Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Pahimmassa tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin.
Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestään vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viime tingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.
Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta, jossa seisot.
Millaisen lipun pyydän kuskilta? Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöden. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vittuilee: "Lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä, mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta.
Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: "Suorista se!" Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna, kiitos. "Anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan." Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan...
Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle, alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta.
Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut ulos.
Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa.
Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin?!
Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä, jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi-alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.
Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä. Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus.
Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit.
Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista."
Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.
Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestään vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viime tingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.
Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta, jossa seisot.
Millaisen lipun pyydän kuskilta? Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöden. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vittuilee: "Lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä, mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta.
Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: "Suorista se!" Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna, kiitos. "Anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan." Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan...
Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle, alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta.
Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut ulos.
Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa.
Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin?!
Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä, jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi-alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.
Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä. Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus.
Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit.
Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista."
Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
KIITOS todella hauskasta kirjoituksestasi:DDDDDD
En oo pitkään aikaan nauranut näin makeesti.
Hei!
Voisitko tehdä kertomukseen jatko-osan, joka käsittelisi kännykkään puhuvia kansalaisia....:)
..mutta noi v-alkuset snat olis voinu korvata jollain muulla. ;)
Muuten tässä nauraa hekottelen!
Tää oli hyvä ja osu kyllä mones kohtaa oikiaan,heh heh.
että muutkin ajattelee näin,luulin jo että olen outo kun en vaan sopeudu bussimatkailuun.
Tuo minusta on kyllä outoa kun ihmiset ei uskalla katsoa toisiaan eli jäänne jostain menneisyydestä.
pikku kotterollani. Säästyn monelta päätöksenteolta ja harmilta. Nyt sen oikein vasta oivalsin tämän hyvän tarinan avualla. Niin että kiitosta vaan kovasti paljon.
Etkö "uskalla"avata suutasi? Missä kaupungissa ei ole soiton mahdollisuutta palautteen antamiseen. Oletteko todella vasta 50 JOS HYVÄKSYTTE aloittajan kertomuksen?Lopettakaa jo liiallinen nöyristely,ja ei hyväksytä tuollaista.Kuulumme suureen ikäluokkaan, ja näitä nelikymppiä lähestyviä "pullamössöjä" ärsyttää kun emme heille rahojamme säästä, vaan käytämme ne itse.
Kyllä olen bussimatkoillani saanut myös hyvää palvelua,
samoin kun ratikallakin liikkuessani.
Mutta hauskasti kerroit bussimatkastasi, moni asia tuntui ihan tutulta.
Yhtä asiaa ihmettelen aina noissa kulkuvälineissä liikkuessani, miksi ihmiset eivät juttele ja rupattele keskenään enemmän, vain ennestään tutut, yleensä tuppisuina katsotaan ulos, ehkä miljoona kertaa tuttuja näkymiä.
Kerronpa eräästä matkastani vuosia sitten. Sunnuntaiaamuna nousin kolmosen ratikkaan summamutikassa.
En ollut menossa minnekkään, surullinen vain. Oli paljon tyhjiä paikkoja mutta istuin erään naisen viereen. Sanoin, että on pakko istua jonkun viereen kun elämä taas niin pirusti riuhtoo. Hän murahti jotain. Jatkoin sinnikkäästi omaa surkutteluani ja kerroin kaikki kauheudet mitä elämääni sillä hetkellä vaivasi.
Aluksi hän vastasi joo, jaa, mutta vähitellen hän puheli enemmän ja hänen istuma-asentonsakin ihan muuttui, kääntyi puoleeni.
Siinä sitten juteltiin ja kolmonen ajoi kahdeksikkoaan. Välillä sanoin hänelle, pitäiskö jäädä pois, hän sanoi ettei ollut mihinkään kiire, ei minullakaan.
Hän kertoili myös omasta elämästään, suruistaan ja murheistaan ja huomasin, että omani olivat pieniä hänen murheisiinsa verrattuna. Muistan vieläkin miten ratikan kolina tietyissä mutkissa vahvisti joitakin hänen kertomiaan ikäviä asioita.
Muutamia kertoja kahdeksikko ehdittiin kiertää, kun hän äkkiä halusi jäädä pois. En ehtinyt kunnolla edes kiittää.
Etsin pitkään hänen kasvojaan ratikalla liikkuessani. Joskus sunnuntaiaamuisin ajelin kolmosella, mutta en koskaan tavannut häntä sen jälkeen, enkä edes tiennyt hänen nimeään.
Olisin halunnut kiittää häntä siitä pienestä hetkestä vieressäni.
Jälkeenpäin olen kokenut sen korvaamattomaksi vertaistueksi elämässäni.
Ehkä hän silloin oli enkelini, näin joulun alla tämänkin uskaltaa sanoa.
Miksi kirjoitatte tänne niin perusteellisesti, ei jaksa lukea, sori, asuin nuorena Hesassa joten, en ihmettele, mut suunsa pitäisi auki saada oli kaupunki mikä tahans.Ei ne ihmiset enää palvelutaloissakaan keskenään juttele, joten sinnepäin sitä ollaan menossa.
kenen pakinoitsijan pakinaa tuo aloitus epäilyttävästi muistuttaa, mutta kovin on sanankäyttö tuttua. Eikä siihen aikaan kännyköitä ollut vielä keksittykään, kun tuo ensimmäisen kerran kirjoitettiin.
Olisiko kirjoittaja ollut nimimerkki Aapeli?
Aloittaja voisi jeesata.
tuosta tunnelmasta...Seon vaan eräänlainen
jännitysmomentti jos linja-autolla töihin
lähtee. Takeita ei ole aina sen auton tulemisesta.
Joskus on ajanut väärää reittiäkin. Tuttavani
on joutunut opastamaan kuljettajia useamman
kerran jo reitin alkuvaiheesta alkaen.
Itselleni kävi näin. Istuin kyydissä, autoon
nousi äiti pikkutytön kanssa ja heillä oli
paljon matkatavaroita. Äiti kysyi kuljettajalta
että meneekö tämä "erääseen" paikkaan.
Kuljettaja kääntyi katsomaan meihin matkustajiin,
kun ei ymmärtänyt kysymystä. Ulkolainen kuski.
Vastasin hänelle, että pitäisi kyllä mennä,
tule kyytiin vain, takeita en voi asialle antaa.:)
Rahastuksen kanssa on sattunut sitä sun tätä,
jos ei näyttölippua ole ja on joutunut ostamaan
kertalipun.
Että tälläisiä tunnelmia meidän linja-autossa.:)