Olaankohan me mummot liian lepsuja lasten lasten suhteen?
Ollaanko me nyky Mummot liian lepsuja
OlenMikäolen
7583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ainakaan tämä mummo ole: ei karkkeja, eikä leluja, jos vanhemmilta ei ole lupaa. Tämä esimerkiksi!! Ja yleensä sitä lupaa ei ole, eipä silti, en syö itsekään karkkeja...no joskus ehkä, jouluna!
Sama juttu, noudatan vanhempien sääntöjä. Melkein aina… Joskus lapsenvahtina annan vanhimman herran pelata tietokoneella tunnin vaikka ei olekaan pelipäivä.
Aikaa pyrin antamaan silloin kun olen lasten kanssa. Luen ja pelaan pelejä. Kuuntelen ja juttelen heidän kanssaan, lapsilla on ihania oivalluksia ja ajatuksia. Vanhemmilla on aina kiire, on työ ja kaikki muut velvollisuudet, ei sitä laatuaikaa lasten kanssa paljon jää.
Menen tällä viikolla tekemään tyttärelle joulusiivouksen, että hän saa aikaa leipoa ja tehdä jouluvalmisteluja yhdessä lasten kanssa. Sen verran ”krämppä” olen, että jaan siivouksen kahdelle päivälle, jaksan paremmin.
Mummot pitää liian hyvää huolta lapsenlapsista.
Toisaalta rakkaus on tärkeää. Vanhemmilla ei
ole aikaa lapsilleen. Mummo ehtii pelata Afrikan
tähteäkin.
Olisin iloinen jos pääsisin lapsenlikaksi lapsenlapsilleni.
Valitettavasti lapseni mentyä avioon suhteet kotiin katkesivat melkein kokonaan hallitsevan
aviopuolison takia.
Kontakti lapsenlapsiin on jäänyt hyvin keveäksi
tämän vuoksi.
Itku tulee asiaa ajatellessa ja joulua odotellessa, kun haluaisi tarjota lapsenlapsille rakkautta ja aikaa.
Olemme yrittäneet korvata asian muistamalla maailman lapsia.
Oliko jokin syy miksi suhteet katkesivat? Todella ikävää. Ymmärrän teitä täysin, minulla on vähän samantapaisia kokemuksia. Tyttäreni lapsia saan hoitaa, paljonkin, mutta miniäni ei millään haluaisi, että olen yksin heidän lastensa kanssa! Lapset ovat ikionnellisia aina kun tulen sinne, pyytävät mukaan matkoille ja jäämään kauemmin heidän luokse. Kerran kun varovaisesti otin asian esille, poikani kertoikin, että miniä pelkää, että lapset kiintyvät minuun liikaa. Muuten pidän kovasti miniästäni, mutta tästä jäi vähän ikävä olo.
Sovin kuitenkin sinnikkäästi käyntejä heille. Jos saisin, seurustelisin paljon enemmän heidän kanssa. Mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin. Ja pidän miniästäni!
Oma äitini on ollut ihana mummo minun (2) ja siskoni (3) pojille. Kunhan joskus saan lapsenlapsia niin annan heille runsasti rakkautta ja rajoja. Lapsi tuntee itsensä turvalliseksi, kun on rajat ja saa rakkautta. Tavarat ja raha eivät ole niinkään tärkeitä.
olla yksilöitä, eikä yleistäminen taida olla mahdollista.
Mielestäni kukaan ei voi saada osakseen liikaa rakkautta. Omalla kohdallani kuvittelisin noudattavani melko tiukasti lasten vanhempien kanssa sovittuja rajoja. Poikkeustapauksissa voisin ihan vähän venyttää niitä ja sallia lapsille jotain sellaista, mitä he eivät kotonaan saa tehdä. Tunnustaisin sitten syntini jälkikäteen vanhemmille ja luultavasti saisin anteeksi. ;)) (Ihan oikeaa mummoa minusta ei ole vielä tehty.)