Mun ongelmanani on isä. Se aiheuttaa mulle todella paljon tuskaa aina nälvimällä ja epäkohteliaalla käytöksellä. Me tapellaan aina ja viimeksi huutojen lomassa se sanoi miten ymmärtää nyt omaa isäänsä (joka on hakannut häntä lapsena), koska eihän mun käytöstä pidäkään sietää. Vielä isä ei ole koskenutkaan muhun mutta mä pelkään että jonain päivänä se alkaa hakkaamaan. Äiti on mun puolella mutta mun lisäksi sillä on vain isä perheenä, mulla ei ole siskoja. Isän edellisestä avioliitosta mulla on siskopuolia, joiden kanssa isä ei enää ole puheväleissä juuri sen alistamisen takia. Olis helpompaa jos mullakin olisi sisko tai veli, jolle vois puhua.Isä kieltää mua puhumasta äidille niistä asioista joita se mulle sanoo. Kerran mä kerroin ja siitä tuli todella kamala riita. Se uhkaili että se lähtee kävelemään ja syytti mua kaikesta, mä olen niin henkisesti lopussa tästä. Yritän tulla sen kanssa toimeen mutta miten tulet ihmisen kanssa joka raivostuu todella helposti, huutaa, komentelee töykeästi, luulee olevansa aina oikeassa ja sen kanssa ei voi edes puhua näistä asioista. Mä en voi sanoa omia mielipiteitäni ääneen koska isä ei hyväksy muita mielipiteitä kuin omansa. Mä olen aina ollut kateellinen muille niiden mukavista, rennoista ja iloisista iseistä! Muutan ihan kohta pois kotoa mutta pelkään että nämä henkiset arvet jää loppuiäksi... isälle en voi puhua!! (yritetty, se vain huutaa että se ei ole tehnyt mitään, kaikki on mun syytäni... ja vetoaa että silläkin on vaikeaa. Miksi mä kuitenkin kärsin sen vaikeuksista?) haluaisin tietää onko kohtalotovereita? ... tuntuu kuin kuka ymmärrä, äidin kanssa mulla on todella hyvät välit mutta se vaan aina haluaa kokeilla uudestaan ja uudestaan... ja aina se päättyy samoin... Isä sanoo mulle aina kuinka huono lapsi mä olen ja kuinka mä käytän äitiä omana palvelijana, kuinka epäkiitollinen olen. Vuosi sitten sain joululahjaksi autokoulukortin, ja nyt se tulee puheeksi joka keskustelussa. "miten sä kehtaat puhua noin koska mä maksoin sun autokoulunkin!!" onko tämä oikein? mä olen masentunut ja itkuinen koko ajan... mutta kertokaa kommentteja, en ole edes laittanut tähän kaikkea, mutta pääasiat... kiitos jo vastauksista ja hyvää kesää!!
Isästä...
Mary
9573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuin olisi omaa tekstiäni lukenut.
Aivan samanlaisia kokemuksia on mullakin, paitsi että isäni on myös sylkenyt naamalleni, kumonnut kannullisen vettä päälle ja lyönyt avokämmenellä.
Mä sanoisin silti, että juuri tollanen alistuis kuin kerroit, on melkeinpä pahempaa kuin se, mitä isäni on fyysisesti tehnyt.
Mulla on suhun verrattuna erona myös se, että vanhempani ovat eronneet ja asun nyt äidin kanssa. Asuin isän kanssa monta vuotta, kunnes en enää jaksanut. En vain jaksanut.
Perheemme muut lapset eivät ole samaa kokeneet, koska pienemmät ovat enimmäkseen äidin luona ja veljeni asuu tyttöystävänsä luona.
Olen itsekin muuttamassa nyt pois kotoa, koska äidin luona ei oikein ole tilaa asua enkä isän luokse mene enää koskaan.
Ahdistaa, kun isäni edelleenkin puuttuu elämääni, vaikka olen tehnyt selväksi etten halua häntää enää edes nähdä.
Hän lähettelee tekstiviestejä, joissa haukkuu, uhkailee ja vähättelee minua, kerran jopa kehotti minua 'jakamaan persettä, kun et muutakaan työtä saa'.
Äidistäni ei ole apua, koska hän vain käskee minua hoitamaan itse omat asiani isän kanssa.
Sinulle toivon pelkkää hyvää ja sitä, että saat asiasi jotenkin kuntoon ja jaksat elää eteenpäin.
Kunpa jaksaisin itsekin.
Menkää jonnekin rauhalliseen paikkaan jossa voitte olla hetken yksin. Varmistukaa siitä ettei kukaan häiritse. Esim. Metsään, kesämökkiin, kaverin luokse...minne vaan missä voitte olla hetken rauhassa. Ja sitten tehkää näin: Polvistukaa, laittakaa silmät kiinni ja kädet ristiin. Rukoilkaa vaikka näin: Nyt rakas taivaallinen Isä minä (nimi) päätän tänään ottaa sinut vastaan pelastajanani. Olen tosissani. Pyydän anteeksi sitä kun olen tähän asti elänyt erossa sinusta ja tehnyt syntiä sinua vastaan. Uskon siihen että kuolit puolestani syntieni sovitukseksi että minulla olisi iankaikkinen elämä. Minä tarvitsen sinua. Tule minulle todelliseksi ja kosketa minua ja rauhoita mieleni koska turvaan sinuun. Luovutan elämäni sinun käsiisi ikuisiksi ajoiksi. Olet minun Herrani iankaikkisesti. Aamen.
HUOM: Tämä ei maksa yhtään mitään. Tämä ei ole pakollinen juttu tietenkään. Minä tein sen n.2,5 vuotta sitten enkä ole ollenkaan pettynyt Jeesukseen. Hän on hoitanut koulukiusaustraumani pois sekä katkeruuden ja vihan mikä jäi mm. koulukiusaajiani kohtaan. Nyt sydämmelläni on anteeksianto ja sisäinen rauha. Ei huolia. Kaikki ne huolet voidaan tuoda Jeesukselle rukouksessa ja hän auttaa. Ihmiset yleensä eivät halua uskoa Jumalaan koska häntä ei ole kukaan ikinä nähnyt. Ympärillä pyörii vaan "hihhuleita" jotka suurinpiirtein "hakkaavat raamatulla päähän". Eihän siinä tarvitse muuta kuin rukoilla syntejään anteeksi ja yksinkertaisesti USKOA häneen joka on jo maksanut syntivelkamme. Silloin kaksi ja puoli vuotta sitten kun rukoilin niin aloitin rukouksen näin: JOS olet olemassa Jeesus niin auta minua nyt...Aloitin rukouksen sanalla "JOS". Elikkä olin silloin vielä epäuskoinen Jeesuksen olemassaolosta mutta kuitenkin se riittää Jeesukselle jos uskomme häneen vaikka epäillenkin. Todella tärkeää on sydämmenasenne kun rukoilette pelastusta etsivän rukousta. Että todellakin tarkoitatte niitä sanoja sydämessänne. Siksi neuvoin ensin menemään jonnekin paikkaan jossa saatte olla yksin ja keskittyä kohtaamaan elävän todellisen Jumalan. Ette taatusti pety jos haluatte etsiä apua ja pelastusta Taivaan Isältä joka on meidät jokaisen luonut. Valinta on kuitenkin teidän oma henkilökohtainen asia. Ei minun. Suosittelen lämpimästi. Ei ole minun ja muiden uskovien yksinoikeus olla armon alla. Pelastus on lahja. Sinun Jumalasi odottaa Sinua. Hän tahtoisi sisäiset haavanne hoitaa ja antaa teille varmuuden taivaaseen pääsystä...
No voi että mitä PASKAA sä väännät!
Tommosia neuvoja nyt ei kaipaa kukaan!
Minä ja lukemattomattomat muut ihmiset ollaan löydetty jotain arvokasta elämäämme ja myös te muut tarvitsette sitä. Me kaikki kaipaamme pois tästä likaisesta maailmasta. Taivaaseen missä ei ole huolia ja siellä vallitsee iankaikkinen lepo. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi. Ei tarvitse muuta kuin uskoa synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen kalliissa veressä. Ainut TODELLINEN elämä löytyy ristin juurelta. Saa sisäisem rauhan ja vapauden synnin tunnosta ja paaaaaaallllljon kaikkee muuta HYVÄÄ elämäänsä mikä tulee Herralta. = )
no joo nyt sä ittekkin tyrkytät meille uskontoos ja "lyöt päähä raamatulla"
mä en oo ikinä uskonu enkä ikinä tuu uskoo jumalaa joten turha yrittää käännyttää-
jumala on vaa jonkun hullun keksintöö joka on halunnu lohduttaa itteensä ku on ollu vaikeeta ja sit siit on vaa tullu ihan vitun iso buumi....
ja jos tuol ylhääl ois joku niin miks se antais tapahtuu niin paljo pahaa..en usko.mua ei oo ees kastettu.revi siit.oon PAKANA ja ylpee siit!!!
siis uskon tohon mitä pelastettu kirjottaa...
mun puolest voit olla pakana ja olla ylpee siit..
mut onx se sit nii kovaa?!?!?!
meinaa....useimmat uskoo jumalaa!!!!!
Ihmiselle on luonteenomaista syyttää Jumalaa kaikesta, mikä menee vikaan. Jos kaikki ei suju juuri meidän mielemme mukaan, ajattelemme, ette Hän ole hoitanut asioita niin kuin hänen olisi tullut. Huudahdus "Voi Jumala!" joka vaistomaisesti pääsee vaaratilanteessa huuliltamme, sisältää usein yhtä paljon moitteita kuin avun pyyntöäkin.
Raamatun Jobkin moitti vaikeuksistaan Jumalaa. Vaikka häntä nimitetään nuhteettomaksi ja rehelliseksi mieheksi (Job 1:1), hän ankaran koetuksen tullessa piti Jumalaa vastuullisena kohtalostaan ja halusi vain tilaisuutta osoittaakseen, miten epäoikeudenmukaisesti Jumala oli häntä kohdellut.
Sukellusonnettomuudessa halvaantuneella Joni Earecksonilla oli ystävä, joka ajattteli, että jos Jonilla olisi vain riittävästi uskoa, hän parantuisi. Jonilla oli epäilynsä, mutta hänen ystävänsä sanoi: "Älä ole huolissasi, minulla on kylliksi uskoa meidän kummankin osalta." Hän vei Jonin pyörätulissa rukoushuoneeseen ja alkoi rukoilla. Hän oli varma siitä, että hänellä oli riittävästi uskoa. Jumala kyllä parantaisi Jonin.
Mutta Joni pysyi halvaantuneena. Se oli hänelle katkera pettymys. Hänen ystävänsäkin usko romahti. Hän ei voinut ymmärtää Jumalan ilmeistä toimettomuutta.
Kysymys Jumalan toimettomuudesta on vaivannut ihmisiä vuosisatojen ajan. Voimme ilmaista ongelman näin: Jumala näyttää joko olevan kykenemätön auttamaan tai sitten hän ei tahdo auttaa. Jos Jumala välittäisi tarpeeksi, jos hän todella haluaisi, hän puuttuisi asioiden kulkuun ja tekisi jotain helpottaakseen tilannetta. Hän ei sallisi lasten syntyvän epämuodostuneina eikä lapsia pahoinpideltävän eikä tyttöjä raiskattavan eikä vanhuksia mukiloitavan. Tai jos hän välittää siitä, mitä tapahtuu, hän on ilmeisesti kykenemätön tekemään mitään asian korjaamiseksi, koska kerran pahuus jatkaa voittokulkuaan ilman jumalallista väliintuloa. Jumalako välinpitämätön tai kykenemätön? Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu imartelevalta.
Mutta ennen kuin jälleen moitimme Jumalaa, meidän on kohtuullista kysyä itseltämme: Mitä oikein odotamme Jumalan tekevän?
Jos ollessamme matkalla kotiin kuulemme paloautojen ajavat sireenit ulvoen kohti meidän asuma-aluettamme, tulisiko meidän rukoilla: "Jumala auta ettei se olisi meidän talomme"? Olisi ristiriitaista pyytää Jumalaa vastaamaan tuollaiseen rukoukseen. jos jätimme silitysraudan päälle ja talomme on nyt liekeissä, on liian myöhäistä muuttaa palon kohdetta. Sitä paitsi: onko oikein rukoilla että joku toinen kärsisi palosta meidän sijastamme!
Jumala on rakentanut meidän maailmaamme, maailmankaikkeutemme toimimaan tiettyjen lakien mukaan. Onko kohtuullista edellyttää, että hän muuttaa noita lakeja aina silloin, kun joudumme pulaan? Talidomidi aiheuttaa sikiövaurioita, niin kuin tiedämme. se on fysiologisen "lain" mukaista. Olisiko meidän moitittava Jumalaa siitä, että hän ei estänyt "talidomidilasten" syntymää? Moitimmeko häntä geneettisistä mutaatioista, jotka aiheuttavat muita synnynnäisiä vikoja?
Toisinaan Jumala puuttuu luonnonlakien vaikutukseen. Sellaiset tapaukset ovat ihmeitä. Niiden on välttämättä oltava harvinaisia, muuten koko maailmankaikkeus ajautuisi kaaokseen.
Monet kärsimyksemme aiheutuvat toisten ihmisten teoista. Kun puhumme väkivallan teoista murhista,ryöstöistä, emme käsittele luonnollista syyn ja seurauksen keskinäistä suhdetta. Olemme silloin tekemisissä ihmisluonnon ongelmien kanssa.
Olisiko Jumalan estettävä kotiini murtautuminen? Olisiko hänen lytävä kuoliaaksi hyökkääjä, joka väijyy tilaisuutta raiskatakseen vaimoni tai tyttäreni? Onko oikein huutaa: "Jumala, miksi et tee jotain?"
Olen oppinut paljon paremmin ymmärtämään Jumalan menettelytapoja sen jälkeen kun minusta itseastäni tuli isä. Olen oppinut antamaan lasteni tehdä omat ratkaisunsa, puremaan kieltäni silloinkin kun olin varma, että tiesin paremmin kuin he, mikä olisi parasta. Olen kärsinyt tuskaa nähdessäni heidän tekevän erehdyksiä ryhtyessään kokeilemaan omien siipiensä kantavuutta. Heidän nuoruusvuotensa olivat ajoittain kipua tuottavia -ehkä enemmän minulle kuin heille!
Jumala on meidän taivaallinen Isämme. Hän rakastaa meitä hartaasti ja toivoo meille vain parasta. Mutta hän kunnioittaa vapauttamme. Hän ei tuppaudu väkisin elämäämme, vaikka hän tunteekin meidät paremmin kuin itse tunnemme itsemme.
Raamatun kertomus alusta loppuun asti on kertomusta Jumalasta, joka rajoittaa itseään kunnioituksesta ihmisen vapautta kohtaan. Ketään ei viedä väkisin, huudoistaan ja vastalauseistaan huolimatta, Jumalan ikuiseen valtakuntaan. Koska Jumala on rakkaus, hän haluaa saada ihmiseltä vapaaehtoista palutetta rakkaudestaan. Koska rakkautta voidaan houkutella mutta ei pakottaa, Jumala on tehnyt meistä vapaita: vapaita valitsemaan hänet ja vapaita kulkemaan omaa tietämme.
Samalla tavoin kuin luonnonlait toimivat aineellisessa maailmassa, samoin vapaa tahto toimii ihmissuhteiden alueella. Kun ihmiset pyrkivät hallitsemaan toisiaan, he käyttävät väärin tuota valinnan vapautta ja loukkaavat itse Jumalaa. Mutta tällaisen vapaan universumin rakkauden Jumala saattoi pystyttää. Ne jotka tulevat elämään hänen kanssaan ikuisesti, ovat vapaita miehiä ja naisia, jotka rakastavat häntä vapaaehtoisesti. Nyt hän tuntee niiden vanhempien tuskia, joiden lapset käyttävät väärin valinnanvapauttaan.
Mutta Jumalan avusta on sanottava jotain enemmänki. Jumala ei ole pysynyt toimettomana. Raamattu osoittaa meille, että hän tyhjensi koko taivaan meidän hyväksemme. Kaikkialla Vanhassa testamentissa hän puhui ihmiskunnalle ja ilmoitti sille tahtonsa. Lopuksi hän teki sen, mikä oli kaikkein parasta: Hän tuli ihmiseksi maan päälle! "Hän joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" (Room. 8: 32).
Jumalan toiminta ei päättynyt Jeesuksen ylösnousemukseenkaan. Ylösnoussut Herra on nyt taivaallinen ylipappimme. Hän palvelee meidän hyväksemme taivaassa. "SIllä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin lankeamatta, eli ilman syntiä". "Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa" (Hebr. 4: 15;7:25).
Jumalallinen historia ei päättynyt ristille. Kerran Jumala eli ihmisten keskellä ja puhui heidän kanssaan, Jumalana meidän kanssamme. Nyt hän taivaallisena ylipappinamme huolehtii siitä, että hänen ihmiseksi tulemisensa kautta saatu hyöty pysyy jatkuvasti voimassa.
Meillä on edustaja taivaassa. Jumala tietää kokemuksesta ihmisenä olemisen murheet, kärsimykset, epätoivon. Kukaan ei voi tuntea itseään niin Jumalan hylkäämäksi, ettei meidän ylipappimme, Hän joka itse huusi tuskassaan Jumalan hylkäämänä, sitä ymmärtäisi. Taivas on paikka jossa huolehditaan meistä. Me kuulumme sinne. Taivas on meille KAIKILLE valmistettu koti. Meidän KAIKKIEN kotimme. Miksi Jumala ei tee mitään auttaakseen? Mitä enempää hän olisi voinut tehdä meidän hyväksemme?
SIUNAUSTA TEILLE KAIKILLE!
öö... böö! :P Ooon 18v poika ja mul o kans iha sekopää faija. Ei kuitenkaa ihan yhtä hullu ku nuo edelliset tapaukset. on varmaa joku 8v ollu riitaa sen kaa ja välit tuskin koskaan enää tulee kuntoo, se on kyllä todella vittumaista. Senki faija on ollu iha hullu ennen. Pitää vaan muistaa koko elämä pitää siitä huolta ettei itsestä tuu samanlaista kun joskus saa omia lapsia...
Joo, välit tuskin enää tulee kuntoon... Mut onneksi vain (?) vuosi aikaa korkeintaan, ja muutenkin asun kotona periaatteessa vain tän kuun loppuun, sit omassa kämpässä... v-loput tietty, mut eiköhän siit selvii... Mäki oon alkanut pelkään, et musta tulis samanlainen raivohullu ku siitäki, oon huomannut jo joitain samanlaisuuksia ja ne pelottaa mua enemmän kuin mikään... onnex kuiteski oon rennompi, ystävällisempi, huomaavaisempi ja tuun kaikkien kans toimeen! Kiitti kaikista vastauksista ja tsemppiä teille kaikille myös! :)