Työ vuodeosastolla

Niin,valitettavasti, tätä tämä työ on.
Vapaapaiviä periaatteessa on ihan saman verran kun normaalityötäkin tekevällä, mutta tuo 7 päivän putki ei ole laiton. Ei opiskelijoita käytetä hyväksi yhtään sen enempää kuin vakituisiakaan, meille se vain on ympärivuotista työtä, vain vuosilomat tekee pienen katkon.
30 vuoden kokemuksellakin, edelleen Joulun pyhät töissä, la-su-aatto-joulupäivä aamuvuorot ja sitten yövuoro.
Ja Joulustahan ei tule korvauksia sen enemmän kuin mistä tahansa arkipyhästä, erillisiä juhlapyhälisiä Kvtes ei tunne.
Tuohon epämääräiseen juoruiluun olen minäkin korviani myöten kyllästynyt, mikä avuksi?
Haukkujia riittää, joskus (harvoin) se on potilas, usein omainen, työkavereissa selkäänpuuukottajia löytyy, nämä nettipalstat varsinkin tuntuu olevan oikeita sontaluukkuja.
Kehuvat ettei se muillakaan aloilla ole helppoa, miteti kuitenkin tulevaisuuttasi.
Miten kerrot pienille lapsillesi, että äiskä lähtee taas kerran töihin heti kun kuusi on koristeltu...

Minäkin olin opiskelija-aikana töissä kaikki viikonloput, loma-ajat ja se tarkoitti myös sitä, että kaikki juhlapyhät olin kiinni, tottakai, sehän oli lomittajan tehtävä. Tuo kuulostaa kyllä huolestuttavalta, että yksin olisit vastuuvuorossa, onkohan se ihan laillista. Ei meillä ainakaan missään nimessä vastuuvuorossa ole opiskelija yksin.Ei saa olla.

Jos olet ilmoittanut olevasi käytettävissä tietyn ajan, se ymmärtääkseni tarkoittaa myös sitä, et olet käytettävissä. Ei siihen jaksoon lomaa kuulu. Olisit tehnyt työvuorotoivomuksia ja selkeästi ilmoittanut, että nämä päivät pidät lomaa ja tässä kohden haluat vapaapäiviä, niin ne muutkin tekee. Nythän markkinat on sijaisten.

Naisvaltaisilla aloilla joudut tottumaan tällaisen kaikenlaiseen paskanjauhantaan ja juoruiluun enemmän tai vähemmän. Voit vaikuttaa vain sillä tavoin, että et itse osallistu moiseen.

Ikävää että olet jo opiskeluaikana noin kyllästynyt työhön. Hoitotyö on kuitenkin antoisaa ja mukavaakin, on siinä paljon hyviäkin puolia, vaikka et ehkä juuri nyt niitä muista. Miltä sinusta tuntuu työ asiakkaiden parissa, mitä se antaa sinulle. Entä omaiset? Miten työ sujuu muualla kuin kahvihuoneessa?

Ja vielä: Jos jäät sinne nurkkapöytään tai menet yksin kansliaan, sinne saat myös jäädä. Koita mennä toisten joukkoon ja osallistu porinoihin jollain lailla. Ei kai sielläkään ainoastaa morkata muita. Koita itse vaikka keksiä jotain muuta puheenaihetta. Löydät vain siten paikkasi työyhteisössä.

Mukavaa työjoulua myös sinulle.

joka on kaiken kurjuuden alasta huomioinut.

Vaihda alaa. Pääset elämässä niin paljon helpomalla.

Minäkin haaveilin "auttavani ihmisiä". Ei se niin mennytkään haukkumista ja pahanpuhumista vain sain todeta.

Ovat nuo erikoissairaanhoitajat todellakin kuin hyeenat valkoisissa vaatteissaan.

Löydät parempaa ja niin paljon ystävällisempää asiakaskuntaa muualta. Niin löysin minäkin.

ohjeita. Kuten varmasti moni muukin on kirjoittanut.
Eivätpä vain näy tällä palstalla?

Pidän lähihoitajan työstä, siitä kun saa auttaa ihmisiä ja siitä kun saa potilailta/omaisilta kiitosta. Tuntuu, että oikeasti on tehnyt jotain toisen ihmisen vuoksi. Sitten sattuu työvuoroon kanssani ihminen, joka hoitaa hommat hutaisulla ja juoruaa niin paljon kuin mahdollista. Haukkuu työtoverit, moittii minun ehdotuksiani ja lopulta haukkuu minut selkäni takana. Yritä siinä sitten tehdä työ mahdollisimman hyvin. Mielelläni yksinäni touhuaisin, jos vain ei olisi kahden autettavia potilaita. Sitten kun kiireen tullessa kuivitat yksin potilaan, olet muiden mielestä sellainen joka luulee osaavansa kaiken paremmin kuin muut. Tämäkin tuli eilen todistettua!

Ja mikä ihmettä on se, kun vähän väliä minulta kysellään, että voitko tehdä tämän työvuoroni? Yleensähän työtunnit pitää korvata, niin ei kukaan minun tuntejani ole korvannut kun olen toisen työntekijän vuoron joutunut tekemään. Kerrankin suostuin toisen vuoron tekemään, niin seuraavana päivänä sama ihminen tuli, että voitko tehdä tämänkin vuoron! Siinä vaiheessa sanoin, että en mielelläni tee, kun tulisi sitten melkein kahden viikon työputki. Toisen vapaapäiväni olin jo uhrannu. Saihan siitäkin kuulla jälkeenpäin kun ei työt kelpaa. Tällekin päivälle piti taas vaihtaa työvuoroja kun toiselle tuli jokin este. Ei minulla vaan ole mahdollisuuksia kenenkään kanssa alkaa vaihtamaan vuoroja vaikka kuinka tarvisi. Yhden vapaan olen pyytänyt, sen sain, mutta kyllä siitä valitettiinkin. Mutta pakollinen meno kun oli ja tieto siitä tuli vasta kun listat oli tehty.

Niin, että kyllä suoraan sanottuna ottaa päästä koko paikka. Siellä missä minä olen, ollaan niin tarkoja, että opiskelija ei missään nimessä saa jakaa lääkkeitä tarjottimelta eikä pistä insuliinia. Miksi ihmeessä on sitten laitettu kaksi opiskelijaa täksikin päiväksi huolehtimaan 12 potilaasta? Ei ole meidän käytävällä vuorossa muita kuin me kaksi opiskelijaa. Onko sillä sitten niin väliä että pistääkö se opiskelija sen insuliinin vaiko eikö, kun kuitenkin 12 ihmisen henki on kahden opiskelijan vastuulla? Kuka siitä saa syyt niskoilleen jos joku kuolee? Ei opiskelijalla voi olla täyttä vastuuta! Kyllä pelottaa välillä töissä, että jos jotain tapahtuu ja varsinkin jos on läheltä piti-tilanne.

Minulla ollut ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla.Olen nyt vuoden ajan ollut töissä osastolla ja aivan kypsä.
Ennen aina ajattelin että en "voi" tehdä muuta kuin hoitoalan työtä,olen pienestä pitäen haaveillut hoitajan työstä.Olen yhä edelleen sitä mieltä että hoitajan työ olisi sitä mitä haluan tehdä,nautin potilaiden seurasta ja ihmisten auttamisesta,mutta...
Olen törmännyt kerta toisensa jälkeen samaan ongelmaan.Hoitajat haukkuvat toisiaan,niin selän takana kuin ihan päin naamaakin.Myös laitostyöntekijöitä,virikeohjaajia jne haukutaan,tuntuu että kenestäkään ei ole mitään hyvää sanottavaa!!!Mikään ei ikinä kelpaa.Sitten itse tulee koko ajan mietittyä että mitäköhän musta puhutaan seläntakana ja saa koko ajan olla "varpaisillaan".
Opiskelijoiden olen nähnyt itkevän,saavan haukkuja mitä ihmeellisimmistä asioista.Itseasiassa itsekkin ensimmäisessä ja myös viimeisimmässä harjoittelussa itkeskelin kotona kun tuntui että tilanne on ihan kestämätön.Kaikessa tuli olla hyvä,samalla kun työn hoiti tarkasti ja hyvin(opiskelijanahan olet suurennuslasin alla)niin tuli antaa sanallisesti arviointia skä perustelua omista tekemistään ja muistaa myös pitää "tietoiskuja" sairauksista,lääkkeistä,ympäristön vaikutuksesta terveyteen...Jne....Ja samalla tosiaan sai kuunnella osaston juoruja,pahansuovia sellaisia..
Juttelin tässä kuukausi sitten erään työntekijän kanssa(ei hoitaja) siitä että miksi ei voida jokaista ihmistä arvostaa sellaisena kuin on ja antaa välillä positiivista palautetta?Asiasta saa sanoa mutta mielestäni toisen varsinainen haukkuminen on...miten sen nyt sanoisi...epäammatillista.
Noh,minulle riitti.Tässä on nyt puolisen vuotta aikaa tehdä toista työtä,itse asiassa on ihan piristävääkin ja syksyllä alkaa koulu.Hoitoalalla pysyn mutta erikoistun mielenterveys ja päihdetyöhön.Jaksan uskoa vielä että tulevissa työpaikoissani tuon alan parissa löytyy erillaista työporukkaa kun terveyskeskuksista/vanhainkodeilta.Ja jos ei löydy niin ainahan voi lähteä opiskelemaan muuta alaa.Mitä se olisi,sitä en tiedä.
En kommentoinut noita työuoroja ja vastuukysymyksiäsi nyt vaan keskityin lähinnä tuohon työyhteisö kysymykseen/pohdiskeluun.
Jatkoja sinulle ja hyvää joulua!

Itse en ole vielä varsinaisesti työssä ollut mutta kolleeka o kertoillut samankaltaista. Hänellä oli työvuoroja jossa iltavuoro loppu 22:00 ja sitten aamulla meni taas joskus ennen 8:00 aamuksi, on siinä aika vähissä unet. Työmatkaankin meni 45min/suunta aina.

Itse olen mies ja myös opiskelija mutta jo aikuinen pitkän matkaa ja alan sivussa ollut jo 10 vuotta. Kyllä noi akkalauman kotkotukset on tosi rasittavaa kuunneltavaa pitemmän päälle kahvitauoilla (1h, rapsat, 1h kahvitauko jne..) Kummasti alkaa käymään röökillä oma-aloitteisesti välillä että saa olla rauhassa :) "Hei jos ostais tälläset ritsikat, sukat, ootteks kokeillu tällästä huulipunaa, pikkuhousun suojaa plaa plaa.." Joo en oo osastolle menossakaan kuin korkeintaan yököksi.

Meidän osastolle piti yhden opiskelijan tulla, joka soitteli itsensä sairaaksi. Kyllähän ihmiset sairastuu, toki. Harmitti vain vakitusten tehdä duunit kolme ihmistä vajaalla porukalla..mahdollisesti sen vuoksi, että joku vielä kehuu erinomaisuuttaan poissaolonsa hinnalla. Enpä tiedä mitä sanoa, kun oma duunikaveri on tehnyt kaksi kahdentoista tunnin päivää. Ehkä se opiskelija olis osannu ja jaksanu tehdä enemmän, ku olis tullu paikalle.

Hienosti olet osannut kiteyttää ajatuksia tästä hoitoalasta, olisin itse voinut kirjoittaa ihan samanlaisen tekstin.Ja kaikista näistä kirjoituksista ja kommenteista voi päätellä edelleenkin sen, ettei tämänkaltaisia työyhteisöjen ongelmia korjata millään palkankorotuksilla.

Pitäisi olla kunnon "hoitotädit" pistämässä penskat hiekkalaatikoilla=hoitoalan työpaikoilla kuriin.

Ja kaikki ne jonninjoutavat marisijat/tärkeilijät/selkäänpuukottavat valkopukuiset hyeenat voisi ampua raketilla kuuhun. Jos tehtäisi työtä tuon turhan kälätyksen ja panettelun sijaan, olisi kaikilla niin paljon parempi työpaikallaan olla. Kälättää voisi sitten vapaa-ajallaan itse kukin tai pitää mölyt mahassaan.