Voiko olla hyvä itsetunto jos satunnaisesti haaveilee, että elämä olisi mennyt joiltain osin toisin ja että olisi joissain asioissa nykyistä parempi? Kieeliikö tämä haaveilu huonosta itsetunnosta? Jos oikeaa tietoa löytyy, toivoisin vastauksia :1
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi olla. Mun mielestä ainaki. En oo mikään ekspertti näissä itsetunto asioissa ku omani on vähän hukassa, mutta kuitenki.
Jos oot sinut ittes kanssa kaiken kaikkiaan, et anna muiden mielipiteiden ja odotusten vaikuttaa sun mielipiteisiin, tulevaisuuteen ja tekemisiin, toisten arvostelu ei kaada sun koko maailmaa yms. niin sinulla on hyvä itsetunto. Varmasti sellaisetki joilla on hyvä itsetunto toivoo usein asioiden menneen eritavoin, mutta eivät anna sen kuitenkaan häiritä elämäänsä ja yrittävät jatkossa tehdä ne asiat toisin. Ja uskonpa että hekin toivovat joskus olevansa parempia joillakin osa-alueilla, mutta sitten hyväksyvät puutteensa/yrittävät harjoittaa niitä taitoja mitä puuttuu.
Jos nyt jotakin haluat tehdä tuolle tunteelle niin voisit yrittää kehittää niitä juttuja missä oot huonompi.
Äh, kädet tärisee eikä ajatus kulje. Tekstiki meni vähän perClleen. Pitää mennä syömään :p
Tuskin kellään niin "oikeaa" tietoa on ja ehkä se nyt ei muutenkaan voi niin tarkasti määritellä. Voihan olla vaikka erinomainen, hyvä, melko hyvä, hieman huono itsetunto jne. Ei varmaankaan niin että joko hyvä tai huono.
En nyt tiedä, johtuuko se itsetunnosta, jos vaikka ajattelee, että menneisyydessä asiat olisivat voineet mennä toisin. Jos vaikka joku on joutunut onnettomuuteen ja harmittelee sitä, että siinä on mennyt niin paljon aikaa elämästä siitä toipumiseen. Ehkä se on enemmänkin jotain elämän asennetta.
Jos ei olisi ollut juuri sellainen menneisyys kuin on, ei voisi olla tässä tilanteessa tällaisena ihmisenä. Tietenkin tämän hetkinen tilanne ei välttämättä ole hyvä, mutta siihen on vain tultu. Silloin olisi varmaan itselle hyvä, että pystyisi ajatella että tähän on tultu ja tästä minun pitää elää eteenpäin. Koko ajan voi elämässään yrittää ratkaista epäkohtia ja vaikeita asioita, yksi pieni asia kerrallaan. Ne ratkottavat eivät varmaan ikinä lopu ja niitä tulee aina lisää. Mutta sitten tulee niitä ratkaistujakin juttuja ja monet samat asiat eivät välttämättä vaivaa läpi elämän. Voi tulla sellaisia mieluisia ymmärryksiä, että näinhän tämä asia selvisikin.
Varmaan kaikki haluaa olla jossain asioissa parempia, jos ei olisi mitään ajatuksia mitä haluaa enemmän itseltään tai elämältään, niin eikö elämä pysyisi vain ihan paikoillaan? Eikö se mieluummin ole oman itsensä kehittämistä... ja niin, että sitten ehkä panee jollain tavalla toimeksi/raivaa niitä esteitä ja ongelmia, mitä on. Niin hyvin kuin osaa ja pystyy.
Ehkäpä vielä onnistuisit muuttamaan näkökantasi menneisyyteen ajan kuluessa... :)
Minulla oli pitkän aikaa niin, että ajattelin aina, että olen jäänyt kaikesta paitsi, enkä ikinä oo tasoissa mun ikäisten kanssa ja että olen niin epäsosiaalinen, että sellainen on oltava lopun elämää. Että koska minulla on ollut sellainen menneisyys, niin minusta on tullut tämmöinen, enkä sille mitään voi. Ja murehdin, kun olen jäänyt niin paljon paitsi kaikesta. Ja koska ennenkin olen ollut ei pidetty, niin ei se mihinkään muutu.
En edes paljoa yrittänyt muuttaa sen hetkistä tilannetta. Enkä osannut etsiä siitä hetkestä ja tulevasta niitä mukavia asioita. Ja kaikki oli paikallaan ja elämä meni pyllylleen. Koska olihan mun peruskouluajat jo "ennustanut" tätä. Mun elämästä vaan tulisi huono.
Niin, eipä tullutkaan, eikä tuosta ajattelu tyylistä ole kuin kolmisen vuotta aikaa. Ei mua enää menneisyys vaivaa ja miksi pitäisi. Minä vaikutan koko ajan seuraaviin päiviin ja tulevaisuuteen. Ei se menneisyys tarkoittanutkaan mitään tai kyllä niin paljon, että tällä hetkellä oon tässä tilanteessa ja tilanne koko ajan muuttuu ja hyvin menee. Mutta jos kattoo koko ajan taakseen niin ei kyllä jää paljoa voimia nähdä sen hetken juttuja ja paneutua niihin.
Kiitos vastauksista :)! Kaikilla oli hyviä pointteja ja ei tämän "oikeampaa" tietoa varmasti mistään löydä. En erityisemmin välitä, jos joku arvostelee puutteitani (paitsi jos minussa ei mielestäni ole kyseistä puutetta). Lähinnä haaveilen välillä olevani huippu jossain josta pidän... no kiitos vielä hyvistä vastauksista. Ehkä se itsetunto vielä paranee ku pääsee pois murrosiästä =P
no jos kokee huonoa omatuntoa tapahtuineista tai tapahtumattomista asioista on varmasti huono omatunto.
Jos taas ymmärtää olla takertumatta menneisyyden haamuihin ja pystyy muistelemaan huonojakin asioita masentumatta niistä, niin silloin ihmisellä on todennäköisesti hyvä itsetunto.
ainahan elämä menee päin helvettiä joskus. mutta sitä se elämä on, että aina uudestaan noustaan jaloilleen kun jalat menee alta. toki voi jäädä maahan makaamaan, jos tykkää kärsiä.