Orig: Arja Koriseva - Enkelin silmin
Remix: Boorimies - Välittäjän silmin
Välittäjän silmin
Suruttoman suvenlapsen lailla paljain jaloin käydä tahtoisin jälleen lapsuuteni homemökkiin, ajatuksin raikkain avoimin.
Soisi suventuulet niinkuin urut kuljettaisi kauas lahottajasienen käryt, kyyneleet boorin hajusta pois kuivuis vihdoinkin..
Kun katsoo mailmaa välittäjän silmin niin nähdä voi sen rempattuna, niin viaton kuin katse tuularin on voi nähdä homeettoman alapohjan.
Boorittoman alapohjan alla kulkea kun kerran vielä sais lapsuuteni hajut haistamalla minua silloin lohduttais,
kun soisi suventuulet niinkuin urut
kuljettaisi kauas lahottajasienen käryt,
kyyneleet boorin hajusta pois kuivuis vihdoinkin..
Kun katsoo maailmaa välittäjän silmin niin nähdä voi sen rempattuna, niin viaton kuin katse oon, voi nähdä raikkaan maalin päällä homeisen pinkopahvinkin.
Remix: Boorimies - Välittäjän silmin
Välittäjän silmin
Suruttoman suvenlapsen lailla paljain jaloin käydä tahtoisin jälleen lapsuuteni homemökkiin, ajatuksin raikkain avoimin.
Soisi suventuulet niinkuin urut kuljettaisi kauas lahottajasienen käryt, kyyneleet boorin hajusta pois kuivuis vihdoinkin..
Kun katsoo mailmaa välittäjän silmin niin nähdä voi sen rempattuna, niin viaton kuin katse tuularin on voi nähdä homeettoman alapohjan.
Boorittoman alapohjan alla kulkea kun kerran vielä sais lapsuuteni hajut haistamalla minua silloin lohduttais,
kun soisi suventuulet niinkuin urut
kuljettaisi kauas lahottajasienen käryt,
kyyneleet boorin hajusta pois kuivuis vihdoinkin..
Kun katsoo maailmaa välittäjän silmin niin nähdä voi sen rempattuna, niin viaton kuin katse oon, voi nähdä raikkaan maalin päällä homeisen pinkopahvinkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä istuin soffan päähän,
jäin kaasua haistelemaan.
Pieru kaunis kuin tuhnuttajan luusta tehty,
yllätti voimallaan.
Minä ihailin villiä voimaa,
minä nöyristä pierijöistä nöyrin.
Ja kun pierut ampuivat tuhnut matkaan,
jäin seuraavaa odottamaan.
Minä olin pierijän poika,
lähes tuhnu siis itsekin.
Vielä pierisin korkeammalle kuin muut,
vielä isäänikin paremmin.
Minä nukahdin pahvisienien varjoon,
unen rikkikiisunkatkuisen näin:
Minä näin tuhnuttajan huimapäisen ja varmaan
syöksyvän alaspäin.
Alaspäin, läpi vuokraelämän peiton,
kohti tuhnuttelun historiaa.
Kaasuttajan pöksyissä kuohui jo ruskeamulta,
kun pieru irtosi otteesta maan.
Minä olin pierijän poika....
Soffapäätyjen lähellä haisee
niin kuin mäellä kaatopaikan.
Ja kiihdytysraidan päässä on huosussa reikä,
palo-ovi miltei mahdottomaan
Minä olin pierijän poika...