Joulua odotellessa

Tässä on enemmän filosofiaa kuin uskookaan.

Ihminen tarvitsisi joka pvä ,ainakin tuokion, hiljaisuutta ja rauhaa.
Siksikin moni odottaa kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä Jouluna kun saa vain olla ja kuunnella hiljaisuutta, nauttia tuoksuista ja kynttilän rauhallisesta liekistä...ja läheisistäkin! :D

Kaunis ja tunteellinen runosi, kaaru! Kiitos tästä ja vielä... touhua pvääsi! ;)

...kauniista asioista, joulumuistoista ja rakastetusta. Hienosti käänsit runosi lopussa huomion perhekeskeisyydestä => hiljaisuuteen. Minä pidin...

useimmiten hyviä ja jännittäviäkin niin kuin runossasi sanoit,
lapsuudenjoulut etenkin, sen minäkin muistan, eno oli aina joulupukkina.

Muistan kun me lapset istuimme hetekalla tehden pienen tilan lahjoille,
toinen ei saanut tulla liian lähelle, että lahjat mahtuivat viereen, niin kuin
niitä nyt niin montaa olisi ollut. Joulumuistot muistan kuitenkin hyvinä.

Silloin kun oli vielä oikeat kynttilät kuusessa, huh ja äiti paistoi joulupullan
aina yöllä (minkähän takia). :)

Kiitos kiireettömästä joulua odotellessa runosta, pidin!

Me tarvitsemme muistomme, niiden avulla jaksamme elää.
Tarvitsemme myös unelmamme, niiden avulla katsomme tulevaisuuteen.
Ikävä...on ikävä...vaan voimaa siitäkin saa tavallaan:
Kiitos Kaaru, joulumuisteloista :)

noita muistoja olen itsekkin koonnut tässä joulun
alla - sellaisia, jotka syntyivät mummolassa.
Kun naapurin paappa oli pukkina, kun itse en enää
uskonut pukkiin, mutta pikkuveljeni uskoi.

Senkin, kuinka joskus reessä pääsi joulukirkkoon,
olin hyvin pieni silloin. Pimeässä matkattiin ja
kirkko oli vanha, vanha.

Ja puuro odotti meitäkin, kun sieltä
kotiuduttiin.

Kotoisen suloinen runo Kaaru, kiitos.
Ja silti olet saanut siihen mahdutettua sen rak-
kaudenkin.

Kiitos kun sain jakaa sen.