Pelaa niitten kanssa Afrikan tähteä ja Mustaa Pekkaa. Sitten ne muistavat sinut vielä viidenkymmenen vuoden päästä.
Onko sulla aikaa
lapsille...,
7906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hukkaan heitettyä,vaan parasta mitä olla voi.
Me täällä olemme 50 vuoden päästä kahta puolta 120 vuotta, että on se syytäkin muistaa!
Sinänsä puhut asiaa, että lapsille pitäisi antaa aikaa. Raha ei korvaa rakkautta.
Omat lapsenlapset ovat vielä niin pieniä, että nuo mainitsemasi pelit on vielä kokematta.
Luen heille paljon. Aina kun mummi tulee, kaksoset tuovat sylintäydeltä kirjoja. Niitä sitten luemme toinen toisessa kainalossa kyyhöttäen.
Ison veljen kanssa pelaamme muistipelejä tai tietsikkapelejä. Siinä tosin olen lähinnä katselijan ja kuuntelijan roolissa. Täytyykin muista kaivaa esiin Afrikan tähti jouluna, isoveli varmaan jo osaisi pelata.
Tunnustan, että olen niin lapsellinen, että nautin näistä lastenlasten kanssa vietetyistä hetkistä vähintään yhtä paljon kuin he, hyvää oloa kestää sen jälkeen monta päivää. Toivottavasti heille jää mummista hyviä muistoja.
pitäisi muistaa?
Vain se henkinen perintö ja rakkaus,minkä olen
antanut.
Oma voimani olen perintönä antanut,rehellisyyteni.
En harkiten ja maallista mammonaa.
Me, Mummi ja Ukki, pelattiin lasten lasten kanssa Monopolia. Me nautittiin siitä yhtä paljon kuin hekin. Lasten kanssa vanhakin nuortuu.
Leikit, lukemiset, syöttämiset alamme vierailija-lastenlasten kanssa aamuin klo 7, kun nuoripari nakkaa lapset makuuhuoneesta meidän seuraksemme ja haluaa kerrankin jatkaa vielä uniaan.
Yhtä mielenkiintoista aamuhetki näyttää olevan sekä lapsille että meille.
Me vahvan itsetunnon omaavat vanhukset emme pane pahaksemme ollenkaan, jos lapset muistavat turvalliset mummolaolot vielä kymmenien vuosien kuluttua. Vahva perheyhteys on vankka voima maailman merillä.
Pienokaiset antavat meille elämän tarkoitusta, eloa ja lämpöä.
Kolmessa päivässä vierailu on imenyt meistä voimat. Neljäntenä jo helpottuneina vilkutamme.
Juu, että pitääpä tehdä pakastimeen seuraavia tulijoita varten mieliruoat. Kun on valmista, mitä ottaa, jää aikaa lasten kanssa...
Lastenlapsilla on aikaa meille!
Miten mukavalta tuntuikaan, kun ensimmäinen sarja anivarhain aamulla hiippaili meidän viereemme, ja jatkoi uniaan vaarin kahta puolen. Saivat vanhemmatkin nukkua rauhassa viikon unirästit.
Viisi erilaista ja eri-ikäistä muksua on ollut ihana lahja ja suurenmoinen tekosyy heittäytyä lapseksi jälleen. Leikkeihin on eläydytty heidän ehdoillaan, vastaistailtu heidän mitä mielikuvituksellisimpiin kysymyksiinsä, keksitty yksin ja erikseen satuja ja seikkailtu.
Nuorimman kanssa läheteltiin viime kesänä pulloposteja, ja syksymmällä alkoi muinaisen Egyptin kausi. Kyllä siinä maailma unholaan jäi, kun rakensimme keidasta, palmuja ja pyramideja.
Toisinaan soi taustamusiikkina se Ravellin Bolero, jossa kamelikaravaanin kumu kuuluu ensin kaukaa, sitten lähenee lähenemistään, pysähtyy keitaalle täydentämään vesivarastoa ja häipyy vähitellen hiekka-aavikolle.
En koskaan unohda sitä, miten onnellisessa asemassa vaarin kanssa olemme, kun sekä me että lapsemme olemme voineet jäädä juurillemme ja näin ollen meillä on mahdollisuus olla lähellä lastenlapsia.
Jos olisi mahdollista, soisimme tämän rikkauden kaikille isovanhemmille ja lapsenlapsille.
Vaikka totuuden nimessä on tunnustettava, että myös omasta rauhasta osaa taas täydellisesti nauttia, kun pari viikovaihteessa yökyläillyttä serkusta haetaan kotiin.