Onko muita jotka ovat todella tyytyväisiä yksinhuoltajuuteen, ei tarvitse kuunnella ukkojen nalkutusta, kuorsausta, siivota niiden jälkiä.
Miehen voi ottaa joskus illaksi jos löytyy hyvä p**o ja sillä siisti. Rahallisestikin pärjää oikeastaan tosi hyvin. Elin 6 vuotta miehen kanssa ja se oli yhtä helvettiä. En ymmärrä todellakaan naisia jotka ovat hirveitä miestensä perään ja mustasukkaisia jos mis pettää.
Ehkä olen liian kylmä ihminen??????
Miehen voi ottaa joskus illaksi jos löytyy hyvä p**o ja sillä siisti. Rahallisestikin pärjää oikeastaan tosi hyvin. Elin 6 vuotta miehen kanssa ja se oli yhtä helvettiä. En ymmärrä todellakaan naisia jotka ovat hirveitä miestensä perään ja mustasukkaisia jos mis pettää.
Ehkä olen liian kylmä ihminen??????
Vastaukset 6
Vanhimmat
sori vaan etten ole ehtinyt tänne vähään aikaan mutta heti kun tulin niin olikin ensimmäisenä tällaista "iloista" luettavaa. Ihan ajattelin tässä eräänä päivänä tätä samaa aihetta ja ajattelin kirjoittaa siitä tänne mutta sinäpä ehditkin minun edelleni.
Ja Juhannuskin sitten tuli ja meni ja ihania ilmoja on pidellyt. Ja mukavaa on ihan muutenkin ollut vaikkakin vähän kiireistä.
Ihanan seesteistä se minunkin elämäni on ollut eron jälkeen. Ei ole tarvinnut kuunnella "äijän" kehumisia siitä kuinka huono ja laiska ihminen olen. Saan elää aivan kuten haluan ilman että joku siitä minulle kokoajan märisee. Ja rahani saan kuluttaa ihan kuten haluan ei tarvitse tiliä tehdä joka ostoksesta jälki- eikä etukäteen. Aah todellinen paratiisi maan päällä. Ja lastenkasvatuksestakaan ei tule enään erimielisyyksiä. Sain ja saan kasvattaa lapseni omalla tavallani aivan yksin. Ja sekös sitten vasta mukavaa on ollutkin.
Joku samanlainen kuin mun exäni oli, käy täällä laukomassa omia mielipiteitään Yksinhuoltajista mutta annetaan sen ajatella ihan mitä se tykkää. En minä exäänikään enään kuuntele ja hänen mielipiteitään ota huomioon. Hänelle kun se pullonpohjan tuijottelu tuntuu yhä edelleen olevan se tärkein asia. Taitaa olla viimeiset aivosolut menossa paraikaa.
Ei muuta kun tsemppiä vaan kaikille muillekin Yksinhuoltajille, oli sitten mies taikka nainen kyseessä.
ystäväiseni vaikka asia ei enää minua kosketa, lapseni ovat jo aikuisia ja olen mummo, silti mietin, miten helvetin paljon helpommalla olisin aikanani päässyt jos olisin älynnyt erota..jatkuvasti korjata äijän paskasii vaatteita lattioilta passata ruoka sen eteen, kuunnella sen hävyttömyyksiä(naureskelee kun lukee lehdessä et joku on raiskattu yms typerää!) aina pitää selitellä mihin menee, koska tulee, kenen kaa on jutellut, koskaan elämässä ei ole mitään kivaa; kaikki tyssää umpimieliseen äijään.
Ai,mikse eroa nyt? Hyvä kysymys, kai laiskuuttani enkä haluaisi jättää kotiani jota sentään rakastan ja jonka eteen olen tehnyt töitä 30 vuotta. Lapsilla on ollut/ ei ole ollut isää eli ei osallistunut mitenkään kasvatukseen kuin korkeintaan nälvimällä, viemällä lapsilta itsetuntoa, koskaan ei ole sanonut lapsille rakastavansa heitä yms. Joka siunattu, helvetin aamu kun näen sen naaman ajattelen: onneksi tyttäreni ovat minua paljon, paljon viisaampia. Jos tästä elinikäisestä helvetistä muuta hyötyä ole ollut niin se, että tyttäreni ovat sanoneet etteivät koskaan - eivät ikinä - toistaisi virheitäni..tsemppiä siis sinulle joka olet ollut rohkea ja VIISAS.. :-))
On mukavaa kuulla myös "mummon" mielipidettä. Nimittäin usein kuulee vain sitä päivittelyä, "mihinkä tämä maailma on mennyt, kun nykyaikana kaikki eroavat. mihinkään ei olla tyytyväisiä ja kaikesta pitää päästä helpolla." Hyvä, että on ihmisiä, jotka ajattelevat järjellään, myöntävät virheensä sekä uskaltavat sanoa sen ääneen.tosin sinun nuoruusaikanasi, vaikken käsittänyt sinun kovinkaan vanha mummo olevan, eroaminen kai oli hieman "hankalampaa". Kuinka monta helvettiä maa päällään kantoi, kun erota ei "voinut".
Eroamista en tietenkään hyvänä pidä, mutta joskus se vaan valitettavasti on parempi vaihtoehto niistä kahdesta pahasta.
Onnellinen olen minäkin tällä hetkellä yksinhuoltajuuteeni :))
Enkä myöskään etsimällä etsi uutta kumppania elämääni, tulee kun on tullakseen, koska totuus on se, että yksin ei pitemmän päälle kuitenkaan ole hyvä (oma mielipide) vaikka parempi niin kuin huonon kaverin kanssa :))
Ja onneksi ei kaikki maailman miehet sentään ole niitä kuorsaavia, kettuilevia sottaajia.
Kyllä heistä löytyy ihan hyviä miehiäkin. Jotka omalta osaltaan osallistuvat niin kodin hoitoon kuin muihin askareisiin ja otavat vastuun kantaakseen yhteisistä asioista.
Ja osaavat vieläpä huomioida meitä naisiakin niin että tunnemme olevamme muutakin kuin siivoojia ja pyykinpesijöitä.
Mutta hehän ovatkin niitä MIEHIÄ, eivät näitä pilalle hemmoteltuja itseään täynnä olevia olentoja jotka itseään miehinä pitävät :)))))))))
Nautitaan onnestamme nyt yksin ja sitten kaksinverroin kun kohdalle sattuu tämä aito ja oikea MIES ;))))
Sillä erotuksella vain, että olen itse mies. Entiseni muuten todella kuorsasikin ;)
että yksinolo on sellainen saavutettu etu, josta ei missään nimessä kannata luopua. On ihanaa saada itse päättää aikatauluistaan, olemisestaan ja tekemisistään eikä tarvitse ottaa muita huomioon (paitsi lapset tietenkin). Ehkä mieli muuttuu sitten kun on vanha ja vaivanen ja tarvitsisi "hoitajaa". Sitten sitä tuskin enää saakaan vieraasta ihmisestä.