Kyllä elämä näytti lapsena ihmeelliseltä, mutta kun vanhenee ja tajuaa maailman menon ei voi muuta sanoa että pelkkää tyhjäkäyntiä.
Herätään ja odotetaan ajan kulkua ja sitten nukkumaan, ja uudestaan herätään ja odotetaan ajan kulkua ja tehdään samaa kuolemaan asti.
Ja asiaa pahentaa se että maailma on menossa päin helvettiä.
Herätään ja odotetaan ajan kulkua ja sitten nukkumaan, ja uudestaan herätään ja odotetaan ajan kulkua ja tehdään samaa kuolemaan asti.
Ja asiaa pahentaa se että maailma on menossa päin helvettiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
2012
Eikö kukaan (kuten sinä) ole kehottanut sinua hankkimaan jonkin harrastuksen? Sinua kaduttaa myöhemmin valtavasti, jos jatkat tuota rataa. Yritä uudestaan katsoa maailmaa ihmeellisenä samalla tavalla kuin lapsena. Vaikka se ei onnistuisi, maailma on silti täynnä tekemistä.
Mie teenki joka päivä mitä haluan, mutta silti tympii maailman meno.
Vaikka tekiskin aina mitä haluaa niin ei se auta kun se on tämmöistä ympyrää juoksemista koko ajan.
Kait sitä nyt lapsena näkee kaiken erilaisena kun ei pysty ajattelemaan, mutta vanhempana näkee totuuden ja kuinka surkeaa ihmisten elämä oikeasti on.
Kylhän sitä luulisi että on maailma täynnä tekemistä, enpä ole löytänyt kuin pelaamisen.
Kun ajattelenkin normaalin ihmisen elämää, niin sinnepäin että herää, kouluun/töihin, kotiin, harrastukset/sosiaalista kanssakäyntiä, kodissa olemista ja nukkumaan. Seuraavana päivänä ihan samaa loppuun asti.
asennekysymys tuokin.
siis totta on, aivan totta, että päivät ovat kaikilla ihmisillä suuriinpiirtein samanlaisia: työrytmiin tottumista, parit harrastukset viikossa tiettyyn päivään tiettyyn kellonaikaan jne. kyllähän sitä näinkin voi ajatella. tai että herätään, mennään nukkumaan, taas herätään, mennään nukkumaan. tai synnytään ja sitten jossain vaihees kuollaan. elämällä ei oo tarkotusta. kyllähän sitä näinkin voi toki ajatella.
mutta. itse en ajattele sitä noin, ymmärrän kyllä ajatuksesi, tunnistan ne itsessäni.
elämän merkitys koostuu niistä pienistä iloista, ja niiden nauttimisesta. uusien asioiden ja taitojen oppimista.
yhteiskunta on yksilökeskeinen ja suorituskeskeinen. jos imet mediasta ja esim. minun vanhemmistani kaikki vaikutteet, mietit lähinnä mitä ihmiset ajattelevat sinusta, oletko nyt tarpeeksi hyvä jne. itse elän nyt tuuliajolla, hyvässä kuitenkin, ja pyrin tietoisesti pois suoritus/yksilökeskeisyydestä. ei tarvitse olla hyvä. ei tarvitse omata hyväpalkkaista työtä, jos siitä ei nauti. elämän ei tarvitse rullata hyvin, eikä tarvitse esittää muille, että elämä rullaa mainiosti. tärkeämpää on kuunnella itseään.
mut vaikeaa on sua auttaa, vaikka haluaisinkin, kun ihmisestä itsestään se on niin paljosta kiinni. mihin rantaudut.
*elämän merkitys koostuu niistä pienistä iloista*
voisitko sanoa esimerkin niistä "pienistä iloista", minä kun en näe sellaisia missään.
olen aloittajan kanssa samaa mieltä, päivät ovat täsmälleen sitä samaa joka päivä....
Tuokin niin ihmiset eivät edes harkitse että elämä on samojen asioiden jankkaamista. Kukaan ei ajattele noin, koska kaikki on opetettu ajattelemaan tietyllä tavalla.
Miekin oon saannut vapaan kasvatuksen, niin olen ajatellut kaikki asiat itse, eikä muiden opettamana.
Jos minut olisi kasvatettu normaalin ihmisen tavoin, niin mitä todennäköisin nytten olisin jo hankkinut lapsia ja kävisin kouluissa/töissä.
Mutta kun olen itse miettinyt asiat, niin en halua mitään noista.
Normaali ajattelisi että lapsia hankitaan ja mennään kouluihin/töihin koska se nyt vaan on niin että niin tehdään.
Työkkärissäkin käynti todistaa sen että kenenkään mielipiteistä ja tunteista ei välitetä, kaikki vaan halutaan yksinkertaisesti kouluihin/töihin.
Jos ihminen luokitellaan masentuneeksi, niin se parannetaan äkkiä että voi lähettää kouluihin/töihin.
Jos multa nyt keksitään syvää masennusta, niin varmaankin joudun sairaslomalle ja jossain kohtaa päätetään että olen parantunut ja takaisin kouluihin/töihin, ja ihmetellään miksi ajattelen vieläkin samoin.
Viimeiseksi se, että ei riitä että pakotetaan tekemään inhottavia asioita, ei saa edes elää niin kuin haluaa, vaan sekin määrätään.
Oikeastaan niin että mene kouluihin/töihin ja pidä suusi kiinni niin hyvin menee, niinkuin kaikki ihmiset tyytyy tekemään.
"voisitko sanoa esimerkin niistä "pienistä iloista", minä kun en näe sellaisia missään."
pienet ilot, asennekysymys tämäkin. joku saa suunnatonta iloa rapsuttaessaan lemmikkikissaansa, jotain toista ei tällainen ajantuhlaus voisi vähempää kiinnostaa. vaihtelee siis.
mutta omalla kohdallani. musiikki, hyvä musiikki. ja tanssiminen. uusien taitojen opettelu; itsensä ilmaisu. sosiaalinen kanssakäyminen jos toinen henkilö on samalla tasolla kuin minä: ei yritä olla ylempänä (MINÄ sain historiasta KYMPIN, mitäs sinä?) tai alempana (nooh, en mä tykkää näistä hiuksista yhtää.. voiku sul on paljo nätimmät..). hyvä ruoka. täytesuklaa. antamisen ilo. kehuminen tietyiltä ihmisiltä (konservatiiveilta en halua kehuja, enemmänkin haukkuja, silloin nautin, etten ole ihan niin rajoittunut kuin he). ulkoilma, happi. liikunta, urheilu. syvällisistä asioista puhuminen. filosofoiminen. kuunteleminen, puhuminen. ihastuminen. muun muassa.