet kerran.
Tapaukset Päijät-Hämeessä
Ensimmäinen havainto lapsuudesta jossa mukana perheenjäsen ja sukulainen. Olimme lapsia ja mukana aikuinen. 1991 katselimme kesäistä taivasta sukulaisen kodin läheisyydessä. Huomasimme taivaalla vanhan tehtaan läheisyydessä järven yläpuolella esineen, jonka luulimme olevan riippuliitäjä. Huudahdin sen ääneen ja kaikki katsoimme. Katsoimme sitä sitten odottaen sen liitelevän, mutta kohde ei liikkunut mihinkään ja aloimme ihmetellä. Se vain killui siellä ilmassa. Kysyimme vanhemmalta havaitsijalta, että mikä tuo on ja eipä hänkään osannut vastata ja kaikista meistä näimme jotain tunnistamatonta. Katselimme 5-10 min ja vanhempi henk. hermostui ja käski meitä lähtemään. Kohde oli harmaa ja suhteellisen kookas koska se oli melko kaukana meistä n. vajaa 1 km. Esine oli hieman tehtaan tiilistä piippua ylempänä. Kerroimme tästä havainnosta vähän ajan kuluttua lähipiirissämme ja myös edelleen kun tulee ufo aiheesta keskukstelua.
Seuraavan kerran 2003 eli reilun kymmenen vuoden kuluttua on seuraava ufo-havainto. Olimme kahden ed. kertomuksen perheenjäsenen kanssa kotipihallamme elokuussa katselemassa revontulia, joista kerrottiin myös uutisissa. Ne olivat todella upeita. Sitten ne hiipuivat, mutta odottelimme josko vielä. Taivas oli musta ja selkeä,,, pohjoisessa hieman pilviä tulossa. klo oli noin keskiyö. Seuraavaksi näimme kirkkaan valon lähestyvän taivaalla puiden yläpuolella. luulimme lentokoneeksi, mutta hetkessä valo suureni ihan älyttömästi ja tuntui, että se tulee päälle. Toinen, meistä sanoi, että pitäiskö lähteä menemään! ( Koti ovi oli auki alle 10 m) Jäimme kuitenkin ja valo oli edessämme, sitten siitä älyttönän suuresta valosta (sammui) ampaisi 90 asteen kulmassa punainen pallo joka kiiti taivaalla tyyliin valon nopeudella kohti horisonttia. Siitä sitten sisälle päästyämme kerroimme hereillä olleelle kolmannelle henkilölle ja kirjoitimme ylös asian faktat. Uskon tähän tapaukseen liittyvän erikoisen jutun noin kuukausi havaintoa aiemmin makasin pedissä aikeissa käydä yöpuulle ja heti näen kasvot suljettujen silmien edessä, jotka lähestyvät pimeällä taustalla hehkuen. Pelästyin ja avasin silmäni. Kun laitoin ne taas kiinni, visio toistui samanlailla. "Katsoin" loppuun ja humanoidiksi kasvot lukisin! Ei ollut samannäköinen kuin leffojen musta silmät. Oli sievempi painos, mutta kyllä hätkäytti silti, koska meni yli hilseen sillä hetkellä. Jälkeenpäin kuvailisin tunnetta telepatiaksi. Tyypillä oli suuret, syvät, siniset teevatimaiset silmät, hohtavan valkoinen (kuin kuu) iso kalju pää, korkea otsa. Pieni nenä, hieman hymyilevät kapeat huulet ja luisevat poskipäät. En tiennyt, mitä ajatella, mutta piirsin kasvoista kuvan, koska ne jäivät mieleen.
2004 koin jokseenkin järkyttävän havainnon yksin käyttäessäni koiraa ulkona myöhään illalla. Kävelin kotikadulla kotitalon vierustalla ja ketään ei näkymyt missään. Oli alku syksy. Ihmettelin, kun jalkani menivät hiukan veteliksi. Kävelin pari metriä katsellen jalkoihini, sitten nostettuani katseen näin "uuden" katulampun: katulamppujen väliin oli ilmestynyt kirkas oranssi valopallo. Testasin liikkuiko se, jättämällä sen näköesteen taas, mutta se tuli esiin sen takaa!!! Pelästyin, mutta ajattelin seurata koska olin kotiportilla, josta voisin juosta sisään jos tarve vaatisi. Heti pallo alkoi laajeta ja sykkiä ja päässäni alkoi puristaa ihan älytön paine samaan tahtiin. Valo oli niin kirkas ettei sitä pystynyt katsomaan kuin sivusilmällä. Pelkäsin hitosti! Tuntui kuin kalloni luut puristettaisiin kasaan ja aivoni ottaisivat vastaan. Jotain, mikä ei ole kipua, mutta yhtä lamauttavaa. Kun luulin jo, että pää räjähtää valo sammui naps ja paine loppui. Koira ei reagoinut mitenkään! Menin kotiin ja selitin asian lähiomaiselle jalat tutisten. Pyysin, että mennään katsomaan paikkaa yhdessä. Menimme ja kävelimme koko kadun, eikä mitään. Palattuamme oli pakko jäädä ikkunaan kuikkimaan ja näinkin taas jotain ihme valon, joka pompotteli kadulla. Parkkeeratut autot estivät hieman näkyvyyttä, mutta näytös jatkui viuhkamaisella valolla ja valo juovilla vauhtiviivamaisesti. Se meni nopeasti ohi, eikä toinen henkilö tässä kerennyt näkemään. En enää mennyt ulos. Ei välittömiä sivuvaikutuksi jäänyt, mutta myöhemmin paljonkin myöhemmin sain naaman punoitus ja hehkutus kohtauksia monena iltana peräkkäin ja oli mentävä petiin makaamaan paineen tunteen takia. Lähipiiri huomasi naamani punaisuuden, jo ennenkuin tunsin itse mitään.
Seuraavassa viestissä jatkoa, kun tämä näköjään on aika pitkä havaintoselostus :) Toiv. jaksatte lukea
Jotkut eivät näe ufoja koskaan,,, eivätkä näin myös usko niihin, mutta itse olen tehnyt useita havaintoja. Lähipiirissäni olevat ihmiset jotkut nähneet kerran.
Tapaukset Päijät-Hämeessä
Ensimmäinen havainto lapsuudesta jossa mukana perheenjäsen ja sukulainen. Olimme lapsia ja mukana aikuinen. 1991 katselimme kesäistä taivasta sukulaisen kodin läheisyydessä. Huomasimme taivaalla vanhan tehtaan läheisyydessä järven yläpuolella esineen, jonka luulimme olevan riippuliitäjä. Huudahdin sen ääneen ja kaikki katsoimme. Katsoimme sitä sitten odottaen sen liitelevän, mutta kohde ei liikkunut mihinkään ja aloimme ihmetellä. Se vain killui siellä ilmassa. Kysyimme vanhemmalta havaitsijalta, että mikä tuo on ja eipä hänkään osannut vastata ja kaikista meistä näimme jotain tunnistamatonta. Katselimme 5-10 min ja vanhempi henk. hermostui ja käski meitä lähtemään. Kohde oli harmaa ja suhteellisen kookas koska se oli melko kaukana meistä n. vajaa 1 km. Esine oli hieman tehtaan tiilistä piippua ylempänä. Kerroimme tästä havainnosta vähän ajan kuluttua lähipiirissämme ja myös edelleen kun tulee ufo aiheesta keskukstelua.
Seuraavan kerran 2003 eli reilun kymmenen vuoden kuluttua on seuraava ufo-havainto. Olimme kahden ed. kertomuksen perheenjäsenen kanssa kotipihallamme elokuussa katselemassa revontulia, joista kerrottiin myös uutisissa. Ne olivat todella upeita. Sitten ne hiipuivat, mutta odottelimme josko vielä. Taivas oli musta ja selkeä,,, pohjoisessa hieman pilviä tulossa. klo oli noin keskiyö. Seuraavaksi näimme kirkkaan valon lähestyvän taivaalla puiden yläpuolella. luulimme lentokoneeksi, mutta hetkessä valo suureni ihan älyttömästi ja tuntui, että se tulee päälle. Toinen, meistä sanoi, että pitäiskö lähteä menemään! ( Koti ovi oli auki alle 10 m) Jäimme kuitenkin ja valo oli edessämme, sitten siitä älyttönän suuresta valosta (sammui) ampaisi 90 asteen kulmassa punainen pallo joka kiiti taivaalla tyyliin valon nopeudella kohti horisonttia. Siitä sitten sisälle päästyämme kerroimme hereillä olleelle kolmannelle henkilölle ja kirjoitimme ylös asian faktat. Uskon tähän tapaukseen liittyvän erikoisen jutun noin kuukausi havaintoa aiemmin makasin pedissä aikeissa käydä yöpuulle ja heti näen kasvot suljettujen silmien edessä, jotka lähestyvät pimeällä taustalla hehkuen. Pelästyin ja avasin silmäni. Kun laitoin ne taas kiinni, visio toistui samanlailla. "Katsoin" loppuun ja humanoidiksi kasvot lukisin! Ei ollut samannäköinen kuin leffojen musta silmät. Oli sievempi painos, mutta kyllä hätkäytti silti, koska meni yli hilseen sillä hetkellä. Jälkeenpäin kuvailisin tunnetta telepatiaksi. Tyypillä oli suuret, syvät, siniset teevatimaiset silmät, hohtavan valkoinen (kuin kuu) iso kalju pää, korkea otsa. Pieni nenä, hieman hymyilevät kapeat huulet ja luisevat poskipäät. En tiennyt, mitä ajatella, mutta piirsin kasvoista kuvan, koska ne jäivät mieleen.
2004 koin jokseenkin järkyttävän havainnon yksin käyttäessäni koiraa ulkona myöhään illalla. Kävelin kotikadulla kotitalon vierustalla ja ketään ei näkymyt missään. Oli alku syksy. Ihmettelin, kun jalkani menivät hiukan veteliksi. Kävelin pari metriä katsellen jalkoihini, sitten nostettuani katseen näin "uuden" katulampun: katulamppujen väliin oli ilmestynyt kirkas oranssi valopallo. Testasin liikkuiko se, jättämällä sen näköesteen taas, mutta se tuli esiin sen takaa!!! Pelästyin, mutta ajattelin seurata koska olin kotiportilla, josta voisin juosta sisään jos tarve vaatisi. Heti pallo alkoi laajeta ja sykkiä ja päässäni alkoi puristaa ihan älytön paine samaan tahtiin. Valo oli niin kirkas ettei sitä pystynyt katsomaan kuin sivusilmällä. Pelkäsin hitosti! Tuntui kuin kalloni luut puristettaisiin kasaan ja aivoni ottaisivat vastaan. Jotain, mikä ei ole kipua, mutta yhtä lamauttavaa. Kun luulin jo, että pää räjähtää valo sammui naps ja paine loppui. Koira ei reagoinut mitenkään! Menin kotiin ja selitin asian lähiomaiselle jalat tutisten. Pyysin, että mennään katsomaan paikkaa yhdessä. Menimme ja kävelimme koko kadun, eikä mitään. Palattuamme oli pakko jäädä ikkunaan kuikkimaan ja näinkin taas jotain ihme valon, joka pompotteli kadulla. Parkkeeratut autot estivät hieman näkyvyyttä, mutta näytös jatkui viuhkamaisella valolla ja valo juovilla vauhtiviivamaisesti. Se meni nopeasti ohi, eikä toinen henkilö tässä kerennyt näkemään. En enää mennyt ulos. Ei välittömiä sivuvaikutuksi jäänyt, mutta myöhemmin paljonkin myöhemmin sain naaman punoitus ja hehkutus kohtauksia monena iltana peräkkäin ja oli mentävä petiin makaamaan paineen tunteen takia. Lähipiiri huomasi naamani punaisuuden, jo ennenkuin tunsin itse mitään.
Seuraavassa viestissä jatkoa, kun tämä näköjään on aika pitkä havaintoselostus :) Toiv. jaksatte lukea
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
Mielenkiintoisia tarinoita, hyvin kuvaeltu.
Jatko osaa odotellessa... ;).
Tai joku muu häiriö aivoissa? Ei se ole mikään ihme ettei koira reagoi tai muut eivät näe mitään. Tuskin on sattumaa, että näitä kokevat aina samat henkilöt.
lueppas uudelleen hieman tarkempaan.."joukkomigreeniä" liikkeellä muutamassa tapauksessa?