Missä vaiheessa mestarin oppien ja maalaustavan omaksuminen on kopioimista? Jos tekniikka on samantyylistä kuin esim. Gerhard Richterillä niin onko se hyväksyttävää? Onko hyväksytympää maalata vaikkapa Edelfeltin tapaan? Onko edes mahdollista maalata täysin omalla tavallaan ottamatta vaikutteita "mestareilta"? Mikä erottaa kopioinnin ja oman tuotoksen?
Maalaustekniikan kopiointi?
.......
111214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kai melkein mitä vaan saa kopioida, kunhan maalausjälki on omasta kädestä. Ideat tai tekniikat eivät nauti lain suojaa.
Oman maineensa kannalta on sitten eri asia, mielletäänkö taiteilija omaperäiseksi vai jonkun kopioijaksi. Harva kai haluaa olla kopioija. Kyse on kai eniten mielikuvasta, jonka työ herättää.
Jos taiteiljan useampi työ mielletään "dalimaiseksi" tai "vangoghmaiseksi", niin tuollainen ei nostane mainetta, ellei taiteilija tietoisesti hae jonkun mestarin tyyliä. Yksittäiset ideakopioit - tehokeinoina - ovat varsin suosittuja, eivätkä laske mainetta.
Mutta voiko niitä ihan uudenlaisia maalaustekniikoita enää "keksiä" kun tuntuu että kaikkea on jo tehty? Esimerkkinä voisin mainita Teemu Mäen maalaukset. Sara Hildènin museossa(sen kiinalaisen näyttely)selailtiin taidekirjoja, jotka esittelivät kiinalaista nykymaalausta. Kas kummaa, huomasimme että Kiinassa joku maalaa ihan kuin Teemu Mäki. Tuskinpa kumpikaan on ollut tietoinen toisensa tyylistä. Toisin kuin Tiina Heiska, joka ihan varmasti on ollut tietoinen Gerhard Richterin tyylistä(joka on ilmiselvästi ottanut vaikutteita Vermeeriltä). Hienoja maalauksia Heiskalla on eikä minua ainakaan richterimäinen tyyli häiritse, mutta aika usein kuulee jostain taiteilijasta että hän matkii tai ottaa liikaa vaikutteita. Hmmm... on vaikea määritellä missä se raja menee. Onkohan se niin että mitä tahansa saa tehdä kunhan tekee sen tarpeeksi hyvin?
Olen kuullut että Picassokin käytti surutta hyväkseen taiteilijakavereidensa ideoita, tuli kuuluisaksi vähän niinkuin siivellä. Tiedä sitten että pitääkö paikkansa.
lienee taiteen historian suuri varas, hänellä on kymmenittäin ellei sadoittain lainoja töissään. Hän ei kuitenkaan kopioinut toisten töitä vaan käytti niiden ideoita ja aiheita pohjana aivan uusille töille, jotka ovat uusia ja aitoja, tunnusmerkillisiä Picassoja. Lainaus ei ole rikos, suora kopiointi voi sitä olla.
Kaikki taide kirjallisuutta, musiikkia ja tanssia myöten on täynnä lainaa. Vuosisatojen aikana on ehditty tehdä niin paljon, että sekä tiedostettuja että tiedosamattomia yhtymäkohtia on kaikki taide täynnä. Toisaalta jotkin aiheet ovat olleet ja ovat yhä suosittuja eikä niiden käsittelyssä voi välttää samankaltaisuuksia kun samoilla tekniikoilla työskennellään.
Opettajan vaikutus voi olla tosi suuri oppilaisiin. Uuden ajan alussa mm. Hollannissa mestarin ateljeen oppilaat saattoivat oppia mestarin tyylin ja maalaustavan niin hyvin, että vieläkään ei olla varmoja mm. joidenkin Rembrantin maalaamiksi luultujen töitten tekijästä. Heitä ei kuitenkaan koskaan syytetty kopioinnista tai matkimisesta, he olivat hekin arvostettuja maalareita.
Muutama vuosikymmen sitten meillä taideakatemiassa oli opettajana Anita Snellman ja sen seurauksena Suomeen tuli koko joukko Pikku-Anitoja. Kesti aikansa ennen kuin opettajan vaikutus alkoi hiipua, jos oli hiipuakseen. Oman tyylinsä ja tapansa maalata löytäminen on yleensä aikaa vievä prosessi. Oman tien hapuilu ja hakeminen on vaivalloista ja apuna on usein juuri aiempien taiteilijoiden työt; tuttu asia jokaiselle taiteilijalle.
Paitsi kasan akatemisia töitä jotka olivat oikeasti hänen isänsä töitä, jotka hän oli vain singeerannut.
http://www.artrenewal.com/articles/2003/Best_of_ARC/best1.asp?msg=622&forumID=48
Siinä alttarikohtauksessakin näkyy selvästi että sitä on maalannut kaksi eritaiteilijaa ne siveltimen jäljetkin näyttää jo ihan erilaisilta eripaikoissa.
Selvästikkin osa näistä realistisen aikakauden töistä on vaan isän töitä joihin on laitettu picasson nimikirjoitus. Osa on on sitten taas selvästi kahden ihmisen tekemiä niinkuin toi alttarikohtaus.
http://www.artrenewal.com/articles/2003/Best_of_ARC/best1.asp?msg=240&forumID=48
jätit tällä kertaa nimimerkkisi käyttämättä?
tekniikan oppiminen vaatii myös harjoittelua,joten kopioimalla voi päästä jyvälle siitä.kuitenkin kopioon on aina merkittävä , että se on kopio.silloin olet "kuivilla".ihan sama mitä tyylisuuntaa haet, koska jokaisella ajalla on omat idolinsa. aikanaan siitä muodostuu oma tyylisi mistä itse pidät ja saat sillä ilmaistua sen mitä haluat. aina on otettu vaikutteita aikaisemmista maalauksista,värien ja sommitelmien hallinta on pitkän työn takana.myös esim.Dali oli loistava maalari tekniikaltaan ja hallitsi perinteisen realismin hyvin.opi tekniikat ja pidä oma linjasi niin hyvä tulee.kun pääset jyvälle erotat heti surkeat kopiot .lykkyä tykö.
erottaa kopion ja oman tuotoksen. On nimittäin taideväärennös laittaa alkuperäisen taitelijan nimeä työhön, jonka olet itse maalannut. Maalausjälkeä/tyyliä saa mielstäni kopioida. Saahan talon värinkin maalata samalaiseksi kuin naapurilla. Itse olen osin ns itseoppinut harrastelijataiteilija. Pidän erityisesti kultakauden taiteilijoista ja heidän tyylinsä näkyy myös minun töissä.En itse pidä modernista taiteesta juurikaan. Palmun taidetta en edes arvosta. Lapsellinen tyyli ja jälki.
Signeeraus on se joka pätee.
Minä kylläkin pidän Palmun suurpiirteisestä maalaustavasta hänen maisemissaan. Minua kun rassaa jostakin syystä kovasti taiteilijat jotka pikku pensseleillä yrittävät syrjäyttää valokuvakamerat. Jälki on yleensä silloin naurettavan yksityiskohtaista ja siitä yleensä huomaa että ammattilainen ei ole kyseessä.
Niistä kultakauden taiteilijoista kannattaakin todella ammentaa oppia. Niissä yleensä näkyy myös pensselin jälki ja huomaa että he eivät äpöstelleet turhan pienillä pensseleillä.
Palmu on Onni Ojan oppilas - ja se näkyy hänen latomaisemissaan. Minusta ne ovat hyviä. Palmu osaa maalata muutakin. Se mistä Palmua voisi kritikoida on se, että hän toisinaan suorastaan suoltaa tauluja. Palmun taiteessa on siis myös äkkiä maalattuja huonoja teoksia.
Tosiasiahan on, että ulkolaisissa taidemuseoissa on paljon taiteen kopioijia, ja heillä lienee siihen aivan virallinen lupa. J aiilmeisesti he takevät tosi hyviä taidejäljennöksiä, joissa taiteilijan sanomakin on välittynyt eteenpäin.
Ja taidejhistoriassa on monen kuuluisan taiteilijan tekemiä taidejäljennöksiä, jotka eivät ollenkaan halvenna alkuperäisen taiteiljan työn mainetta. Mutta kuitenkin kuuluisia taiteilijoita on tosi vähän, vaikka taiteentekijöitä on paljon, ja useilta heistä kuuluisimmista on jäänyt taideoppaita, joissa jokaisessa on ankara kehoitus, 'älä tee kopioita!' Eli he kehoittavat niissä kehittämään omaa taidesuuntaa, omaa tyyliä, omaperäistä ilmaisua, mutta taidekoulujen opettamilla tekniikoilla. Taiteensäännöthän ei ole opittavissa juuri muuten kuin taidekoulujen kautta. Niitä ei löydy juuri ollenkaan taideoppaista! Taideoppaissa on lähinnä maalaamisen tekniikan opetuksia, jotka nekin kuuluvat maalaamiseen.