Uusi tuttavuus, paremmat kappalejaot.

Herään joka-aamuiseen herätyskellon soimiseen. Painan torkkua; 5 minuuttia lisää aikaa nukkua, vaikkakin aika tuntuu sekunnilta. Herään, laahustan suihkun kautta vessaan ja taivutan ripset, laitan ripsiväriä, puuteroin mielestäni "huonot kohdat" naamassani ja viimeiseksi laitan kajaalin ja vahvistan kulmani kulmakynällä.
Aamiaiselle ei yleensä jää aikaa, vaikka laitan herätyskellon soimaan tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin.

Hyppään autoon. Talvisin herään yleensä kunnolla vasta, kun istahdan kylmään autoon. Onneksi auto lämpenee matkan aikana, eikä autossa tarvitse hyristellä koko matkan ajan.
Laitan uuden radiokanava SPIIDIn auki, yllätyin kaksi viikkoa sitten kun avasin radion; radiokanava joka soittaa HIPHOPIa ja räppiä! Ennen en juurikaan ole kuunnellut radiota, sillä tuntuu, ettei minulle tarkoitettuja radiokanavia ole ollenkaan. Kerkeän kuunnella radiota kaksikymmentä minuuttia, kun kaarran tuttuun ja turvalliseen paikkaan; tuttuni firmaan.
Olen ollut siellä töissä vuoden verran, valmistuin
ylioppilaaksi vuosi sitten syksyllä. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan Helsinkiin, mutten ole vielä ottanut paikkaa vastaan. Haluan ensin työkokemusta ja ennen kaikkea tienata hieman pesämunaa, ennenkuin lähden opiskelemaan ja elämään usein niin "köyhää opiskelijaelämää".

Kävelen kahden huoneen ohi, huomaan että firmaan on tullut uusi, myöskin parikymppinen, työntekijä. Heitän valkoisen mokkatakkini ja ruskean laukkini työhuoneeseeni ja meneen moikkaamaan uutta työntekijää.
-Moi, aattelin tulla moikkaamaan sua heti aluksi, Salla.
-Emmi, moi.
Kiusallinen hiljaisuus kulki lävitseni kun olimme tervehtineet. Vilkaisin Emmiä vielä kerran silmiin, ennen kuin lähdin takaisin työhuoneeseeni. Emmi on vasta kolmas kauniimpaa sukupuolta edustava työntekijä firmassamme, mutta sitäkin kauniimpi: luonnonvalkoiset melko pitkät hiukset, siniset silmät, keskimääräistä paksummat,
punertavalla huulipunalla maalatut huulet.
Emmillä on hoikka vartalo, valkoinen poolopaita näytti upealta hänen päällään, noin B-C-kuppia olevat rinnat näyttivät hyvältä, vaikken niitä ehtinyt kuin vilkaista tullessani sisälle Emmin työhuoneeseen.

Ruokatauollani olen useasti syönyt noin viiden minuutin matkan päässä olevaan kahvilaan syömään, yleensä firman toisen naispuolisen työntekijän, Mariannen kanssa. Marianne on vanhempi henkilö, ehkä noin nelikymppinen. Vaikka olenkin ollut firmassa jo vuoden, en ole tutustunut häneen sen kummemmin, tiedän että hänellä on mies ja kolme lasta: Miko, Saara ja Anna. Emme ole puhuneet kovin syvällisiä asioita, tai kyselleet toistemme elämistä paljoakaan. Minua ei sen kummemmin ole edes kiinnostanut.
Tällä kertaa kun kuljin Emmin huoneen ohi, pysähdyin oven taakse ja jäin miettimään pitäisikö minun kysyä häntä syömään minun kanssa. Luulen, että Emmi lähtisi syömään mukaani ihan mielellään:
uusiin työkavereihin on varmasti kiva tutustua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Koputin Emmin oveen.
-Sisään, Emmin ääni sanoi varmalla äänellä siihen nähden, vaikka olikin ollut uudella työpaikallaan vain noin kolmen tunnin verran.
Astuin varovaisesti sisään Emmin huoneeseen.
-Moi.. oon menossa syömään tohon viereen, haluutko tulla mukaan? Voisin samalla kertoa vähän firman toiminnasta ja henkilöistä enemmän.
Tuntui, että Emmillä kesti vastata ikuisuus. Minun teki mieli lähteä pois Emmin huoneesta, sillä tuntui ettei häntä kiinnosta lähteä mukaani.
-Moi, anteeksi. Oon vähän hajamielinen, oon ihan ajatuksissa vielä, kun mietin miten sisustaisin tän huoneen ja on vielä niin paljon tehtävää tänään muutenkin. Ruoka kuulostaa hyvältä, voisin vaikka lähteäkin.
Sillä sekunnilla Emmi ei tuntunutkaan enää niin koppavalta, kuin vielä minuutti sitten.

Istuimme kahvilan sivupöytään, missä on tilaa juuri kahdelle. Tilasimme kummatkin salaatin, minä tosin tavallisen coca-colan kanssa, Emmi sen sijaan tilasi mineraalivettä.
-Mitäs oot pitänyt uudesta työpaikasta tähän mennessä? Naurahdin kysyessäni, olen yleensä aina vähän hermostunut, kun tapaan uusia ihmisiä.
-No, tän kolmen tunnin aikana oon saanut ihan kivan kuvan työpaikasta, en osaa vielä kunnolla sanoa...mutta jos kaikki työkaverit tulee heti pyytämään mua syömään niin eiköhän tää paikka ole ihan mukava, Emmi vastasi ja otti kulauksen vedestään.
En pystynyt olemaan kiinnittämättä huomiota hänen kauniisiin kasvonpiirteisiin, hän näytti älyttömän hyvältä.
-Ootko sä käynyt etelässä, kun oot noin ruskea? Hymähdin.
-Joo, oikeestaan olin Mikon kanssa Thaimaassa pari viikkoa sitten. Mikko sai matkan sen työpaikan kautta.
Mikko? Onko Emmillä poikaystävä. Sisälläni kohahti, tunsin pettymystä. Olen noin kolme vuotta sitten pystynyt hyväksymään itseni, en ole kertonut kylläkään vasta kuin parhaalle kaverilleni, Mikaelille, olevani bi-seksuaali.
Olen yllättynyt itsessäni siitä, että tuntemattomille pystyn kertoa olevani bi-seksuaali melkeinpä vaikka heti, sen kummemmin ujostelematta, mutta mitä lähimpiin kavereihini tulee, en pysty kertomaan heille seksuaalisesta suuntautumisestani vaikkakin tiedän heidän hyväksyvän minut minkälaisena tahansa.
-Nii, Mikko on siis mun veli. En tajuu miks se halus lähtee siskonsa kanssa ulkomaille, kun olis voinut ottaa mukaan kenet tahansa, mut kyllähän se mulle kävi tietenkin. Huomasin Emmin hymyilevän samalla kun katsoi minua silmiin.
Vatsaani kouraisi.
-Anteeksi, mun on pakko käydä vessassa. Tuun kohta.
-Mä en katoa tästä mihinkään, Emmi sanoi.

Menin vessakoppiin, istuin hetken. Jotenkin tuntui, että olen aivan pihalla. En pysty koota ajatuksiani, tunnen vain kiihotusta. En tajua, en ole edes tuntenut Emmiä kolmea tuntia pidempään, enkä huomannut, että välillämme olisi ollut kummoistakaan "kipinöintiä".
Siirryin vessakopista peilin eteen. Katsoin itseäni. Näin peilistä 168 senttisen hoikan ruskeahhiuksisen naisen. Pidän ulkonäöstäni. Ennen inhosin paksuja huuliani, mutta myöhemmin olen tajunnut, että ne oikeastaan näyttävät hyvältä.
Joskus olen hämmentynyt kun olin baarissa ja kaksi tummaihoista poikaa tuli luokseni ja kysyi suoraan mitään kainostelematta: "ootko sä ottanut botoxia huuliisi, ei millään pahalla, todella hyvältä näyttää, mutta usein ei näe valkoisilla noin paksuja huulia". Otin kysymyksen kohteliaisuutena.
Rakastin pillifarkkuja ja kerrospukeutumista, rakastan muutenkin muodin seuraamista, vaikka en välttämättä aina pukeutuisikaan katumuodin mukaan.
Huomasin, kun vessan ovi avautui takanani.
-Munkin on pakko käydä vessassa, kuulin Emmin äänen takanani.
Huomasin, että hän katsoi minua peilin kautta suoraan silmiini.
Katsoin takaisin, mutta aloin nopeasti pestä käsiäni sillä tunsin punastuvani.
Kuulin vessakopin oven sulkeutuvan, mutta avautuvan samantien. Askeleet kulkivat kiivaasti taakseni, Emmi katsoi minua peilin kautta suoraan silmiini, taas. Hän henkäisi syvään ja suuteli kaulaani.


...jatkuu pian.