Minäkö ainoa?

ainoa olla saatat!

Moisesta kuuskymppisestä en ole kuullut edes puhuttavan aikaisemmin!

Ei niin pitäisi olla...

voi voi vaikea kysymys

Mitä lahompi puu, sitä kovempi oksa... Tähän minä ainakin uskon... :-)

Eiköhän ne seksihalut luonnostaan vähene tässä iässä, mutta ei kai sentään kokonaan.
Jotain siinä suhteessa on pielessä jos ei lainkaan kiinnosta. Kannattaisiko istua ihan nokitusten puolison kanssa ja keskustella mikä on vikana.

Ei minuakaan kiinnosta seksi pätkänvertaa!

Valitettavasti kiinostus lakkaa jos kumppanin kanssa jatkuvasti epäonnistuu.
Samaan kumppaniin on lähes mahdotonta enää tuntea vetovoimaa jos kiinnostus on loppunut.
Olen löytänyt uuden kumppanin, olen hänen kanssaan löytänyt asioita joita en edes tiennyt pystyväni tuntemaan.
Joten koskaan ei ole myöhäistä
63v nainen.

Moikka!
Et todellakaan ole ainut jota seksi ei kiinnosta,minä aihakin olen kokenut elämäni paljon parhaamaksi kun ei enää tarvitse "jumpata"kenenkän kanssa, elikkä saan elää ja olla ihan omassa rauhassani.Upeeta.
Kuins siulla muuten menee?

Kyllä minulla ainakin on tullut seksiin jonkunlainen suvantovaihe.. (61v naisihminen) jotenkin jokapuolelta tihkuva seksisyys kyllästyttää,vaikka se kuuluukin jokaisen ihmisen vietteihin.

Ei paljon viisarit värähdä vaik näkis millaisen adoniksen.
Naisena voisin sanoa "ettei seiso"-ja sitä olen myös yrittänyt jauhaa tuolle sohvanvaltaajalle!

Minkäs teen ja teet,joskus kuin tuulenhenkäys,käväisee mielessäni,mitä jos.....?!
Ja menee yhtä nopeesti pois...ei tee pesää eikä kesää,ne ajat oli ja meni,sorry miehet!

Sitä alkaa täälläkin olla jos jotakin suonenvetoja ja hengenahdistusta ja hormoonivajausta, ettei se niin paljon enää kiinnosta, eikä tosiaan tarvitse enää sukuakaan jatkaa kun on jo isomummi.
Miehen mieliksi joskus täytyy, kun sillä vielä hiukan hyrrää. Onneksi se ei vielä ole vastenmielistä.

Seksi sinänsä ei kiinnosta minua, mutta hellyys ja rakastelu silloin kun tunteet ovat mukana ja kumppanikin haluaa. Haluaako vai ei, tunne ja tarve eivät aina kohtaa jos mielenkiinto on loppunut. ((( Seksi on kaupallista, (lähes pornoa mielestäni). Otetaan sana seksuaalisuus ja silloin olemme sitä ihan jokainen ja jonkun silmissä jopa seksikkäitäkin.)))

Selibaattikin on tuttua. Kun ei ole kumppania jotenkin ne halutkin katoavat eikä tule edes mieleen rakastelu. Sopivan kumppanin löytäminen ja tunne saa vanhankin syttymään ja mitään ei voi. Mistä se tunne syntyykään, sitäpä en osaa selittää, mutta tiedän kokemuksesta ettei siinä tilanteessa voi muuta kuin mennä kiihkon mukana vaikka kuinka olisi ajatellut ettei koskaan enää.
Rakastelu on ihanaa ja vanhakin syttyy, jopa kaipaa sitä. On hieno tunne aina kun kaveri on siinä vierellä ja hiljalleen lämmittää tunteet.

Miksi se olisi häpeäksi 60 jos tunnustaa että se ei kiinnosta tai kiinnostaa. Ainoa et varmasti ole jolta halut on hävinneet.

Lueskelin vastauksia ja totesin ettet ole ainoa jota ei kiinnosta.

Onko kiinnostuksen puute kiinni kyvystä vai kumppanista, sitäkin voi pohtia, mutta ylen harva uskaltaa tulla juttelemaan asiasta.

Miksi?
Onko seksuaalisuus rumaa ja hävettävää, vai vaikuttaako siihen saamamme kasvatus jossa kaikki sellainen mikä tapahtui eri sukupuolien välillä piti tehdä salaa ja pimeässä. Siksikö ei meillä ole rohkeutta puhua seksuaalisuudesta ja sen mukanaan tuomista haluista ja tarpeista avoimesti.

Monilla kyky säilyy vanhanakin, kyvyn puutetta on nuorillakin, eikä seksuaalisuus ole samanlaista kaikilla. Nykyisin uskalletaan jo puhua lesboudesta ja homoudesta kasvot paljasten ja se on rohkeutta jos mikä. Me normaalit, jos nyt jotain voi pitää normaalina, emme tiedä millaista tuskaa ja ahdistusta erilaisuus ihmisessä aiheuttaa.
Luin juuri nuoren naisen kertomuksen omasta íntersukupuolisuudestaan ja siitä kuinka hänelle lapsena tehty leikkaus on tehty ihan turhaan. Tyttöä hänestä ei tullut. ( HS. 18.12.2007.)

Vaatii rohkeutta puhua omana itsenään näistäkin asioista ja tässä ketjussa harva on nimellänsä mukana. Luulisi meidän jo olevan niin rohkeita ettei ole tarvetta olla piilossa, koska asia on meille itse kullekin jossain elämämme vaiheessa omakohtainen. Jos se kyvyttömyys ja haluttomuus ei ole juuri tässä ja nyt, ei ole taattua että asia on ennallaan vuoden kuluttua, tai jos haluja riittää tänään kuinka pitkälle se tunnetila säilyy tulevaisuudessa.
Tässäkin asiassa kumppani on kuitenkin se oleellinen juttu.

Joko se kiinnostaa tai ei, onnistuu tai ei. Se voi riippua niin monesta seikasta, terveyden tilasta, kumppanista tai sen puutteesta.

Seksuaalisuus on meissä jo syntyessämme, ihan muista seikoista riippuu pysyykö sukupuolinen halu vuodesta toiseen, muuttuu se ainakin.

Älä sure.
Et ole ainoa lajissasi, mutta tuntuuko sinusta että et muuta tilannetta kaipaakaan. Että olet itse tyytyväinen, sehän on tärkeintä.
Pidätetyt halut purkautuvat usein kiukkuna kumppanille. Eihän Sinulla ole niin.

Jos olet nainen, niin et tosiaankaan ole ainoa. Päinvastoin kuulut siinä suhteessa ryhmään, johon kuuluu noin 90 prosenttia ikäluokkasi ja sukupuolesi aviossa olevasta joukosta, jota tuo asia ei enää jaksa kiinnostaa.

Täällä oleva vastaukset ovat suurelta osin toiveajattelua. Totuutta ne eivät kerro.

eivätkä teeskentelevistä tyttösistä.