Sain tuossa kerran idean siitä, että täysin "ilmainen" ja Internettiä vastaava verkko voisi olla tehtävissä, jos sopiva osaajista koostuva porukka alkaisi sellaista suunnitella (linux-tyyliin).
Verkon ensimmäinen perusedellystys on, että tietokoneet pystyvät vaihtamaan tietoa langattomasti esim. 1-5 kilometrin etäisyydellä toisistaan ja riittävällä nopudella (Wlan-kortti?).
Tässä "FreeNet"issä siirrettävä data muodostuisi paketeista, jotka edelleen koostuisivat kahdesta osasta. Alkuosa on ns. header-osio, jossa luetellaan mm. paketin kulkureitti koneelta koneelle (koneiden ip:t IPv6:n formaatilla). Eli, listan ensimmäinen "IP" on lähettäjä ja viimeinen vastaavasti vastaanottaja.
Paketin toinen osio on ns. data-osio, jonka lähettäjä on salakirjoittanut vastaanottajan julkisella avaimella ja jonka purkaminen onnistuu vain vastanottajan hallussa olevalla vastaavalla salaisella avaimella.
Vastaanotettuaan sanoman vastaanottajan tietokone salakirjoittaa kuittausanoman lähettäjän julkisella avaimella ja lähettää vahvistuksen paketin vastaanottamisesta header-osion käännetyssä järjestyksessä.
Data-pakettien alkuperäisyys varmennetaan digitaalisella allekirjoituksella, joka estää reitin varrella tapahtuvat väärennökset (kts. JCE -> javax.crypto.*).
Lähettäjän ja vastaanottajan välinen reitti saadaan selville tiedustelemalla sitä lähimmältä reitityspalvelimelta, joka siis muodostaa listan koneiden ip-osoitteista lähettäjän ja vastaanottajan välillä (Huom. voidaan myös luoda useita vaihtoehtoisia reittejä).
FreeNetissä jokainen verkkoon liitetty kone on siis sekä asiakas, että välityspalvelin samanaikaisesti ja jokaista välitettyä pakettia kohden käyttäjä saa oikeuden siirtää vastaavan määrän omia pakettejaan (dinari ;).
Ylimääräiset siirto-oikeudet voidaan myydä siirtopörssissä sellaisille henkilöille, jotka haluavat vain käyttää verkkoa, mutta eivät anna omaa konettaan muiden käyttöön. Myös koneen maantietelinen sijainti voi pakoittaa siirto-oikeuksien ostoon (lue: kukaan ei tarvitse koneesi välityspalveluja esim. syrjäisen sijainnin takia). Uskoisin kuitenkin, että siirto-oikeuksien hinta asettuisi todella kohtuulliselle tasolle nykyisiin kiskurihintohin verrattuna (= sikamaisia).
Onnistumisen edellytys ei varmaankaan ole tekniikassa vaan riittävän yksituumaisuuden ja uskottavuuden saavuttamisessa. Parasta järjestelmässä olisi se, että siellä missä koneita on eniten, on myös verkkokapasiteettiä. Tuo reititys on kuitenkin koko homman ns. "akileenkantapää", koska se pitää saada riittävän ihmisläheiseksi. Ehkäpä IP-osoitteiden lisäksi header-osioon pitäisi laittaa myös vastaanottajan paikkatieto, jotta linkin katkeaminen esim. yllättäen sammutetun tietokoneen takia ei estäisi paketin perillemenoa (vaihtoehtoinen reitti luodaan häiriötä edeltävän tietokoneen puolesta automaatisesti).
Ideoita ja parannusehdotuksia?
-Jonttu-
Verkon ensimmäinen perusedellystys on, että tietokoneet pystyvät vaihtamaan tietoa langattomasti esim. 1-5 kilometrin etäisyydellä toisistaan ja riittävällä nopudella (Wlan-kortti?).
Tässä "FreeNet"issä siirrettävä data muodostuisi paketeista, jotka edelleen koostuisivat kahdesta osasta. Alkuosa on ns. header-osio, jossa luetellaan mm. paketin kulkureitti koneelta koneelle (koneiden ip:t IPv6:n formaatilla). Eli, listan ensimmäinen "IP" on lähettäjä ja viimeinen vastaavasti vastaanottaja.
Paketin toinen osio on ns. data-osio, jonka lähettäjä on salakirjoittanut vastaanottajan julkisella avaimella ja jonka purkaminen onnistuu vain vastanottajan hallussa olevalla vastaavalla salaisella avaimella.
Vastaanotettuaan sanoman vastaanottajan tietokone salakirjoittaa kuittausanoman lähettäjän julkisella avaimella ja lähettää vahvistuksen paketin vastaanottamisesta header-osion käännetyssä järjestyksessä.
Data-pakettien alkuperäisyys varmennetaan digitaalisella allekirjoituksella, joka estää reitin varrella tapahtuvat väärennökset (kts. JCE -> javax.crypto.*).
Lähettäjän ja vastaanottajan välinen reitti saadaan selville tiedustelemalla sitä lähimmältä reitityspalvelimelta, joka siis muodostaa listan koneiden ip-osoitteista lähettäjän ja vastaanottajan välillä (Huom. voidaan myös luoda useita vaihtoehtoisia reittejä).
FreeNetissä jokainen verkkoon liitetty kone on siis sekä asiakas, että välityspalvelin samanaikaisesti ja jokaista välitettyä pakettia kohden käyttäjä saa oikeuden siirtää vastaavan määrän omia pakettejaan (dinari ;).
Ylimääräiset siirto-oikeudet voidaan myydä siirtopörssissä sellaisille henkilöille, jotka haluavat vain käyttää verkkoa, mutta eivät anna omaa konettaan muiden käyttöön. Myös koneen maantietelinen sijainti voi pakoittaa siirto-oikeuksien ostoon (lue: kukaan ei tarvitse koneesi välityspalveluja esim. syrjäisen sijainnin takia). Uskoisin kuitenkin, että siirto-oikeuksien hinta asettuisi todella kohtuulliselle tasolle nykyisiin kiskurihintohin verrattuna (= sikamaisia).
Onnistumisen edellytys ei varmaankaan ole tekniikassa vaan riittävän yksituumaisuuden ja uskottavuuden saavuttamisessa. Parasta järjestelmässä olisi se, että siellä missä koneita on eniten, on myös verkkokapasiteettiä. Tuo reititys on kuitenkin koko homman ns. "akileenkantapää", koska se pitää saada riittävän ihmisläheiseksi. Ehkäpä IP-osoitteiden lisäksi header-osioon pitäisi laittaa myös vastaanottajan paikkatieto, jotta linkin katkeaminen esim. yllättäen sammutetun tietokoneen takia ei estäisi paketin perillemenoa (vaihtoehtoinen reitti luodaan häiriötä edeltävän tietokoneen puolesta automaatisesti).
Ideoita ja parannusehdotuksia?
-Jonttu-
Vastaukset 7
Vanhimmat
... ihan kuulen kuinka tuuli humisee tämän luovuutta korostavan katajaisen kansan bittitaivaassa...
Voi Äiti!!!
Jonttu
niin se ois jo tehty. Tossa ei riitä kaista mihinkään, missä liitytään internettiin ja kuka sen maksaa? Miksi alkaa väkertään tommosta, kun adsl maksaa 45e kuussa?
..ei tarkoitus ollut liittyä mihinkään nettiin vaan freenetti on netti itsessään. Eli, jos mä haluaisin käydä esim. sun palvelimellasi hakemassa tietoa niin ensin mun koneeni tekisi reitityspyynnön sun koneellesi ja sitten mä lähettäisin data-paketin sitä reittiä pitkin (koneelta koneelle) sun myllylles. Edelleen, sun myllys lähettäisi vastauksen (esim. html-sivun) paluupostissa takaisin (reitin käännetty järjestys).
Kaikkein mahtavinta siinä olisi se, että se ei maksaisi markaakaan ja jokainen tietsikka voisi olla oma palvelimensa verkossa. Tietenkin suuri osa nykyisistä kotisivu- yms Hosting-palveluista kuolisi pystyynsä, mutta who cares? Kuvittele, että joskus muutaman vuoden päästä datansiirrossa voitaisiin käyttää myös kännyköitä välityspalvelimina, koska niihin on kaavailtu wlan-tyyppisiä ominaisuuksia.
Kuin pisteenä i:n päälle on se fakta, että sitä verkkoa ei pysty valvomaan kukaan, ei vaikka haluaisi.
Jonttu
en nyt keksi tolle muuta käyttöä, kun tiedostojen jakaminen. Nimittäin vaatis muutaman ihmisen, että siinä verkossa ois jotai muuta sisältöä.
Tuohan toimis ihan nam normaali TCP/IP-verkkona. Pitäis vaan olla muutama semmonen base-linkki, joissa ois joku oikee reititin vaikka IGRP-protolla ja jotka ois aina "online".
Toi varmaan vaatii sitten jotkut luvat, jos kerran liikennöidään radioteitse. Tietenkin voisit virittää jotkut PRM-radiopuhelimet huudataan sitä dataa ilmaan. Saattais vaan tulle pieni sota niiden PMR-kusoajien kanssa...
..saada käyntiin ehkä jossain isossa ja tiheästi asutussa paikassa, johon sitten yhä lisääntyvä määrä ihmisiä alkaisi liittyä.
Toinen vaihtoehto on, että käytetään alkuun olemassa olevaa TCP/IP-verkkoa ja rakennetaan systeemi (protokollat, rajapinnat, paketointi, salaus, jne.) tämän päälle. Jatkossa sitten osa liikenteestä ohjataan (ohjautuu itsestään) hiljalleen käyttämään uutta siirtotietä ilman, että käyttäjän tätä edes huomaa (osan matkaa data voi mennä vanhassa systeemissä ja osan uudessa).
Tietenkin porukat voi ihmetellä sitä, että miksi paketointi, reititys, yms. pitää tehdä uudelleen, kun se jo on TCP/IP:ssä, mutta siinäpä se juju onkin. Tällöin tämä uusi systeemi voi käyttää sujuvasti kumpaa tapaa tahansa ja korvata vanhan hissukseen.
Jonttu
Mitä merkitystä tollasella verkolla olisi? Entä miten se toimisi käytännösä? Toisaalta on hyvä, että joku viitsii miettiä ja kehitellä jotain uutta.
...on mun mielestäni aika hyvin verrattavissa vaikkapa entisajan palonsammutus ketjuun, jossa ämpäri siirtyy ketjussa kaverilta toiselle.
Noi kaikki digitaaliset allekirjoitukset ja paketin (lue: ämpärin) sisällön salaus on vakiokamaa esim. Java:n JCE-laajennuksessa (JCE = Java Cryptography Extension), joten siinä suunnassa uuden kehiteltävää ei ole kovinkaan paljon. Ennemminkin pieniä kysymysmerkkejä nousee pakettien reitityksestä, joka pitäisi saada ehdottomasti ensiajatustani paremmaksi, jolloin päästäisiin eroon reitityspalvelimista (kuka niitä pitää ja mistä hyvästä).
Ehkäpä tuohon reititykseen voisi käyttää fiksumpaa tapaa ja ottaa elävässä elämässä olevat postiosoitteet käyttöön, jolloin paketti suunnistaisi suunnilleen oikealle hehtaarille ja vasta tämän jälkeen kyseltäisiin alueen tietokoneilta missä hitossa kyseinen hemmo (IP) pitää matalaa majaansa. Tällöin IP:N määritelmää jouduttaisiin laajentaamaan fyysisellä paikkatiedolla (paikan nimi tai GPS-koordinaatit), mutta se ei ole kovinkaan suuri ongelma ainakaan käyttäjän kannalta ajateltuna (harvapa nuo www-osoitteetkaan enää käsin kirjoittaa, kun hakukoneet suoltavat ne sekunnissa hiiren ulottuville).
Luin muuten jostain, että nyt vielä kokeiluasteella oleva wlan-kortti pystyy siirtämään dataa 70MB/s kantamalla 50km, joten siinä voisi olla vastaus suurempien etäisyyksien siirto-ongelmiin ja muuallahan kannattaisi ehdottomasti käyttää pienempitehoista wlania, jotta kaista ei tukkeentuisi heti alkuunsa.
Jonttu
PS. Toi sun käyttämä nikkis on muuten aikast ärsyttävä...