väsymys vs. masennus

Hei, en osaa vastata kysymykseesi, mutta oma tilanteeni on hieman samanlainen. Vauva on vajaa 5 kk ja aika itkuinen. Kärsin myös yöunettomuudesta. Vauvan syötön (2-3 krt/yö) jälkeen saa unta odottaa ja on todella raskasta. Päivisinkin on todella hankala saada unta, vaikka väsy on ja mahdollisuus koittaisi päiväuniin. Kyllähän tässä aika väsynyt rupeaa olemaan, kun ei ole yhtään kokonaista yötä tai edes viittä kuutta tuntia putkeen nukkunut kertaakaan synnytyksen jälkeen. Itse olen ollut aika itkuinen ja mielialani on suoraan riippuvainen väsymyksen määrästä. Välillä tuntuu, että meillä mennään ongelmasta ongelmaan. Kun päästiin koliikista ja imetyksen ongelmista, niin koitti uniongelmat. Koskahan se ruusuinen vauva-arki alkaa? =/ Olen kuitenkin pakottanut itseni ulos vauvan kanssa joka päivä. Asun myös korvessa, jossa olenkin jo kaikki tiet talsinut moneen kertaan ristiin rastiin =) Samoit minua auttaa, kun saa puhua jollekin tai kun saa vertaistukea. Hetken ajattelee, etteihän nämä omat ongelmat niin suuria olekaan ja kyllä se tästä. Tsemppiä!!!

Hei! En minäkään tiedä vastausta kysymykseesi, mutta jos tämä "vertaistuki" auttaisi pikkuisen.

Oma vauvamme on nyt 1 v ja on koko ajan ollut itkuisempi kuin muut näkemäni vauvat. Koliikkia seurasivat muut unihäiriöt, unikouluja kokeiltiin monenlaisia ja lopulta en minäkään enää saanut unta, vaikka tilaisuuksia siihen järjestettiin. Masennuksen diagnosoiminen on kai vähän monitahoisempi juttu, mutta vahva viite siihen suuntaan on juuri tuo yövalvominen ja tietysti yleinen innostumattomuus/jaksamattomuus.

Minä puhuin puhumasta päästyänikin väsymyksestäni puolisolle, tuttaville ja mm. neuvolassa, myönsin itkuisuuteni ja pahimmassa vaiheessa tulleet itsetuhoajatukset. Ei se mielestäni ollut minun häpeäni, kun unen riistoa on sentään käytetty kidutuskeinonakin. Ja mehän tiedämme että kidutukselta se tuntuu. Menin myös lääkärille ihan uniongelmiani valittamaan ja sain nukahtamislääkkeet. Tuossa vaiheessa vauva sai vielä aamu- ja iltarintamaitoa, joten eihän se pillereiden popsiminen hyvältä tuntunut, mutta kokonaisuutta ajatellen oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Sain vähän levättyä: nukuin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen 5 tuntia!

Kun väsymyksesi on tuolla tavoin mennyt yli, voi olla että sinäkin tarvitsisit lyhyeksi aikaa nukahtamisapua. Omasta kokemuksesta tiedän, että lääkkeestä huolimatta vauvan itkuun kyllä herää ja häntä pystyy hoitamaan. Olo on kuitenkin sen verran uninen, että uni tulee keskeytyksen jälkeen helposti, joten uniaika pitenee, vaikka vauva heräileekin edelleen. En kyllä tiedä, voiko sitten yöimettää, mutta jos vaakakupissa on terveytesi, niin antaisin korviketta vauvalle yöllä.

Sen sanon vielä, että ulkona käyminen olisi kyllä hyväksi mielialallesi ja saisit siitä myös sellaista "tervettä" väsymystä, mikä syventäisi yöuniasi.

Voimia sinulle!

Hei!

Sinuna kyllä yrittäisin puhua väsymyksestä miehellesi... Jos vaikka hän voisi hoitaa vauvaa sen aikaa, että saisit kunnolla nukuttua. Tai sitten jos sinulla on mahdollisuus saada joku kaveri tai sukulainen vauvan kaveriksi? Yksikin kunnolla nukuttu yö tai pitkät päiväunet varmasti helpottaisivat oloasi. Voisit lypsää maitoa valmiiksi vauvaa varten tai turvautua korvikkeeseen, niin ei tarviaisi sitten syötöillekään herätä. Kun saat kunnolla nukuttua, niin pystyt paremmin hahmottamaan, onko kyse masennuksesta vai pelkästä väsymyksestä.

Niistä lääkkeistäkin kannattaisi kysäistä lääkäriltä, ettei niistä ole haittaa vauvalle. Ja tarvittaessa saisit sopivampia lääkkeitä tilalle...

Puhu ihmeessä suoraan väsymyksestäsi neuvolassa ja muillekin ihmisille!!! Pienen lapsen hoito ei aina ole ihan ruusuista ja väsymys on normaalia. Tärkeintä on, että haet apua tilanteeseen, jotta jaksat hoitaa pienokaistasi. Vauvan vuoksi sinun tulisi pitää huolta myös itsestäsi. Ongelma ei todellakaan ole olematon, tiedän sen kokemuksesta...

Mieti sitä lasta!!!!!!! Älä katsele masennusta kauaa ettet kohta oo psykoosissa. Toi pääkoppa on niin kumma kapistus että se tekee tepposia välillä ASENTEESTA riippumatta ja nopeastikin.

Masennus= Mikään ei tunnu miltään!!!!!
Väsy=Tuntuu muttei jaksa
Surullisuus=Siis surullisuuden tunne, eli tunne kuin tunne

Siinäpä se, kyllä sen masennuksen sitten tunnistaa kun mikään ei tosiaan tunnu enää miltään. Illalla uni ei tuu ja aamulla vois nukkua mailman tappiin. Mitään ei saa itsestään irti, ei viitsi, ei kiinnosta. Vois vaan löhötä ja tuijottaa yhteen pisteeseen. Ehkä syödä ja mässäillä kaikkea, ehkä ei syödä mitään... Siinä vähän

Raskauden jälkeinen masennus voi tulla paljonkin synnytyksen jälkeen vasta.

Itse aion mennä kyllä lääkäriin juttelemaan, ei tästä tuu mitään näin. Pakko hoitaa ja huolehtia itsestään, muuten ei voi kohta enää hoitaa lasta.

Tytär on rärkein!