Joo eli pari kuukautta sitten todettiin papillooman aiheuttamia solumuutoksia papassa, koepalat on otettu. Tulissa parin viikon päästä joku et sähkö silmukalla otetaan emättimestä pois ne muutos kohdat puudutuksessa.
Sattuuko paljon? et onko jollain kokemusta?
Mä oon panikoinu tota asiaa monta viikkoa.
Onkohan mulla tyyliin tosi pahasti muutoksia, vai miks heti leikkaus?
oon vasta 18 et onkohan se leikkaus niin pian et ei tulis mitää syöpää....
mulla on hirveä lääkäri kammo ku mulle on tapahtunu yks hoitovirhe kerran,
en viimmeks gynellä, ku koepalat otettii saanu edes henkeä melkei sen takia.
Muo niin pelottaa, muilla kokemusta näin nuorilla???
Sattuuko paljon? et onko jollain kokemusta?
Mä oon panikoinu tota asiaa monta viikkoa.
Onkohan mulla tyyliin tosi pahasti muutoksia, vai miks heti leikkaus?
oon vasta 18 et onkohan se leikkaus niin pian et ei tulis mitää syöpää....
mulla on hirveä lääkäri kammo ku mulle on tapahtunu yks hoitovirhe kerran,
en viimmeks gynellä, ku koepalat otettii saanu edes henkeä melkei sen takia.
Muo niin pelottaa, muilla kokemusta näin nuorilla???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei.
Mulla oli moista silloin noin 20Vnä... aika moneen kertaa tehtiin sähkösilmulla mutta niin vaan paranin ja sain lapsiakin.
syövän kehittyminen vie useita vuosia. sinä olet nyt hyvässä hoidossa ja pidetään huoli ettei moista tule.
kun puudutukset osuu kohdilleen niin silmukka ei satu. soita lääkärille ja kerro peloistasi avoimesti. voit pyytää vaikka päästä juttusille ja esim ottaa hyvää kaveria mukaan.
tsempiä toipumiseen!
kiitos tuestasi, tänään juuri lääkärin aika ihan sitä varten vaa et saan kysellä.
Tää on rankkaa kun poika ystävä ei oikein ymmärrä miks itken koko ajan, se ei vaan ymmärrrä.
Olen ihmetellyt jo pitään yhtä asiaa, nimittäin kivunlievityksen vähäistä käyttöä.
Mulla on lapsuuden hammaslääkärikäyntien traumoista kehittynyt paniikkihäiriö. Toki paniikkihäiriön syntyyn vaikutti myös muut asiat, mutta pitkän psykoterapian aikana häiritsevän sairaala ja lääkäripanikoinnin syyksi paljastui juuri nuo varhaislapsuuden kokemukset.
Käyn aina yksityisellä lääkäriasemalla hoitamassa gynekologiset ja hammasterveydelliset asiat.
Minulle tehtiin myös vuosi sitten kolposkopia ja otettiin koepalat ja automaattisesti puudutuksessa. Hoidosta jäi mielyttävä kokemus.
Nyt olen menossa kunnalliseen ja jo etukäteen ilmoitin, että haluaisin puudutuksen, johon vastattiin, että: " Voithan sinä sitä pyytää.."
Ikään kuin potilaalla ei olisi oikeutta pyytää ja saada sitä jos haluaa.
Miksi kivunlievityksessä pihtaillaan? Miksi toimenpiteissä ei pyritä kivuttomuuteen? Kipu on aina pelottava asia, ja se voi jopa johtaa siihen, ettei ihminen tule hoidettavaksi.
Jos kunnallisella puolella vedotaan rahaan, niin voisihan TK:t veloittaa siitä lisämaksun niiltä, jotka sen haluaa.
Minusta on väärin, että jos potilas pyytää pelkoihinsa liittyen kivunlievutystä, niin lääkärin ei tulisi koskaan aliarvioida sitä ja kieltää se.
Miten olette itse kokeneet kivun kolposkopiassa tms. hoidoissa?
siis ei kaikkea kokenut mutta pistää hiukan mietimään onko minulla korkea kipukynnys sitten?
olen synnyttänyt viidesti, ei ongelmia, ei pahoja muistoja, minulta on otettu kolmesti koepalat, ei mitään ongelmaa, on tehty sterilointi essue menetelmällä eli menty ilman puudutuksia kohdunsuun läpi vain buranan voimalla, ei paha:)
onko nyt niin että pelko oikeesti teitä sitoo?
mitä te osaatte pelätä kun ette aiemmin ole kyseisessä toimenpiteessä olleet?
ottakaa itseänne niskasta kiinni naiset!!!!
mikään ei ole niin paha kun etukäteispelko vaikka ette tiedä mikä teitä odottaa:)
t. paniikkihäiriöinen!!
Varmaan sinulla on korkea kipukynnys, mutta kysymys on myös siitä, tarvitseeko ylipäänsä minkälaista kipua kestää?
Jos nykyaikaisella lääketieteellä psytytään erittäin helposti ja halvasti vähentää kipua, miksi sitä ei tehdä?
Miksi kaikkien toimenpiteiden pitäisi olla jotain talvisotatarinoita? Miksi turhaan lisätä jännitystä pelkäämällä kipua?
Onko se jotenkin paremman/voimakkaamman ihmisen merkki, että valitsee kivullisen menetelmän?
Olisi mukava kuulla lisää mielipiteitä ja keskustelua aiheesta : )
Jotenkin synnyttäneiden naisten keskuudessa havaitsee aina sen arvovertailun, kuinka joku synnytti ILMAN MITÄÄN KIVUNLIEVITYSTÄ ja siitä pitää se laulu vähintäänkin vääntää.
Kannatan sitä, että jokainen saisi itse valita kivunlievityksen tai ei. Kukaan ei nimittäin voi toisen puolesta tulla sanomaan sattuuko vaiko ei. Kokemus on aina subjektiivinen.
Olen kyllä samaa mieltä siinä, että jos potilas kerran haluaa, että kipua lievitetään ja se se on tehtävissä, mikä estää?
Mulle esimerkiksi on jo ihan riittävästi "itseäni niskasta kiinni ottamista" se, että rahtaan itseni hammaslääkäriin. Lääkärin tehtävänä on laittaa niitä puudutuspiikkejä niin, että mikään ei tunnu missään. Toisaalta gynekologisia toimenpiteitä kestän aika paljon, siellä ei ole vielä tullut puuduttamisen tarve vastaan. Riittää, että henkilökunta on ystävällistä ja antaa hiukan aikaa rentoutumiseen.
Olen siis hammashoitopelkoinen siinä määrin, että en pysty itse hoitamaan sitä. Kivunlievityksestä on suuri apu, nykyään pystyn jo jonkin verran nukkumaan edellisenä yönä ennen hammaslääkäriin menoa. Jos en tietäisi, että tuttu hl puuduttaa, pelkäisin ja valvoisin vähintään kaksi viikkoa etukäteen.
Mahdollinen vaihtoehto puudutuksille olisi se, että kävisin pitkään nuppitohtorissa käsittelemässä hoitopelkoani. Sitä yhteiskunta ei maksa, eikä minullakaan ole varaa. Siis puudutetaan.
Kyllä minä luulen myös et kipukynnys on ihmisestä kiinni. Minä itse olen ollut virtsarakon ja kohdun ja munuaisten tutkimuksissa ja kaikki ilman puudutusta. Ainut mikä sattui oli kun letkut työnnettiin kohtuun ja siellä tutkittiin jotain. Sisulla siitäkin yli pääsi. Oli kyllä paikat kipeenä seuraavat 24 tuntia. Minä pelkään myös lääkärin tutkimuksia mutta kun olen tutkimuspöydällä, päätän, "ei tunnu missään!!!" ja se auttaa! Suosittelen.
Jokainen kokee kivun henkilökohtaisesti. En minäkään synnyttäessä kivunlievitystä saanut, mutta ei se mikään ylpeilyn aihe ole! Eilen tehtiin kolposkopia, olin ottanut kipulääkkeitä etukäteen, silti meinas taju lähteä. Henkilökunta oli ihanaa, kaikki tosi ammattilaisia. Mikäli sähkösilmukkahoitoa tulee,se tehdään puudutuksessa, kuulemma aina. Mutta silti pelottaa,pelkkä ajatuskin! Olen vankasti riittävän kipulääkityksen ja miksei myös rauhoittavien kannalla!Kipu ei todellakaan jalosta!
Jatkoa vielä aiheeseen...
Kävin tosissaan sitten perjantaina kunnalisella kolpparissa. Ja pyysin, että saisin puudutuksen. Siihen oltiin kovin vastamielisiä, mutta kun tiukkasin asiaa, siihen suostuttiin.
Keskustelin asiasta sairaanhoitajan kanssa, ja ihmettelin, miksi puudutuksen kanssa kitsastellaan.
Hän sanoi, että koska joidenkin mielestä se sattuu enemmän kuin koepalojen otto ja toisaalta puudutuspiikin jättämä pieni reikä tihuttaa hieman verta jolloin näkyvyys kuulemma huononee.
Vaikea uskoa tuohon edelliseen, sillä tuleehan sitä verta kun ne koepalasetkin nipsaistaan.
Pyytäkää ja vaatikaa naiset vain sitä puudutusta, niin ei tule turhia kammoja ja pelkoja. Kannattaa ehkä joskus kokeilla ilman jos tuntuu siltä, mutta kipua ei tarvitse kenenkään kestää ja luulenpa, että keneltäkään ei sitä evätä jos vain tiukasti vaatii. Ja jos ei saa, jalat vaan ristiin ja yksityiselle.
Jouluja.
PS: Sain kunnallisella puolella todella hyvää ja hellävaraista hoitoa, että ei silleenkään kannata pelätä.
Itse olen vasta 16 vuotias ja papassa löydettiin solumuutoksia joten otettiin koepaloja..itselleni jäi ihan hirveä kammo ja traumat koepalojen otosta ja itkin monena päivänä vielä sen jälkeen..minulle ei edes ilmoitettu asiasta että koepaloja aikovat ottaa, enkä muutenkaan ole perillä tästä asiasta yhtään..tällä viikolla olisi pitänyt tulla koepala tulokset mutta aamulla lääkäri soittikin että tule tänne kahden viikon päästä niin tehdään tuommoinen silmukka tutkimus ym..? Nyt olen joutunut koko päivän googlettamaan että mitä se tarkoittaa ja mitä minulle aiotaan tehdä..myös hirveä lääkäripelko ja paniikkihäiriö joten mietin onko mitenkään mahdollista että se tehtäisiin nukutuksessa..? Ja kauanko se kestää? Miten puudutus laitetaan ja sattuuko kovasti? Vai olisiko mahdollista että saisin ilokaasua ?
minulla 2 kertaa otettu sähkösilmukalla ja kerran laserilla, kondyloomasta oon kärsinyt jo 12v, sitkeetä on ollut ja vieläkin muutoksia löytyy, oon käynyt 1/2-1v välein papassa ja koepalan otoissa (mitkä itsellä tuntui vaan nipistyksinä). Ekalla kerralla oman kaupungin sairaalassa minut jopa nukutettiin sähkösilmukkaa varten, en tajua miksi, kun sitten taas naapurikaupungin sairaalassa tehtiin samaan aikaan sähkös. ja laserhoito puudutuksessa, olise kivan tuntuista kun lääkäri laserilla vetäisi puutumattomaan paikkaan, auts, lihankäry vaan haisi :/ puolvuotta sitten kävin koepaloissa&papassa ja nyt tuli taas kutsu tällekuulle vaikka luokka on 2 (korkeimmillaan on ollut luokka 4). Kovasti syynäävät..
Särkylääkettä kannattaa ottaa ennen jo sähkösilmukkaa, niin auttaa sitten kun puudutus lakkaa..ei se oo niin kamala homma..voihan sitä aina nukutuksesta keskustella..
Minä voisin kertoo että nuo koepalat sattuu enemmän kun sähkösilmukkahoito, koska se puudutus ei satu yhtään. Pahinta on tosiaan se palaneen lihan käry. Verta vuosi vähän jälkikäteen mutta mitään kipuja ei ollut. Minun kondy lähti kävelemään tuon silmukka hoidon jälkeen, siitä on monta vuotta ja papa pysynyt luokka 1.
Mulla ei koepalojen otto sattunut yhtään ja lääkäri puudutti kyselemättä, etikkaliuos oli ainoa mikä hieman kirveli, muutapa en tuntenutkaan ja mukava hoitaja kyseli vähän väliä kuinka voin. Kannattaa olla muutenkin mahdollisimman rentona, niin helpompi niitä operaatioita tehdä, eikä koske niin paljoa. Itsellä ehkä myös edessä sähkösilmukka hoito, riippuu nyt koepalojen tuloksista vielä, papa oli luokkaa 3. Lääkäri sanoi hoidon olevan melkeinpä samanlainen kun koepalojen otto, poistetaan vaan suurempi alue ja tehdään puudutuksessa. Paniikkia, kauhua, pelkoa ja itkua on ollut, varmasti normaali reaktio monellakin tälläiseen asiaan, kannattaa kysellä lääkäriltä kaikki mikä mieltä askarruttaa, se helpottaa ainakin itsellä..ainakin hetkeksi. Ja kaikkien näiden tutkimusten ja operaatioiden tarkoitushan on ehkäistä se, ettei syöpää pääse koskaan kehittymään, kun asiat ajoissa huomataan ja hoidetaan. Onneksi on olemassa "kohtalotovereita", näin saa asioista lisä tietoa, vaikka en kenellekkään tälläistä toivo.