Olen lukenut neljä ensimmäistä Potteria suomeksi ja tämä viimeinen oli pakko lukea englanniksi. Olen kuullut mielipiteitä siitä että englantilaiset versiot kaikista kirjoista olivat huomattavasti parempia. Minä olen toista mieltä (ehkä)... Elikkä kun on lukenut suomeksi muut, tuntui tuo englanninkielinen kankealta ja oli vaikeaa päästä sen "ajatusmaailmaan" sisälle. Saattaa olla, että kun luen muutkin englanniksi, niin mieleni muuttuu. Mitä mieltä muut olette? Minulle tuli karmea tunne luettuani 5:sen: entä jos viimeisessä kirjassa Harry kuolee, surmattuaan Voldemorin ensin??????? Hyvänhän on toki voitettava, eli Voldemor kuolee, mutta eikö Rowling ole sanonut, ettei Harry välttämättä elä aikuiseksi...
Mielipiteitä englanninkielisistä/suomenkielisistä kirjoista
Päivi
351070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Musta kirjat on vähän "lapsellisempia" suomeks kun ne nimet ja loitsut on väännetty ihan eri kielelle. Toisaalta mä en millään jaksa kääntää joka ainoaa sanaa englanninkielisestä, joten suomekskin täytyy lukee et on varmast tajunnu kaiken oikein.
Mulla oli jotenki vitosen alkua lukiessani outo tunne, että mä luen ficciä. en oikeen tiiä mistä se johtu, mut kyseinen tunne ei kadonnu kokonaan koko kirjan aikana. Outoa, vai mitä?
Tosta harryn kuolemasta. Mua ei se oikeestaan välttämättä niin paljon surettais, mä oon valmis uhraamaan kymmenen harrya jos saan Siriuksen takas.
Niin, meillä jokaisella on lempihahmomme. Minä kait olen vähän outo, kun olen tuntenyt sympatioita aina Neville Longbottomia kohtaan... Ja tässä vitoskirjassahan hän "kunnostautui".
Piti vielä mainita, että Sirius oli mielestäni parempi hahmo 3:ssa. Tässä 5:ssa hän osottautui vähän liian itsekkääksi ja kypsymättömäksi... Ainakin minusta. Hän yritti tehdä Harrystä isänsä kaltaista saadakseen parhaan ystävänsä takaisin ja ehkä palatakseen aikaan ennen Akzkabania.
Olen ihan samaa mieltä tuosta että Sirius vaikutti itsekäältä ja kypsymättömältä tässä uusimmassa kirjassa. Petyin aika pahasti koska kolmas kirja on suosikkini juuri Siriuksen takia, ja tässä kirjassa hän olikin ihan erilainen. No joo, ei välttämättä täysin erilainen, mutta kolmannessa hän oli paljon minua miellyttävämpi henkilö :|
mulla oli kanssa ihan sama tunne. Alussa oli niin ankee olo, kirjasta nimenomaan, että aattelin että mitä ideaa tässä on? Harry menee kouluun, käy tunneilla ja lopulta pelastaa koko maailman, tai ainakin osan maailmaa... Tää kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta jotenkin se oli liian aikuinen. mulle ei jäänyt sitä ihanaa tunnetta lopetettuani kirjan, vaan vähän semmonen tyhjä olo.
Ei Rowling ole luonut HP:n hahmoja täydellisiksi ja puhtaiksi vioista. Kirjojen henkilöt ovat inhimillisiä, sehän se pointti on. Ne eivät ole pelkkiä cooleja sankareita, jotka eivät voi tehdä virheitä tai olla itsekkäitä. Sirius oli inhimillinen eli toisinaan itsekäs ja katkera, ja kaipasi menneeseen. Viitoskirja paljasti enemmän Siriuksen luonteesta kuin aikasemmat. Kuten Jamesinkin luonteesta. Mielestäni ehdottomasti upein kohta koko kirjassa oli, kun Harry tajusi, ettei hänen isänsä (eikä Sirius tai Lupin) olleet täydellisiä, kuten Harry oli aina kuvitellut, vaan inhimillisiä ja tekivät virheitä ja olivat jopa julmia, tai ainakin ylimielisiä.
no, jos mä olisin Rowling, nii ainaki "tappaisin" harryn vikas kirjas, ettei kukaan esittäis Rowlingii ja jatkais sitä sarjaa...
ei semmonen ole mahdollista. Ei kukaa julkasis sitä, koska ne tietäis kovin hyvin että se olis raastuvan paikka. OOtko muka koskaan kuullu et kenenkäänkirjoja olis jatkanu toine kirjailija? Se vaan on yksinkertasesti laitonta.
Jos oikeuksien omistaja antaa luvan, niin kyllä kirjasarjoja voidaan jatkaa alkuperäisen kirjoittajan kuoleman jälkeenkin. Kyllä niistä löytyy esimerkkejä (vaikkapa James Bond kirjat, Alistair McLean kirjat).
Toisaalta ei päähenkilön kuole mitenkään estä uusia kirjoja, aina löytyy tavat selittää, että kuolema olikin vain hämäystä. Jo Sherlock Holmeskin kuoli, kun kirjoittaja kyllästyi hahmoon, sitten kun tuli rahapula vuosia myöhemmin, niin ihmeesti taas heräsi henkiin...
Ystävämme Pat Bateman täällä ei tunnukaan olevan sellainen kirjallisuuden asiantuntija kuin esittää olevansa..
Kyllä vain kirjallisuuden historiassa on paljonkin jatkettuja kirjoja ja kirjasarjoja, joita siis joku muu kuin kirjoittaja itse on jatkanut. Jane Austen on kirjallisuuden historiassa tästä hyvä esimerkki. Useitakin hänen kesken jääneitä kirjojaan on jatkettu, erästäkin jopa kolmen eri "jatkajan" toimesta. Lisäksi hänen kirjoihinsa on kirjoitettu "jatko-osia". Nämä kesken jääneiden kirjojen jatkamiset ja kirjojen jatko-osien luomiset ovat tapahtuneet kolmella eri vuosisadalla, joten kyllähän toki, Pat Bateman, kyllä toki olemme kuulleet sellaista tapahtuvan. Ainakin ne meistä, jotka tuntevat kirjallisuuden historiaa.
Nykysinhän ongelmana ovat kirjaoikeuksien omistaminen, ne ovat kirjailijalla (tai hänen kuolinpesällään)tai kustantajalla, joiden luvalla kirjaa tai kirjasarjaa saa toki jatkaa.
Mä luulin et Holmesin kanssa oli kyse faneista kotka käski sen jatkaa kirjottamista.
No, kuitneki, voi olla et sit joskus vuosien päästä ku Rowling on kuollu, joku saattaa kirjottaa jatko-osan, mut ei nyt vielä. Eikä siihen riitä pelkkä kustantajan(ja mä en usko et Rowling antais ainakaan lupaa...) lupa tässä tapauksessa, koska Harry Potter on nyt tavaramerkki.
(mitäköhän pahaa mä sullekki oon tehny...)
Okei, ehkä mä oon käsittäny vähän väärin näitä kirjamaailman toimintoja, mut en mä mitään asiantuntuntijaa esitä... Paha esittää ku mä en ole niin perillä nistä asioista, mä vaan elitin asian miten luulin sen olevan. Anteeks, mä en tienny et miellyttääkseen sua ihmiste on oltava täydellisiä. ja onks se nyt ihan välttämätöntä hokee tota 'kaikkitietävä' juttua, kyllä mä tiedän erittäin hyvin etten ole sen parempi ku muutkaan. ja kaikkitietävästä mä olen kaukana... Mut yritäppä ite kirjottaa jatko-osa pottereihin ja katotaan julkastaanko se. Vaikka faktat oli väärin, n en mä nyt varmaan ihan hakoteillä ollut? Vai?
Ihmisestä. Mä rakastan englanninkieltä niin paljon, että mun mielestä ne kirjatki oli plajo luontevampia niin. Loitsut kuulosti jotnki idioottimaisilta suomeks, vaikka Kapari oliki kovin hyvä tekemään niistä ymmärrettäviä. Mut jotemnki suomeks ne kuulosti lapsellisemmilta ja vähemmän vakavasti otettavilta, ongelman jonka mä oon huomannu lähes kaikien suomeks käännetttyjen kirjojen kanssa. Ja siinäpä syy miks mä enää harvemmin luen yhtään mitään suomeks(paitsi koulukirjoja ^_^)
mä kyllä luen aika paljon suomeksi, koska siinä äikännumero paranee huomattavasti. Mutta aina jos ajattelen jotain kohtausta, tai asettelen niille tyypeille jotian omaani, niin aattelen sen aina englanniksi, ja jos ees yritän aatella suomeks, niin se on taas ihan tylsä juttu...
Olemme oman kielemme vankeja, tiesitkö sitä? Siksi englanti kuulostaa hienommalta ja suomi lapselliselta. Koska äidinkielesi on suomi, et ikinä täydellisesti pysty ajattelemaan kuten englantia äidinkielenään puhuvat ajattelevat. Toisen kielen voi hallita lähes täydellisesti, mutta kielen ajatusmaailmaa ei oikeastaan pysty koskaan hallitsemaan, jos ei puhu sitä äidinkielenään. Kyse on kulttuurieroista.
Joten: luultavasti englantia äidinkielenään puhuville HP:n sanasto kuulostaa lähes yhtä lapselliselta heidän korviinsa kuin suomeksi käännetty sanasto sinulle (tähän vaikuttaa tietysti se seikka, että taikuussanasto on alkuperäisissä HP:issa yleensä latinaksi, mikä tekee sen hienomman kuuloiseksi, kun taas suomesta on vaikea vääntää latinalta kuulostavia sanoja ihan siitä yksinkertaisesta syystä johtuen, että suomi ja latina ovat valovuosien päässä toisistaan, kun taas englanti ja latina ovat kohtalaisen läheisiä.)
Eli tavallaan vika on siinä, millä kielellä sinä ajattelet, ei niinkään siinä että Harry Potterit suomennettaisiin lapsellisesti.
Mä aijon karata vankilasta ^_^ Siis mä aijon muuttaa englantiin ja haankkia siellä perheen. Jos mä en parinkymmenen vuoden aikana opi ajattelemaan englanniks, ni jo on ihme.
Mä en tiedä onks se ihan sama asia, mut kyllä ne Potterit kuulostaa vakavamilta muutenki, vaikka mä en käännä niitä lauseita. Mä vaan ymmärrän ne automaattisesti. Jos mun täytyy alkaa kääntämään myöhemmin jotain lausetta jollekki, tulee mulle ongelmia, koska mä en osaa kääntää ääneen, just sen takia et mä pystyn lukemaan englantia ku suomea.
Ei muuten koske pelkästään Pottereita, vaan muitaki enkunkielisiä romaaneja.
Mutta tulet siinäkin tapauksessa aina laskemaan suomeksi (eli äidinkielelläsi...). Minulla on paljon ulkomailla asuvia ystäviä ja sukulaisia, joilta olen kuullut samaa, elikkä vaikka kuinka hyvin osaa uuden maansa kielen, niin päässälasku tapahtuu aina äidinkielellä.
Heh heh, en mä osaa laskea päässä ^_^ Oikeesti, matikka on niitä mun tosi, tosi heikkoja puolia... Oli se numero joskus ysillä vitonenki. Tosin vaan yhessä todistuksessa...
Luin ensin kaikki kolme Potteria suomeksi koska en luottanut englanninkielentaitooni. Neljännen kirjan sitten luin ensin englanniksi koska en malttanut käännöstä odottaa, sen jälkeen luin sen suomeksi ja nyt kun olen lukenut viidennenkin englanniksi odotan suomennosta jonka senkin aion vielä lukea :)
Pidän oikein paljon molemmankielisistä kirjoista, vaikka täytyy myöntää että jostain syystä suomenkieliset versiot vaikuttavat hieman lapsellisemmilta. Siis kielellisesti. Nyt olen lukemassa kolmatta kirjaa enlanniksi ja vertailin sitä tuossa lukiessani hieman käännökseen.
Minusta tuntuu että pidän enemmän englanninkielisestä versiosta. Se tuntuu kielellisesti paljon rikkaammalta, mikä johtuu varmaankin siitä että se on juuri sen kirjan alkukieli sekä tietysti siitä että englanti ainakin minun mielestäni on muutenkin paljon... ilmeikkäämpi kieli kuin suomi. Enemmän sanoja sekä mielenkiintoisempia lauseita jne. :) Se minua harmittaa etten ymmärrä ihan kaikkia hienouksia. Esimerkiksi loitsujen nimet menevät minulta hyvin pitkälti ohi, nehän pohjautuvat osaksi latinankielisiin sanoihin, eikä minulla ole mitään hajua mitä ne voisivat merkitä. Niiden vaikutuksethan on tärkeämmät kuin sen sanan merkitys, mutta suomenkielisiä kirjoja on hauska lukea senkin takia että saan hieman käsitystä siitä että niillä loitusanoillakin on oma taustansa ja merkityksensä jotka liittyvät niihin loitsuihin itseensä. Ohimeneviin asioihin kuuluvat myös kaikki nimet ja sen sellaiset. Esimerkiksi Dumbledore ja Mundungus sanat olivat minulle vain nimiä kunnes Rowlingin haastatteluista sain hieman taustaa niillekin. Noitahan ei suomennoksiinkaan ole väkisin väännetty, onneksi, se voisi mennä hieman liian pitkälle minunkin osaltani. En sitten muuten tiedä miten englantilaisetkaan lapset ymmärtävät tuollaisten sanojen taustoja tai merkityksiä. Voihan se olla ettei heillä ole sen parempaa aavistusta kuin minullakaan.
Nimien ja outojen sanojen käännöksistä vielä. Jotenkin englanti vaikuttaa vakavammalta kieleltä kuin suomi. Jotenkin minusta siihen sopii paremmin tuollaiset nimet joilla on enemmän tai vähemmän merkitystä sanoina, kun taas suomeksi käännettyinä ne vaikuttavat enemmän ja vähemmän lapsellisilta :| Minulla on juuri nyt käynyt muuten niin päin että juuri tuo englanninkielinen versio tuntuu paljon sujuvammalta ja siltä "oikealta" kun taas suomenkielinen on hieman kankeaa :)
Hieman spoileria viidenteen kirjaan tulossa, joten silmät kiinni jos ette halua lukea.
No joo, siitä sarjan lopusta sitten sananen. En ihmettelisi vaikka Rowling päättäisikin tappaa Harryn viimeisessä kirjassa. Jonkun vähän aikaa sitten käydyn keskustelun seurauksena kaverini minulle sanoi jotakin viisasta siitä miten "huono" loppu on vain toinen sankaritarinan muoto. Hän muistutti minua siitä että Jeesuskin kuoli ristillä, ja Jeesustahan oli Raamatussa oikein suuri hyväntekijänä (ei, en ole uskovainen, [joku vetää kuitenkin aina herneen nenään] tämä vain hyvänä esimerkkinä). Eli se hyvä henkilö kuoli kuitenkin. Sitä paitsi Harryn kaikki sukulaisetkin ja läheiset (ystävät eivät sentään vielä) ovat nyt kuolleet, joten jos Harry heittäisi veivinsä, loppu olisi tavallaan surullinen ja onnellinen. Onnellinen siinä mielessä että Harry pääsisi äitinsä ja isänsä ja Siriuksenkin luo tuonpuoleiseen.
Sehän ei ole yhtään varmaa onko Rowlingin kirjoittamassa maailmassa tuollaista Tuonelaa, jossa voisi tavata kuolleet sukulaisensa. Kuitenkin siinä viidennen kirjan lopussa käytiin siellä Department of Mysteriesissä, ja minulle tuli mieleen että jos siellä verhojen takana, jonne Sirius kaatui oli jokin portti Tuonpuoleiseen tai vastaava. Siksi juuri Harry ja Luna kuulivat niitä ääniä sieltä takaa (hehän näkivät Thestralitkin) ja Hermione ilmoitti kovaan ääneen ettei hän kuullut mitään. Toisaalta siinä ei muistaakseni mainittu että Neville olisi kuullut niitä ääniä... hmm.
Kertokaa minulle muuten jos siinä jossain vaiheessa mainittiin mitä siellä verhojen takana oli. Minua niin jäi tuo vaivaamaan, mutta en ainakaan muista että sitä olisi sanottu. Ja sitten vielä se juttu että Dumbledore tai joku muu, muistaakseni kuitenkin D sanoi että se huone oli Room of Death. Tästä kyllä aivan varmasti kuullaan jatkossakin :)
Tällaisia minä mietin :)
Hei! Minuakin jäi vaivaamaan tuo "kuoleman verho" elikkä mielestäni sillä jätettiin/tehtiin jonkunlainen "portti" auki kuolleiden takaisin saamiseksi, ehkä jopa niin pitkälle että Harryn vanhemmat saadaan takaisin. Minun piti lukea sitä koskeneet osiot muutamaan kertaan ja kaivaa pari sanakirjaa esille, kun en meinannun saada siitä mitään järkevää esiin... Oli vähn epäselvästi kerrottu, odotan virallista suomennosta siitä innolla...
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Minunkin pitäisi lukea ne kohdat uudelleen ja tarkemmin, kirjastahan sen vastauksen pitäisi löytyä :) Mutta jään jännityksellä odottamaan sen koko tarkoituksen paljastumista tulevissa kirjoissa!
Olen samaa mieltä siitä "kuolemanverhosta", itseasiassa kirjoitin siitä tuolla aiemmin. Se oli minusta hieno ajatus, verho elämän ja kuoleman maailman välissä.
Minulle ei kuitenkaan jäänyt sellaista käsitystä, että se on jonkilainen "portti, joka jätettiin auki". Se luultavasti on portti, mutta yksisuuntainen. En usko, että Rowlingilla on aikomusta tuoda Harryn vanhempia takaisin, muuten kuin ehkä samalla tavalla kuin neloskirjassa.
Kieltämättä jäi hiukan vaivaamaan, kun Siriuksesta ei jäänyt jäljelle ruumista, mitään mikä "todistaisi" sen olevan kuollut. Mutta silti uskon, että esiripun vertauskuvallinen käyttäminen oli tyylikeino, jolla saatiin minusta hienosti kuvattua kuolemaa. Siriuksen kallon halkaiseminen jollain loitsulla olisi ollut vähän turhan rankkaa, kyseessähän on kuitenkin kirja, jota kaiken ikäiset lukevat. :) Ja Avada Kedavraa on jo käytetty yhdessä kirjassa. (Loitsu, joka Siriukseen osui EI ollut Avada Kedavra, joten luulen, ettei se (loitsu) tappanut Siriusta, vaan kaatuminen esiripun taakse.)
mielestäni kaikilla olisi varmasti joku kuollut, esim. isovanhemmat etc... ja jos kerran Sirius meni siitä läpi, niin pitääkö kaikkien mennä sen verhon läpi, vai olisiko kentien muitankin portteja? Joka tapauksessa on mahdotonta että kaikki menisivät juuri sinne... Aion lukee kirjan uudelleen, kun hosuin sen kanssa aika erinomaisesti. luin kaikki cho harry jutut kun olin ite vasta puolvälissä ;) Kyllä se Cho on aika bitch... Sillä tavalla käytti harrya hyväkseen. Cedric... No, nyt täytyy arvailla kehen harry seuraavaks ns. rakastuu. Toivottavasti ei Ginnyyn. anteeks nyt, mut mä en kestä jos ginny menee yhteen harry kanssa. TAI DRACON!!!!
Elikkä tarkkaan ottaen oli kyse kuolleen näkemisestä...
Nyt tuli sellainen kumma hinku, että on käytävä ostamassa 1 - 4 kirjat englanniksi ja testattava miltä niiden kieli kuulostaa. Minähän olen lukenut 1 - 4 suomeksi ja 5:sen englanniksi ja ovat jotenkin niin eri maailmoista, että pakko lukea englanniksikin... Onneksi pokkariversiot ovat suht edullisia, kirjastossa on turhan pitkät jonot.
Mä rakastin tätä kirjaa, nukahdin vasta aamulla kuudelta, ja heti ku heräsin ni lukemaan taas! Vielä enemmän mä pidin tästä kirjasta, koska mä luen mielummin englantia ku Suomea(tosin se on alkanu jo kostautua petollisela tavalla mun puheessa), siitä yksinkertasesta syystä et suomenkieli on mun mielest ihan pirun tönkköä ja köyhää. Sillon ku on suomeks alunerin kirjotettu kirja se jaksaa vielä lukea, mut nykyään mä en mielelläni lue suomennettuja kirjoja(vaik Potterit on pakko lukee ihan vaan periaatteen vuoks). Välillä mä oikeen toivon et vois puhua englantia kanssaeläjille, koska siinä kielessä on tosiaan enemmän sanoja... Vaikka toisaalta mä oon tosi ylpeä äidinkielestä, oon mä silti melkeen yhtä ylpeä mun englannin taidoista(joo joo, oon leuhka, blah blah blah).
Kirjana tää oli aika synkkä, mut tosi realistinen(tai ainaki niin realistinen ku kirja jossa on taikuutta voi olla). Rowling osaa hyvin kirjottaa nuoresta pojasta, ja Harryki alkaa vähän saada omaa päätä... Luojan kiitos se ei syytä itteensä siit Cedrick jutusta, se olis ollu tosi ärsyttävää. Ja tottakai mä rakastin joka kohtaa missä Umbrick sai nenilleen... Tee-hee. Ja oli kiva et Severuksesta oli enemmän juttua. Tosin olisko vihanhallinta-kurssi mitään? Harmitti kyl vähän et Sirius kuoli, vaikka hyvin seki oli kirjotettu, ei liikaa draamaa....
Mä en jaksa uskoa et Rowling tappais Harryn, se olis liian cli´ceistä... Eikä se mun käsittääkseni oo koskaan sanonu et Harry ei ehkkä selviydy, vaan että se saattaa kuolla tai selviytyä, koska se ei voi tietenkään paljastaa. Ja porukka on taas kääntäny sen vähän päälaelleen.
Oonks mä muuten ainut joka tuns ittensä koko ajan kirjaa lukiessaan ahdistuneeks? Siis läpi koko kirjan, jopa niissä huvittavissa kohdissa. Mulla oli jotenki koko ajan sellanen olo, sen jännituksen alla. Pelottavaa.
No jaa, jos se johtuu mun masennuksesta?
sä olit laittanu joitain spoilereita, joita en onnekseni lukenut, mutta jos joo, niin miten voit olla jännittynyt?? tässä vielä että musta harry oli ihan erilainen. tai no melkeen... Se oli silleen kauheen vihanen kaikille koko ajan ja käyttäyty aika lapsellisesti välillä. Samoin Sirius. Musta oli tosi hyvä kun monet tuli mukaan sinne ministry of magiciin... Tupamestaruudesta ei kerrottu mitään... varmaan koska luihuinen voitti...
Et ole ainut... Mä tunsin kanssa koko ajan lukiessani oloni ahdistuneeksi ja jännittyneeksi. Osittain se oli sitä, että tiesin jonkun kuolevan ja koko ajan odotin jännityksellä kuka se on ja aina kun jotain pahaa tapahtui niin kuvittelin sen kuoleman tulleen nyt (varsinkin kun Mr. Weasley loukkaantui). Osittain se oli myös sitä että siinä suurimman osan kirjasta siinä ei tuntunut tapahtuvan paljon mitään siihen pääjuoneen (the Order of the phoenixiin) liittyvää ja jännityksellä odotin milloin alkaa kunnon tapahtumat. Mutta eivät ne tapahtumat alkaneetkaan vielä tässä kirjassa ja siksi olinkin paljolti pettynyt saatuani kirjan loppuun (ja myöskin siksi ettei se suuri paljastus Harrysta ollutkaan niin suuri, ainakaan minulle, olin jo arvannut ne asiat). Odotan innolla seuraavaa kirjaa, sillä tämä kirja ei täyttänyt odotuksiani.
Vielä tuosta englanti vastaan suomi asiasta: Minusta Potterit ovat PALJON parempia englanniksi. Luin ne myöskin suomeksi mutta osittain koska olin lukenut kaksi ekaa englanniksi niin petyin niihin ja varsinkin kaikkien nimien suomennoksiin. Varsinkin nämä tupien nimet(luihuinen, puuskupuh,...) olivat suuri pettymys, ne eivät kerta kaikkiaan "maistu" oikeilta ja todellakin tuntuvat liian lapsellisilta suomeksi. Tiedän että ne on pitänyt suomentaa jotta nekin jotka eivät englantia ymmärrä vaoisivat kirjoja lukea, mutta minä en halua Pottereita enää lukea suomeksi (no kai se viideskin kirja on sitten aikanaan luettava kerran suomeksi).
Oho, tulipahan tästä nyt turhankin pitkä ja rönsuilevä kirjoitus mutta koittakaa kestää. =)
En jännittynyt, vaan jännitti. Siis että mitä seuraavaks tapahtuu...
Joo, musta se Harryn agressiivisuus teki siitä inhimillisemmän, se lapsellisuus ja epäreiluuden tunne...
Sirius oli tosi kakara, mut ymmärtäähän sen.
Kai sä oot lukenu sen kirjan loppuun? Muuten voi spoilata vähän:
Tupamestaruus ei varmaan merkinny enää paljoa kellekkään, nyt ku kaikki ties et Voldedork oli noussu
mua ihmetyttää että miten sua jännitti, jos tiesit mitä tapahtuu? Voi nyt olla että muistan väärin, mutta eikö pidä paikkaansa että oot laittanu spoilereita tänne? Joo, olen lukenut kirjan. En olis muuten uskaltautunu tänne kun kaikki ääliöt laittaa spoilerit otsikoihin XP
En mä mun mielestä mitään spoilereita... Mä nimenomaan välttelin niitä, just sen takia etten halunnu tietää mitä tapahtuu. Eli ei mulla ollu paljoakaan hajua juonesta. Ainoot spoilerit mitä mä tänne laitoin oli sitä mun omaa logiikka, joka ei ees pitäny paikkaansa ^_^
Moka tuli. Laitoin mä näköjään linkin yhelle sspoileri sivulle, mut niinku mä siinä viestissä sanoin; mä pysyin kaukana siitä...
Mullakin oli hirveä ahdistus päällä koko kirjan ajan... Kirja oli niin surullinen, että itkin useasti ja vaikka siinä olikin niin monta hauskaa kohtaa, niin se pohjavire oli kuitenkin tosi masentava. Mollyn mörkö varsinkin järkytti mua suuresti. Itkin myös Siriuksen puolesta, kun se oli niin yksinäinen ja kun mä tiesin että se kuolee ja ajattelin koko ajan, että se kuoli yksinäisenä... Ja se että Harry jäi yksin oli myös hyvin surullista... Mun mielestä kauneinta kirjassa oli Dumbledore. Vanhan miehen erehdys ja se kyynel.. Olin myös henkisesti mukana koko ajan niissä Harryn karjumiskohtauksissa. Pystyin ymmärtämään, miten ahdistuneelta Harrystä tuntui.
Mä en sentään itkeny, vaikka oli välillä tosi ahdas tunne rinnassa. Mut eilen ku mä luin illalla joitain kohtiaa uudelleen, oli itku taas lähellä, varsinki siinä missä Dumbledore puhu Harrylle lopussa... Mä en osaa kunnolla empatioida Harryn kanssa, koska mä en oo koskaan menettäny ketään noin läheistä, mut niihin kirjan alun tunteisiin pystyin samaistumaan. Ja muutenki ymmärsin tosi hyvin miltä Harrystä tuntu. Sirius oli mun mielestä vähän lapsellinen, mut sen ymmärtää, ja mullaki oli vähän ontto olo ku se kuoli. Omituisesti johtuu varmaan osittain siitä et mä oon tottunu lukemaan paljon Ficcejä mitkä perustuu sodan jälkeiseen aikaan ja missä Sirius silti on... Tosin mä kyllä raivostuin ku se sano Severusta Snivellukseks... se on jotain mikä sattuu.
Mä luin neljä ensimmäistä kirjaa ensin suomeks (monta kertaa.. :)), ja sitten enkuks (ja nyt viidennen tietenkin kanssa). Ja kyllä täytyy sanoo, että mun mielestäni ne on paljon parempia enkuks. Niinkun kirjat yleensäkin alkuperäiskielellä. Niissä on tallella kaikki kielelliset vitsit ja jipot, jotka kirjoittaja on niihin tarkoittanutkin. Ei Potterit kuitenkaan huonoja suomekskaan ollut, mun mielestänin suomentaja on tehnyt hienon työn!! Ei varmasti ole kovin helppo homma.. nimien kanssa varsinkin.