Mitä hittoa se oikein on?
Niin, mitä se elämä oikein on?
Tie, jolle ripoteltu hiekkaa,
kulkemiseen käytämme kelkkaa.
Toisen kelkassa suurempi kuorma.
Niin, toisella paljon suurempi kuorma.
Mutta onhan toisten tiellä sentään
hiekkaa paljon vähemmän.
Voisimmeko kuormaa tasata?
Hiekkaa vähemmälle kasata.
Ei helvetti, niin hullu ei sentäs kukaan.
Kun lähden, omaisuutein otan mukaan.
Kaikkien selkä köyristynyt on.
Vaan ei köyristy yhtä paljon
eikä syystä samasta.
Kelkkako on liian matala?
Onko kelkka matala,
vai johtuuko paino mahasta?
Kaikki me olemme hauraita.
Kaikki me olemme heikkoja.
Emmekö siis voisi heitä...
Ei! Ei auttajiksi tehty meitä.
Tuomitkaamme kerjääminen!
Hei, se jo tuomittiin, se kiusallinen.
Tuomitkaamme köyhyys!
Ei! Heil itsellään on syyllisyys.
Ei kukaan toistaan kuuntele.
Ei ole mikään ihme se.
Miksi toista kuuntelisin,
minä, myös itse ongelmaisin.
Näin ollaan vaan.
Näin toisiamme huijataan.
Vain tuskaa toisi viisaus, siis;
näin menemme ja muista viis.
Vain kun pakko on, muuttuu ihminen.
Vain kyynelten kautta muuttuu ihminen.
Ei tämä runo muuta mitään.
Ei jaksa itkettää; ei muuta mitään.
Niin, mitä se elämä oikein on?
Tie, jolle ripoteltu hiekkaa,
kulkemiseen käytämme kelkkaa.
Toisen kelkassa suurempi kuorma.
Niin, toisella paljon suurempi kuorma.
Mutta onhan toisten tiellä sentään
hiekkaa paljon vähemmän.
Voisimmeko kuormaa tasata?
Hiekkaa vähemmälle kasata.
Ei helvetti, niin hullu ei sentäs kukaan.
Kun lähden, omaisuutein otan mukaan.
Kaikkien selkä köyristynyt on.
Vaan ei köyristy yhtä paljon
eikä syystä samasta.
Kelkkako on liian matala?
Onko kelkka matala,
vai johtuuko paino mahasta?
Kaikki me olemme hauraita.
Kaikki me olemme heikkoja.
Emmekö siis voisi heitä...
Ei! Ei auttajiksi tehty meitä.
Tuomitkaamme kerjääminen!
Hei, se jo tuomittiin, se kiusallinen.
Tuomitkaamme köyhyys!
Ei! Heil itsellään on syyllisyys.
Ei kukaan toistaan kuuntele.
Ei ole mikään ihme se.
Miksi toista kuuntelisin,
minä, myös itse ongelmaisin.
Näin ollaan vaan.
Näin toisiamme huijataan.
Vain tuskaa toisi viisaus, siis;
näin menemme ja muista viis.
Vain kun pakko on, muuttuu ihminen.
Vain kyynelten kautta muuttuu ihminen.
Ei tämä runo muuta mitään.
Ei jaksa itkettää; ei muuta mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika pessimisti.
Onhan tuossa asiaa tiiviissä puketissa. Mutta...
tää meidän ihmisten hauras elämä,
aivan kuin runosi kertoo.
Sellaistahan se,
et' vaikka kyynelten kautta ihminen kuin muuttuu,
kaikkien tuskaa ei silti jaksa eikä pysty itkemään,
mutta ehkä kuuntelutaito muuttuu paremmaksi?