Kertokaa ihmiset miten olette saaneet takaisin kadotetun motivaation lukemiseen? Olen abi, kirjoitin En syksyllä ruotsista, joten olen siis selvästikin saanut itseni jo melkein kolme vuotta lukemaan asioita jotka eivät kiinnosta pätkääkään. Nyt se on pamahtanut päälle taas se lähden lukiosta vaihe, yksinkertaisesti koska motivaatiota ei löydy mistään. Haluaisin seikkailemaan ja nauttia elämästä. Minun luonteellani pystyisin kyllä tekemään sen että lopetan lukion abivuonna ja lähden samointein reppu selässä maailmalle, mikä on suuri unelmani. Kuienkin tiedän ettei ole mitään järkeä lopettaa nyt, olenhan tuhlannut jo paljon aikaani tähän. Kuitenkin, aina kun pitäisi koskea kirjoihin, saan pahoinvointiefektin, ja alan keksiä ihan mitä muuta hommaa tahansa. Tällainen masentavuus ja säännöllisyys ei vain sovi minulle.Tahdon seikkailemaan. Onko kellään samoja ongelmia? Miten olette saaneet itseänne niskasta kiinni?
Motivaatio
girahvipiirakka
2370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omista lukioajoistani on jo aikaa, mutta vastaan sinulle, koska kysymyksesi koskettaa varmasti monia opiskelijoita lukiossa ja muissakin opinahjoissa. Sinulla on ollut syksyllä iso urakka, kun olet osallistunut kirjoituksiin ja menestynytkin niissä hienosti, onnea! On ihan tavallista tuntea tyhjyyden tunnetta ja uupumista ison ponnistuksen jälkeen ja itselle on annettava aikaa toipua siitä. Oletko muistanut onnitella ja palkita itseäsi hyvin menneistä syksyn kirjoituksista?
Nyt onkin sopiva aika heittäytyä joululomalle ja unohtaa opiskelu hetkeksi! On luvallista käpertyä sohvan nurkkaan haaveilemaan reppureissaamisesta ja lukion jälkeisestä elämästä ja olla koskematta tylsiin kirjoihin. Polttele kynttilöitä, tee kävelyretkiä, kuuntele mielimusiiikkiasi tai mene kahvilaan istuskelemaan ja seuraamaan ihmisvilinää.
Tammikuussa voit sitten taas palata uudella energialla varustettuna opintojen pariin. Tee silloin viikkokohtainen suunnitelma lopuista opinnoistasi ja yritä pysytellä siinä. Kun sinulla on paperilla jäljellä olevat ponnistukset ja pystyt seuraamaan edistymistäsi, on helpompi hahmottaa, miten lähellä maali häämöttää.
Kun oikein takkuaa, niin sulje silmäsi ja kuvittele sitä aurinkoista lakkiaispäivää, jolloin painat valkolakin päähän muiden kanssa ja koko maailma odottaa avoimena seikkailijaa.
En tiedä, mihin seikkailuihin maailma sinut kuljettaa, mutta sen tiedän, että jos nyt livistäisit puoli vuotta etuajassa matkoillesi, se kaduttaisi varmasti minun iässäni!
Joskus puhutaan valkolakin yliarvostamisesta, mutta minun mielipiteeni on se, että kaikki loppuun saatetut työt ansaitsevat arvostuksensa. Kesken jääneet opinnot syövät energiaa, kun niiden miettimiseen palaa yhä uudelleen ja joutuu kohtaamaan sen erilaisissa tilanteissa (työhaastattelut, opiskelemaan pyrkimiset, uudet ihmiset..).
Eri asia on, jos esim. heti lukion alussa toteaa, että lukio-opiskelu ei ole oma juttu ja suoriutuminen käy liian vaikeaksi. Sinulla kuitenkin tuntuu riittävän kykyjä, mutta olet ehkä tällä hetkellä vain väsähtänyt monen vuoden opiskelusta.
Tsemppiä sinulle loppuopintoihisi ja rauhaisaa joulun aikaa!
Olen myös abi, naispuoleinen sellainen, ja nyt viimeisenä vuonna iskenyt paha motivaatiopula. Olen pärjännyt tähän mennessä kiitettävästi koulussa, mutta yhtäkkiä alkanut taso laskea, johtuen toki siitä, etten jaksaisi millään enää lukea.
Jäljellä ei enää paljoa ole, mutten tiedä kuinka jaksaisin vielä vikat kuukaudet. Joka aamu sellainen olo, ettei kouluun haluaisi mennä... Kun ei vaan kiinnosta!