mä olen sitä meiltä että seksuaalinen hyväksikäyttö on pahempaa kun raiskaus. eli siis sellainen jossa mies kerrasta toiseen ahdistelee ja koskettelee ja pakottaa koskemaan ja uhkaa sitten tekevänsä jotain jos kerrot jollekkin.
Miettikää nyt että joku mies kerta kerran jälkeen tulee ja lääppi rintoja ja takapuolta ja sit päättääkin työntää sormet sun sisääs tai et nyt sä tyttö otat suihin. Ja sä et pysty tekemään mitään, vaikka kuinka yrität sanoa ettei ei, en halua. vaikka kuinka huutaisit ja potkisit ja purisit ja repisit ja koittaisit päästä irti sen otteesta. Sä pelkäisit olla kotona tai töissä tai koulussa, tuntuis ettäse tuijottaa koko ajan on sun perääs ja hyökkää kun siltä tuntuu.
sitten kun se jaktuu vielä sillä ettei koske suhun vaan puheet on juuri sellaisia että sä teidät et se puhuu sulle, vihjailee ja koittaa saada sun olos vaivautuneks..
raiskaus ei ole mitään siihen verrattuna että tuollainen jatkuu 9 vuotta. raiskaus on se yksi kerta ja se on siinä, miettikää kun se sun hyväks käyttäjä on ihan lähellä koko ajan ja se on viikottaista.
ja mistä mä tän osaan kertoa? siitä että mun oma veljeni on seksuaalisesti hyväksikäyttänyt mua. mä pelkäsin olla omassa kotonani miltei 9 vuotta. se aloitti senkun oli 6v ja sitä jatku yläasteelle asti, kunnes se muutti pois. aina kun porukat ei ollu kotona se tuli lääppiin ja koitti tehdä vaikka mitä, mä purin ja potkin ja pyysin lopettamaan..mut jos toinen on isompi ja vahvempi niin minkä teet kun se puristaa ranteet mustelmille. se ei koskaan mennyt yhdyntään asti, mutta mä voin sanoa että se on koskenut mua joka paikkaan...
miettikää sitä itseinhoa ja epäluuloa että se on ollut mun vikani et se tulee lääpimään ja todellakin nuolee ja hieroo ja pakottaa ottamaan suihin viiko viikon jälkeen. ja joka aamu mä näin sen ruokapoydässä ja mun piti olla oskentamatta ettei kukaan tajuais mitä se oli tehnyt. piti jatkaa normaalia elämää, sillä mistä mä tiedän mitä se olis tehnyt jos olisin kertonut.
moni varmaan edelleen on sitä mieltä että raiskaus on pahempi...ehkä se olisikin jos se osuisi omalle kohdalle, mut edelleen mä korostan sitä että se on se yksi ja ainut kerta kun se tapahtuu. jos siitä raskaaksi tulee niin sen pahuus vaan korostuu, mut tää on mun mielipide, ja mä sentään tiedän mistä puhun. mä tiedän minkä olen läpikäynyt ja mitä kaikkea ongelmia se on tuonut mun elämääni.
arvatkaa haluanko paljon ottaa mieheltäni suihin? arvatkaa paljonko seksi kiinnostaa mua?
Miettikää nyt että joku mies kerta kerran jälkeen tulee ja lääppi rintoja ja takapuolta ja sit päättääkin työntää sormet sun sisääs tai et nyt sä tyttö otat suihin. Ja sä et pysty tekemään mitään, vaikka kuinka yrität sanoa ettei ei, en halua. vaikka kuinka huutaisit ja potkisit ja purisit ja repisit ja koittaisit päästä irti sen otteesta. Sä pelkäisit olla kotona tai töissä tai koulussa, tuntuis ettäse tuijottaa koko ajan on sun perääs ja hyökkää kun siltä tuntuu.
sitten kun se jaktuu vielä sillä ettei koske suhun vaan puheet on juuri sellaisia että sä teidät et se puhuu sulle, vihjailee ja koittaa saada sun olos vaivautuneks..
raiskaus ei ole mitään siihen verrattuna että tuollainen jatkuu 9 vuotta. raiskaus on se yksi kerta ja se on siinä, miettikää kun se sun hyväks käyttäjä on ihan lähellä koko ajan ja se on viikottaista.
ja mistä mä tän osaan kertoa? siitä että mun oma veljeni on seksuaalisesti hyväksikäyttänyt mua. mä pelkäsin olla omassa kotonani miltei 9 vuotta. se aloitti senkun oli 6v ja sitä jatku yläasteelle asti, kunnes se muutti pois. aina kun porukat ei ollu kotona se tuli lääppiin ja koitti tehdä vaikka mitä, mä purin ja potkin ja pyysin lopettamaan..mut jos toinen on isompi ja vahvempi niin minkä teet kun se puristaa ranteet mustelmille. se ei koskaan mennyt yhdyntään asti, mutta mä voin sanoa että se on koskenut mua joka paikkaan...
miettikää sitä itseinhoa ja epäluuloa että se on ollut mun vikani et se tulee lääpimään ja todellakin nuolee ja hieroo ja pakottaa ottamaan suihin viiko viikon jälkeen. ja joka aamu mä näin sen ruokapoydässä ja mun piti olla oskentamatta ettei kukaan tajuais mitä se oli tehnyt. piti jatkaa normaalia elämää, sillä mistä mä tiedän mitä se olis tehnyt jos olisin kertonut.
moni varmaan edelleen on sitä mieltä että raiskaus on pahempi...ehkä se olisikin jos se osuisi omalle kohdalle, mut edelleen mä korostan sitä että se on se yksi ja ainut kerta kun se tapahtuu. jos siitä raskaaksi tulee niin sen pahuus vaan korostuu, mut tää on mun mielipide, ja mä sentään tiedän mistä puhun. mä tiedän minkä olen läpikäynyt ja mitä kaikkea ongelmia se on tuonut mun elämääni.
arvatkaa haluanko paljon ottaa mieheltäni suihin? arvatkaa paljonko seksi kiinnostaa mua?
Vastaukset 21
Vanhimmat
paha minun verrata noita asioita keskenään,kun olen kokenut ne molemmat,ja kumpikin sai aikaan omat traumansa...sen voin kertoa että taatusti ei seksi ja suihin otto tule sinua kiinnostamaan,minä olen viettänyt onnellisesti pian 10 vuotta selibaatissa kokemusteni vuoksi,ja luultavasti jatkan sitä linjaa lopun ikääni,mikä tulee olemaan ehkä pitkä aika...ei haittaa.Mutta terapia apua sinun pitää EHDOTTOMASTI hakea,ettei käy kuten minulle; kun en hakenut ajoissa niin koko elämä romahti kertaheitolla sitten eräässä vaiheessa. Tee niinkuin minä;laita hyväksikäyttäjäsi kuva seinälle ja heitä siihen tikkaa ja rusikoi kuva päreiksi,polta se vaikka,helpottaa muuten kummasti...:) voimia,paistaa se aurinko joskus risumajaankin vaikkei aina uskoisi.
tommoselta jätkältä,pitäisi kuohia munat,julkinen
nöyryytys, ei ois jätkällä linnassa rapeat oltavat ,nosta syyte ei se pitäis pääst´ä
kuin koira veräjästä,hoitoon tommonén sairas
paska, tv kunnollinen ihminen.
hyvää jatkoa sinulle
..olen kuusi vuotta terapiassa käynyt, kerran viikossa ilman mitään poikkeuksia. nyt se loppui, tuntuu kuin vankilan ovet olis avattu.
Aina se on mielessä ja aina huomaa että se tuo ongelmia, mutta mä sentään pystyn jatkamaan melko hyvin elämääni, lukuun ottamatta pelkoa seksin suhteen, jota kyllä olen vähitellen oppinut sietämään ja pelkoa joka on miehiä kohtaan. jos mä en luota mieheen, niin siitä ei tule mitään, luottamus on tärkeintä.
mä hakeuduin itse hoitoon, sekosin ja sain hermo romahduksen, vaikka olihan siinä paljon muutakin, mä olin kuitenkin vasta 16 vuotias kun hermot petti, itkin ja valvoin ja lopetin syömisen miltei puoleksi vuodeksi. itse tuntoni palasia olen kerännyt nämä vuodet ja pikku hiljaa tuntuu että mä olen taas kokonainen ihminen ja voin nautia itsestäni enkä pelkää että se on mun vika jos se toistuu...
veljeäni en halua nähdä, mikä on varmasti ymmärrettävää, ainoa pelkoni on hänen tyttärensä, että JOS hän joskus tekee jotkain hänelle...viha ja katkeruus on kova ja se ei lopu koskaan.
kyseinen ihminen ei ole joutunut kärsimään siitä mitä teki, pääsi kuin kissa veräjästä. oikeuteen en halunnut mennä, mä en olis kestänyt enää sitä että jokainen kosketus ja jokainen hetki olisi pitänyt käydä läpi...
tässä mä kuitenkin edelleen olen, ja olen ylpeä siitä!!
kiitos kuitenkin sinulle..
Jos sua enään yhtää noi seksiasiat kiinnostaa ni voisit kokeilla jotain jännää itses kanssa, että vapautuisit ennakkoluuloista. Hanki vaikka lateksinen kissa-asu, oikein ohutta materiaalia, pue se päällesi, katsele TVtä, nauti viiniä ja tunne kuinka olet lähellä itseäsi. Voit halutessasi kosketella itseäsi ja nauttia ilman pelkoa.....
hienoa että menit ja ylipäätään pääsit terapiaan.Minä ymmärrän täysin,mikset halua mennä oikeuteen, sitä on muitten samantapaista kokemattomien vaikea tajuta,mutta mitäpä siitä. Asioiden läpikäyminen muuten ja pois päiväjärjestyksestä saaminen niin,että voi jatkaa elämää,on tärkeintä,vaikka inho ja pelko ikuisesti jäävätkin,voi kai, ja on pakkokin, oppia sen kanssa jotenkin elämään. Mitä veljesi tyttäreen tulee,osaat varmasti häntä tarkkailemalla seurata,tehdäänkö hänelle mitään pahaa; jos näin on,silloin sinun on pakko kuitenkin tarttua asiaan ja ilmoittaa siitä viranomaisille, vaikka sitten nimettömänä,lastensuojeluviranomaisten on pakko ottaa tosissaan vahvat epäilyt,eri asia sitten ottavatko,mutta lisäksi jos ottaa yhteyttä lapsen mahd.hoitajaan,opettajaan koulussa yms. Kokemuksesta tiedän,että monasti esim. lastentarhan opettajat huomaavat selvää hyväksikäyttöä,mutta eivät uskalla tehdä asialle mitään,mikä tietenkin on hirvittävän väärin sitä lasta kohtaan. No,hyvää jatkoa sinulle,voimia ja kaikkea semmoista! :)
Jos joku on kerran noin sairas päästään, ei sen pidä antaa kulkea vapaana! Olkoon kuinka 'veli', mutta tuollainen on jo todellakin kamalaa! Ja pedofiilihän siitä vielä tulee, kun sunkin kimppuun iski noin nuorena...
Eräs sukulaiseni (pikku-serkku) joutui kerran kaverinsa veljen ahdistelemaksi, ja se jätkä sai siitä ihan mukavat ongelmat..
En tiedä kuinka helppoa tuota on enää näyttää toteen, mutta sanon vain että kannattaa hankkia oikeutta!
Vanhoihin aikoihin moisesta pääsi hengestään.. eikä syyttä. Saatan kuulostaa julmalta.. mutta joko hengenlähtö tai kastraatio sellaiselle joka tytön johonkin pakottaa!
..melkein mitä vaan että se ihminen kärsisi...
olen toivonut veljeni kuoleva ja vaikka mitä, hengissähän tuo vieläkin on...
oikeutta on niin monenlaista, jos menisin poliisille kertomaan, niin sotkisin koko perheeni ja sukuni ja silloin viimeistään mä kärsisin. jos se menisi oikeuteen niin mä joutuis elämään sen kaiken uudestaan jokaista kosketusta ja sanaa myöten. ilomielin olisin mennyt oikeuteen, mutta mä en jaksaisi sitä nöyryytystä ja vihaa mikä mua kohtaan tulisi. mä kuitenkin joidenkin mielestä olen se syypää siihen että näin kävi. mutta miten mä voin 6-vuotiaana tietää tälläisiä asioita..tai edes tietää ettei se ollutkaan joku uus leikki..
toinen tapa oikeuteen on se että mä kostan sille paskiaiselle...mut mitenkä mä voin?
Käsitämätön sika enpä yleensä järkyty mistään mutta että viellä omaveli.
Ennen tuon lukemista ajattelin että minulla on ollut kauhea lapsuus koska minua hakattiin aina tosin ei onneksi kotona vaan ulkona, sinäänsä miehenä minä pääsin sujut pää kiusaajani kanssa pieksemällä tämän teholle ja vaikka kuinka pahalta kuulosti niin minusta se tuntui hyvälle koska tunsin valtaa sitä ihmistä kohtaan joka oli piinannut minua lapsuuteni.
mutta tuollainen hyväksikäyttö ei ole mitenkään verrattavissa sinun kokemuksiisi koska sinä joudut tavallaan kokemaan näitä tilanteita uudelleen.
kauhistuttaa vain ajatus että tuolla paskiaisella on lapsi.
noh en voi oikeastaan muuta kuin toivoa että voisit elää elämääsi mahollisimman normaalisti.
lapsihan sillä on, tosin en tiedä enää kuinka ovat väleissä vaimoonsa ja laspeensa,kun tuli ero. ja arvata saattaa että mä nauroin...kaikkeni tekisin että saisin kostaa, ja itseasiassa olen sen jo tehnyt. tää mun veli olisi halunnut sotilas uralle. olisi päässytkin, mutta viime hetkillä se peruttiin, Miksi? siksi että mä ilmoitin mitä se oli tehnyt, ja tuskin mä olen ainut. Mulla oli siinä se etu että mä tunnen paljon ihmisiä puolustusvoimista, veli ei. jollakin tavalla pääsin edes kostamaan.
mutta tää mun tapaukseni on vaan yksi monista, ei hakkaaminenkaan ole hyvä homma, vaikka sitä ei kotona tehdäkkään. kaikki väkivalta on väärin, mut sitä ei voi estää..uskoakseni olen kuitenkin vahvempi ihminen juuri siitä syystä että olen joutunut kestämään paljon, ainut hyvä puoli asiassa..
Syvä osaanottoni sinulle ja lämmin rutistus! Kirjoituksesi kosketti syvältä ja kipeää.
Itse olen pienen tytön äiti, joka on vastaavan laisessa tilanteessa elännyt, paitsi että hänen hyväksikäyttäjänsä oli "ukki"..pikemminkin ukkipuoli. Vuoden verran minä lähetin hänet pitkiksi ajoiksi (n. 3-14pv) "mummolaan" hyväksikäytettäväksi. Hän oli silloin 4-5 v. En tajunnut, enkä meinannut millään ymmärtää, että tämä rakastava mies, joka jumaloi lastani olikin täysi hirviö. Sairas paskiainen.
Oma lapseni on nyt käynnyt muutaman vuoden terapiassa ja nyt se piakkoin loppuu. Itselläni on hiukan sama fiilis, kuin vankilan ovet aukeaisi...voisi ehkä aloittaa ihan alusta, elää ilman hyväksikäyttöä. Ehkä nyt lapseni voi alkaa elämään "normaalia" lapsuutta...ehkä.
En tiedä mitä sanoisin sinulle, yleinsä kaikki tuntuu niin loppuun kuluneilta fraaseilta, tyhjän päiväisltä. Mutta toivon, että elämäsi tästä eteenpäin on aurinkoinen ja onnellinen. Kaikkea hyvää sinulle!
tv: Rk
..olla pahoillani puolestasi. ei oikeita sanoja tälläiseen ole, kannattaa vain sanoa se miltä tuntuu. koskaan se mitä toinen voi tehdä toiselle ihmiselle ei ole oikein tai mukavaa. ihminen voi satuttaa toista pahasti ja tämä on yksi pahimmista tavoista.
mutta sieltä pääsee pois, ajan kanssa kylläkin jos jaksaa odottaa. silti voi elää mahtavan elämän. meillä ei ymmärretty kotona ei edes oltu pahoillan, ihmetetiin vain miksi en halua olla muiden kanssa vaan olen yksin. omalle lapselle en toivo koskaan käyvän niin, en kenellekkään.
varsinkin kun muistaa itsensä 6 vuotiaana miettimässä että mikä leikki tämä on. ei sitä silloin tajua..
voimia teille sinne ja jaksamista!
Hyvä perheen kannalta, että tuli ero, vaikka en minä silti usko, että veljesi on pedofiili.
Veljesi on "vain" kusipää. Potentiaalinen raiskaaja, joka pitää toista omien mielitekojensa vapaana riistana.
Normaalitkin lapset leikkivät esim lääkäriä yms, mutta ymmärtävät kiellon, jos toinen ei halua sellaiseen ryhtyä. Veljesi on siis ollut raiskaaja jo lapsena. Myös psykopaatti joltain osin, eli empatian kyky puuttuu.
Olisin voinut lyödä pääni pantiksi siitä, että eroon veljesi liitto olisi päättynyt ennemmin tai myöhemmin, vaikket sitä olisi maininnutkaan. Toden näköisesti hän on kohdellut myös vaimoaan esineenä, seksilelunaan.
Tuollaisista taipumuksista ei pääse eroon. joku voi ne järjen avulla onnistua kätkemään, kun tietää, mihin ne yksityiselämän johtavat, mutta yleensä vietit voittavat.
Jos kostoa kaipaat, voit lohduttautua sillä, että veljelläsi on paljon vaikeampaa itsensä kanssa kuin sinulla. Sinun ei tarvitse häntä enää nähdä, mutta hänen täytyy elää itsensä kanssa lopun elämäänsä.
Noilla ominaisuuksilla varustetulla ihmisellä se loppuelämä ei tule olemaan helppo.
sun pitäisi ilmoittaá velipoikasi työpaikalle,
poliisille,kavereille,kaikille jotka tuntee
sen hirviön,ja kertoa sen teoista kunhan kaikki
vaan tietää sen elämä vaikeutuu ja hänen
elämästään tulee vaikeaa .siis tuhoutuu
siinä sopiva kosto,sairas ei koskaan parane
tulee tekemään jonain päivänä jóllekkin pahaa
vaikka omalle lapselleen, ois hyvä että poliisi
tietäisi joutuis jonkunlaiseen seurantaan,
en voi kun sanoa, että olen edelleen eri mieltä siitä kumpi on pahempaa, raiskaus vai hyväksikäyttö...
tilanteesi kuulostaa kauhealta, mutta syy miksi olen eri mieltä, johtuu siitä että minut raiskattiin...kun olin 13-vuotias.
sisarellani oli kotibileet. olin mennyt aiemmin nukkumaan kun yhtä äkkiä sisareni poikaystävä tuli huoneeseeni, ja sanoi haluavansa jutella... hänellä oli kyllä muut mielessä.
huomasin nukahtaneeni jossain vaiheessa keskustelua, ja jätkä alkoi muitta mutkitta repiä vaatteita päältäni. kun heräsin, oli liian myöhäistä. korsto oli jo päälläni ja veitsellä uhaten hän pakotti minut olemaan hiljaa...
olin vielä neitsyt ja minuun sattui valtavasti, itkin, rukoilin että hän antaisi minun mennä...
hän alkoi lyödä minua ja sai ilmiselvästi nautintoa minun kärsimyksestäni.
onnistuin pakenemaan jätkän alta, mutta yrittäessäni lähteä tunsin kipeän viillon selässäni. hän oli viiltänyt minua puukolla selkään.
vuosin verta ja itkin. jätkä oli koko illan aivan normaali, kun minä makasin verisenä huoneeni lattialle, eikä kukaan kuullut minua musiikin seasta...
tuntui etten saanut henkeä, kuin olisin saanut astmakohtauksen...
tästä on nyt jo neljä vuotta aikaa, mutta kipeät muistot eivät kuole kai koskaan.
viiltohaavan arpi on edelleen selässäni, enkä voi koskaan saada lapsia, sillä kohtuni on revennyt.
voit uskoa, ettei seksi minuakaan paljon kiinnosta, ja kuka minua haluaisikaan. olenhan täysin frigidi ja haluton ja likainen...
ymmärrän myös, miten pahalta oman veljesi hyväksikäyttö tuntuu, mutta tätä tuskaa minä en voi unohtaa koskaan.
minusta se on väärin, että ihmisille tapahtuu näin. mutta tapahtui mitä tapahtui, sille en enää voi mitään. täytyy vain ottaa päivä kerrallaan, ja toivoa, etten koskaan enää joudu kokemaan tällaista.
Älkää nyt hyvät tytöt antako raiskaajan voittaa heittämällä elämästänne sivuun suurta osaa.
Ei teitä kukaan likaisina pidä tuollaisen tähden.
En minä epäile tai väheksy traumojenne suuruutta, mutta sanon kuitenkin, että niistä voi päästä yli. Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta kokemuksiinne käpertyminen ja niiden jatkuva pohdiskelu syö teidät sisältä päin.
Minä elin erään hirvittävän asian kanssa neljä vuotta helvetissä, kunnes voimat loppuivat. Oli pakko heittää se niskoilta ja jatkaa elämää. Vaihtoehtona oli henkinen ja fyysinen tuhoutuminen.
Älkää käpertykö. Älkää eläkö itsesäälissä. Silloin paha voittaa ja ainutkertainen elämänne menee hukkaan. Paras kosto on onnistuminen elämässä.
mä lopetin pelkoni ja kärsimykseni,mä pakotin itseni siihen, pakotin itseni seksiin ja nyt vuosien jälkeen,se ei ole ongelma,mutta se on ongelma etten ota suihin. on ollut helppo unohtaa kun kukaan ei siitä meillä ole halunnut puhua eikä veljeä tarvitse nähdä. mutta muisto on ja katkeruus veljeä kohtaan.
elämää on tosiaankinpakko jatkaa ei siitä muuten tule mitään, itemurhaakin joskus ajattelin, mutta tajusin että se olisi vain luovuttamista ja liian helppoa. veljeni saisi siitä tavallaan rauhan,ei tarvitsisi enää katsella silloin harvoin kun näkee. ja mä olen jopa sitä mieltä että tälläinen asia kasvattaa eikä sen takia saa tai voi itseään tappaa. elämä on tätä, joillekkin ehkä se paska tulee eritavalla joillekkin tällä tavalla.
minust raiskatut naiset on likasia. en koskiskaa semmoseen joka on joskus korkattu.
Ja paras kosto on nähdä vihaamansa henkilö kärsimäs. eikä mikää vitun onnistuminen elämäs.
..ymmärrän kyllä sun kantasi. ja on se ihan ymmärrettävää että tuollaisessa tapauksessa jos ei sen jälkeen voi saada lapsia ja on jäänyt muitakin kuin henkisiä arpia, raiskaus on pahinta. joka tapauksessa se kävi sulle kerran, sä et joutunut kestämään sitä uudelleen ja uudelleen joka viikko miltei päivittäin montaa vuotta putkeen.
Toisaalta jos mut olis raiskattu, niin mun oma kantani voisi olla toisenlainen, mutta mua ei ole raiskattu, mut on vaan pakotettu tekemään sellaisia asioita mikä on kauheampaa kuin raiskaus, koska näkee koko ajan kuinka se pakottaja nauttii siitä että mä teen sen mitä se on mun halunnut tekevän. tai näkee sen ilmeen mikä sillä oli kun se koski muhun ja työnsi sormensa sellaisiin paikkoihin mihin kukaan ei varmasti olisi käsiään laittanut tai antanut laittaa vapaasta tahdosta alaikäsenä ja lapsena.
mutta mä kunnioitan sun mielipidettäs ja annan sille todella paljon arvoa. en mä rupea vähättelemään raiskausta se on yksi pahimmista mitä naiselle, ja miksei miehellekkin voi tehdä. siitä pitäisi tappaa, ei antaa vankeutta. ei se vankilassa olo muuta mitään..
kerro mulle että mistä sä tiedät ettei joku sun naisistas ole joskus raiskattu? mistä sä näet sen,koska tuskin kukaan sulle baarissa ekana heittää et mut on raiskattu, mennääks teille?
toi on aika naisia alistava mielipide, mut se on sun mielipitees ja sillä selvä. ota kuitenkin huomioon että sen on tehnyt mies, ja miehiä sun pitäis haukkua, minkä se raiskattu nainen sille voi että joku päätti hyökätä kimppuun ja raiskata, oli se nainen sitten alaikänen tai aikuinen nainen.
mä kyllä mielelläni näkisin kun mun veljeni palaisi helvetin liekeissä, mut se ei aina ole mahdollista. mielelläni menisin oikeuteen ja lähettäisin sen vankilaan alaikäseen sekaantumisesta ja intimiteetti suojan rikkomisesta, ja mitä kaikkea syytteitä siitä voi saada..mutta on muitakin ihmisiä kun minä joihin tää asia liittyy, kuten mun isäni ja äitini. en mä halua koko perheeni elämää heittää menemään, riittää et mulle on tehty niin.
ei musta ainakaan huomaa mitään et mitä mulle olis tehty. ihan samanlailla mä pukeudun ja olen, käytän tiukkoja vaatteita ja lyhyitä hameita, puhun seksistä ja harrastan seksiä..ei musta huomaa jollei tiedä..
Kauhea lapsuus.. en voi muuta sanoa. Kaikesta huolimatta Elä isolla E:llä! Vaikutat tosi fiksulta ja järkevältä naiselta, ja vähän pahalta kun se kuulostaakin, niin tämä kokemus on selvästi kasvattanut sua henkisesti. Tsemppiä, kaikki sympatia sun puolella!
juu, kyllä olen henkisesti kasvanut kaiken keskellä..se onni siitä on ollut..
ainut et useimmiten miehet ei sitä ymmärrä..tai lähinnä sitä et mulla saattaa olla ongelmia itsetuntoni ja seksin suhteen..en mä sitä kerro kun harvoille jos sitäkään..
mut näin..