saaneet minkäänlaista henkistä tukea sairaalassa? Minä olen muuten tyytyväinen saamaani hoitoon: neljä kirurgia teki loistavaa työtä vaativassa leikkauksessa ja hoitajatkin olivat ihania muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta kukaan ei kysynyt mitä ajattelen ja kuinka henkisesti pärjään. Ehkä näytin niin vahvalta toimiessani kuin robotti. Vasta kun menin työpaikkalääkärille hakemaan lisää sairaslomaa ja romahdin siellä vastaanotolla täysin, sain lääkkeet masennukseen. Jotenkin tuntuu, että esim. rintasyöpäpotilailla tämä psyykkinen puoli otetaan paremmin huomioon, vai kuinka on?
Oletteko
te muut
341494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vasta sitten kun täydellisen hajoamisen jälkeen pääsin SOS-kriisipalvelun kautta psykiatriselle poliklinikalle.
Ja minä olen kyllä rintasyöpäpotilas.
ja ehkä paikkakunnasta jossa asuu?Minulle ei tarjottu minkäänlaista psyykkistä tukea.Leikkaava
kirurgi,onkologi,sekä sairaanhoitajat olivat ammattilaisia,ja kohteleiaita.Täällä pääkaupunki-
seudulla tukossa hoitopaikat,tietty yksityiseltä saisi apua,mutta maksaa maltaita.
henkistä tukea herunut. Hoidon alussa sain jutella pikaisesti sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa, mutta hän keskittyi käytännön asioihin (peruukkiin, taksimatkoihin, sairaalamaksuihin jne.) Ei puhetta henkisetä pärjäämisestä.
Yhtenä hoitopäivänä (kävin hoidossa noin neljän kuukauden ajan) osastolla piipahti käsittääkseni sairaalapastori tms., joka jauhoi paskaa ja ihasteli, kuinka ihana, kaunis ja lämmin kesäpäivä ulkona onkaan. (itse makasin sisällä letkun jatkeena päivä tolkulla).
Semmoista tukea täällä päin.
niin ei ole henkistä tai psyykkistä tukea tai hoitoa. Itse on hoidot pitänyt hakea.
kävi samoin,romahdin henkisesti oltuani syöpähoitojen jälkeen töissä noin 4kk.Työterveyslääkärin kautta pääsin terapiaan ja sain lääkityksen.Miehen ja minun peräkkäiset syövät,enkä itsekkään aikaisemmin tiennyt olevani tuen tarpeessa.Mutta nyt palaan taas töihin ja sain iloisen uutisenkin,kotiuduin just Meilahden syöpäsairaalasta tuliaisina tieto,että olen terve!Veriarvot hyvät,ei epäilyä syövän uusimisesta!Belgikin on niin innoissaan,koko ajan tulee nuolemaan naamaani.Hän varmaan tietää,että nyt mamma on terve ainakin seuraavaan kontrolliin asti!Hyvää tiistai illan jatkoa kaikille,hyvät ystävät.
iloinen,eipä parempaa uutista näin joulunalla voisi saadakkaan.Hyvät illan jatkot sinullekkin.
...tämänpäiväisistä uutisistasi! Nyt voit viettää joulua hyvällä ja rauhallisella mielellä. Totta kai belgikin vaistoaa, ettei tarvitse olla Mumskusta huolissaan... :)
Ira,tiedän sen.(Muuten,junassa ei toiminut k.)
voidaan?Viikko enään aattoon aikaa kumpa edes
pikkasen tulisi lunta:)
toivottavasti ukkokultasi ja sinä voitte myös hyvin.Niin,kyllä huokasin syvään helpotuksesta,kun lääkäri sanoi että kaikki on hyvin.(Jotain minun piti häneltä kysellä,mutta kaikki unohtui.En muistanut pyytää matkakorvaus lappua,en uusituttaa Arimidx reseptiä,,täytyy huomenna soitella perään.)Asettuisi vielä tuo ukkokullan jatkuva ripulointi edes joulun ajaksi.Kerrohan sinäkin kuulumiset.
kun soitat,eihän siinä jännityksessä muista.Oletteko
kokeilleet miehellesi Osmosal juomaa apteekista?Mi-
nullakin on 5 päivää ollut vatsa vesiruikulla,eivät ole Tannoponit auttaneet.Mustikkakeittoa on mennyt.
kokeillut kaikenlaista.On vaan sellaiseksi mennyt avanteen poiston jälkeen,ettei mikään tunnu auttavan.Välillä tulee sitten ummetus jakso.Mutta jospa se siitä joskus asettuu.
Nyt kone alkaa tökkiä ja täytyy lähteä lenkille ja sitten syömään.
Jaa,sinun vointia Ira vielä kysyn,miten käden turvotus ,entä mieliala?
edelleen,täytyy yrittää pitää mieli kohollaan,
kun ajattelen joulua,särkee vaan niin kovasti
ristiselkää ja jalkoja,jospa huomenna hellittäisi.
En tiedä muista, mutta huolestuisin kyllä itse. Olisiko mahdollista, että vika olisi sydämen vajaatoiminnassa, siinähän kerääntyy nestettä joka puolelle. Itselläni on sydänvaivainen mies, ja oireesi vaikuttavat samoilta. Minäkään en halua pelotella, mutta tuntuu monta kertaa välinpitämättömältä touhulta etenkin tk:ssa.
sanoin lääkärille,että epäilen sydämen vajaatoimintaa,hän tutki ja sanoi,että voi
olla verenpainelääkkeet jotka hän muutama kuukausi
sitten vaihtoi.Nyt vaihdettiin taas,perjantaista
lähtien olen ollut ripulissa selkää ja jalkoja särkee kovasti,täytyy huomiseen jaksaaja yrittää
uudelleen lääkäriin.
terveyskeskuksessa,olisiko minulla vajaatoiminta,hän
sanoi,että voi olla uusimmista verenpainelääkkeistäni,ja kirjoitti uudet lääkkeet.
Nyt alkoi tuo ripuli perjantaina,jalkojen ja käsien särky,täytyy huomenna yrittää taas läääriin.
huomenna yritän lääkärille päästä.
...meillä sujuu, ukkokulta on saanut pikkuisen lisää painoa ja rollaattorilla hurjastelee iltaisin ulkona! NM vain välttelee minua - pumppu ei siitä oikein tykkää. Päiväunet tekisi terää, mutta ei oikein ehdi, kun vieraita riittää joka päiväksi.
Iran kunnosta ollaan huolissamme. Muistathan kunnolla valittaa lääkärille? Toivottavasti sekä sinä että tytär saatte viettää joulun kotona hyvissä voinneissa.
Lääkärin vastaanotolle on kyllä syytä ottaa muistilappu mukaan, Mumskuseni. Minähän lähetin kerran ukkokullan lääkärille - kun en itse päässyt mukaan - kysymyslistan, johon hän ystävällisesti kirjoitti vastaukset. Se oli minusta aika hyvää palvelua!:)
Käly vietti täällä muutaman tunnin, joten pääsin vasta nyt kirjoittelemaan. Mies pyysi sanomaan terveiset ja toivotteli hyvää joulunodotteluaikaa.
hyvä,että ukkokulta on saanut painoa,jospa jouluruoat maittaisivat.
Joulupukkia odotellaan,ja joulurauhaa joka kotiin.
ilo kuulla,ettäukkokultasi voi hyvin.Niin,siitä muistilapusta.Aamulla ajattelin,että muistan kyllä kaiken tarpeellisien siellä.Sitten kun lääkäri sanoi,ettei mitään poikkeavaa ole,unohdin kaiken muun.Ja selkää kyllä vihloi sielläkin,mutta ajattelin ettei siellä mitään voi olla,koska lääkäri sanoo,että olen terve.Ukkokulta kyllä sanoi kotona,että olisitpa maininnut siitä.Mutta siinä hetkessä se olisi tuntunut,että kumoan koko lääkärin antaman hyvän oloni.Irasta minäkin olen huolissani.Ja sinusta,Zom.Oletko kokeillut unilääkkeeksi ,oho,unohdin nyt mitä se oli.Melanooma,(ergofeuula).Sain reseptin työterv.lääkäriltä yövuoron aiheuttamaan unettomuuteen.Nyt en saa reseptistä selvää,mitä siinä lukee.En ole vielä hakenut lääkettä apteekista.Jaa,tämä oli nyt hyvä neuvo,älä pahastu,Zom!
...sellaisen NM:n, joka antaisi noin kahdeksan tunnin nuijanukutuksen? :)
...hyväntahtoisista neuvoista pahastuisi!? Oikeassa olet - unta pitäisi saada, vaikka sitten purkkinukkumatilla. Ainakin olisi saatava katkaistua tuo unettomuuskierre. Jaksaisi paremmin tehdä jouluvalmistelujakin.
jota erittyy kun on aika nukkua.....siis,en muista minäkään mitä se on....
vaikka ihan äsken muistin....lehmänmaitoonkin liittyy...auttakaa,ken tietää...
...melatoniinia?
koitin,en sitten tiedä,mitä hän,joka unohti ensin....
aiemmin,viestini poistettiin.
...lähettämästäsi NM:stä. Pikkuisen kitsas tuo kaveri oli - väitti minua ahneeksi, kun kahdeksan tunnin unta anelin. Lopulta sitten kuitenkin heitti melkein seitsemän tunnin edestä unihiekkaa silmille ja hyvin se minulle kelpasi! Eiköhän tänään taas jaksa! :)
Toivottavasti sinulla on tänään parempi päivä!
että NM:ia täytyy pillistä puristaa,että pysyy vieressäsi tarpeeksi kauan:)Onhan se ihan erilainen olo,kun nukutuksi saa.
Täytyy taas sairaalaan lähteä,mukavat päivät teille:)
Ps.joululahjoista puolet ostamatta,meinaa tulla kiirus,sano ukkokullalle terveisiä:)
Sinulla olikin hyviä uutisia. Onnea oikein sylin täydeltä minunkin puolesta.
Omat säteet on nyt puolenmatkan paremmalla puolella, saikkaria on tammikuun loppuun ja helmikuun vietän kesälomaa. Työpaikalla olen poikennut säännöllisesti, joten ne ympyrät eivät ole päässeet unohtumaan. Haleja saan aina kun menen ja ikävä on kuulema kova.
selän vihlomisesta kyllä olisi pitänyt mainita,,,
ainakin jos edelleen jatkuu.en pelottaakseni mutta näin kävi minulle
parempi ajoissa kaikki huomioida.
Minua varmaan pidetään aika kovahermoisena kaverina, kun en ole siellä sairaalassa tai lääkärillä vielä romahtanut, vaan ottanut kaiken tyynen rauhallisena. Se ei kuitenkaan ole nyt ihan koko totuus. Minun on vaikea näyttää sitä, että en oikein aina jaksa. Pakko on pärjätä.
Minua ahdistaa, kun minulle ei olla ikinä annettu mitään positiivista palautetta. Tuntuu, että kaikille sanotaan, että on hyvät mahdollisuudet, mutta ainoa mitä minulle on sanottu, että ei ole ihan hyvä tilanne, aloitetaan hoidot. En uskalla oikein kysyä, kun jos sitten en tykkäisi vastauksista.
ei minullekkaan mitään positiivista ole sairaalassa sanottu,ja enpä kysele enempiä,voi olla etten tykkäisi vastauksesta,elellään päivä kerrallaan
voimien mukaan.
Syöpäyhdistyksestä saa tukihenkilön,jos haluaa
ja voihen psykologinkin kanssa käydä keskustelemassa.
Ei tämä henkisesti kovin helppo sairaus ole,voimia
sinulle.
Mahtavat lääkärit ja muut, mutta puhutaan vain hoidon yksityiskohdista, ei minusta ihmisenä. He hoitavat ruumistani. Itse hoidan itseäni lukemalla, mietiskelemällä, keskustelemalla ystävien kanssa, ja tietysti täällä netissä.
Se, että hoito vie aikaa, ja on maksanut minulle menetettynä työaikana jo tuhansia, ja stressinä vielä lisää, ei kiinnosta tohtoreita. Heidän asenteensa on se, että hoidot ovat välttämättömiä, ja kaikki muu on sivuseikka siihen verraten.
Leikkauspäivänä sairaalan virkailijat tuntuivat tekevän kaikkensa saadakseen minut tuntemaan itseni mitättömäksi. Tunsinkin. Ja vihaiseksi. Ja aloin itkeä tihruuttaa siinä leikkausta odotellessani. Nolotti niin. Lopulta joku toi nenäliinan, ja sitten alkoi kysely, mikä on vikana. Olin niin väsynyt, vihainen, nälkäinen ja stressaantunut, että tiesin, etten osaisi puhua asiasta asiallisesti. Siksi sanoin, etten halunnut siitä keskustella. Mutta minua tuli katsomaan liuta ihmisiä. Sängyn laidat nostettiin ylös. Olin kuin apina häkissä. Olin kuin jonkinlainen nähtävyys - itkevä äkäinen suomalaispotilas. Itkevätköhän muunmaalaisetkin? Täällä on yleensä sellainen hymyilevä meininki kaikilla. Aina pitää olla ystävällinen toisille. Minä en aina osaa enkä jaksa.
kurja kokemus,ei siinä tee mieli hymyillä,olisivatkohan tarkkailleet mielialaasi?
Rahallisesti on kallis sairastaa,ja meinaa
minuuksen puolelle vetää budjetin.Minusta tuntui hoitojen aikana,että kunhan jotenkin selviäisi
rahasta viis,vaikkei sitä liikaa olekkaan.
Soisin sinun saavan myönteisempiä kokemuksia
jatkossa hoidoista.