Sen kuilun reunalla olen seisoskellut useasti,
nyt aioin jättää sille iloiset jäähyväiset,
jo ihan itseni takia. Mihin ihmeeseen minä
sitä tahmeankarmivaa onkaloa olisin tarvinnut?
Se kuilu, päättymätön onkalo,
elämäni kinttupolulla, on vain aina
tähän asti ollut erimieltä.
Se nappasi minut kiinni pihteihinsä eikä, perkele, irrota.
Miksi tappelelen vastaan, antaisin
mennä vaan ja nauraisin kolkolla äänellä,
antaisin kaikkien nähdä kuinka
orjaa raahataan Kolosseumille.
Ensin yleisö taputtaisi ihastuksissaan ja lopuksi kauhusta.
Niin miksi nyt kuitenkin yritän kiemurrella
pois ikioman kuiluni reunalta? Luulin,
että se menisi ikävissään umpeen, kun minä
en seisoskelisi tuijottamassa tyhjään tulevaisuuteeni.
Voihan helvetti sentään. Olinpa tyhmä.
Juuri kun luulin, olevani .....se jonka kadotin,
olen kadonnut taas....katosin ja seisoin
epätoivo kainalossani, tuska taskussani, kuiluni reunalla
ja mikä kamalinta, se näytti vieläkin
syvemmältä ja pelottavammalta kuin aiemmin.
nyt aioin jättää sille iloiset jäähyväiset,
jo ihan itseni takia. Mihin ihmeeseen minä
sitä tahmeankarmivaa onkaloa olisin tarvinnut?
Se kuilu, päättymätön onkalo,
elämäni kinttupolulla, on vain aina
tähän asti ollut erimieltä.
Se nappasi minut kiinni pihteihinsä eikä, perkele, irrota.
Miksi tappelelen vastaan, antaisin
mennä vaan ja nauraisin kolkolla äänellä,
antaisin kaikkien nähdä kuinka
orjaa raahataan Kolosseumille.
Ensin yleisö taputtaisi ihastuksissaan ja lopuksi kauhusta.
Niin miksi nyt kuitenkin yritän kiemurrella
pois ikioman kuiluni reunalta? Luulin,
että se menisi ikävissään umpeen, kun minä
en seisoskelisi tuijottamassa tyhjään tulevaisuuteeni.
Voihan helvetti sentään. Olinpa tyhmä.
Juuri kun luulin, olevani .....se jonka kadotin,
olen kadonnut taas....katosin ja seisoin
epätoivo kainalossani, tuska taskussani, kuiluni reunalla
ja mikä kamalinta, se näytti vieläkin
syvemmältä ja pelottavammalta kuin aiemmin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samankaltaisia tuntemuksia ja ajatuksia,
olemme kokeneet/ ajatelleet.
Älä katoa, pysy ainakin palstalla! :)
Kiitos lukuelämyksestä!
Tämä oli tämänpäiväisen mörköoopperan ensimmäinen ja viimeinen näytös, sen jälkeen helpotti.
Kiitos e.ve.
En minä varmaankaan mihinkään katoa???
olen tainnut seisoskella samaisen kuilun reunal-
la minäkin, niin tutulta tuntuu runosi sanoma.
Perkele, se on kuin vahvistus kaikelle ja tuo
runoon pontta. Mutta minä tiedän myös sen, että
Sinulla on joku joka on ohjannut Sinut sieltä
kuilun reunalta pois - olet onnekas.
Runosi kuitenkin puhutteli.
Kyllä kuilu on olemassa,
ja imee itseään kohti aina ajoittain.
Ei yksi asia poista toista, ainakaan kokonaan.
En ole vielä lähelläkään sitä hetkeä,
että voisin sanoa kuilulle näkemiin.
Sinun kokemuksesi ovat samantapaisia,
olen siitä pahoillani,
mutta jos me vielä kadottaisimme
sen kuilun näkyvistä...toivotaan.
Kiitos Lindal.