Jatkuvaa kamppailua itsensä kanssa.

tyttö15w.. kirjoitti:

minulla on suorastaan niin paha olla itseni kans, että omavartalo tuntuu niin vastenmieliseltä, naispuoliset on suorastaan ärsyttäviä jne..olen pienenä ollut hyvin poikamainen..pukeutuminen, leikit jne..saatoin tehdä kynästä itelle kikkelinki..tuolloin olin jotaki 4-7 vuotias..sitten siitä ala-asteelta lähtien olen täysin tytön tavoin ollut..ja nyt yläasteen 8-9 luokilla alkanut tulla näitä ahdistus kohtauksia, kaikkea kesällä meinasin jo nimenki muuttaa, mutta nimi ei ollut hyväksyttävissä sillä se oli miehen nimi. ½ vuottA on jo ollut niin vaikeaa, ja asia vaan pahenee..:( seurustelen aivan ihanan pojan kans (vanhempi)..rakastan häntä niin paljon ja hän minua..ja asiata kertominen pelottaa sillä tiedän että suhde saattaa kariutua. olen alkanut ostamaan jo poikien vaatteitakin. mutta on häpeä käyttää niitä ja seurustelukin vaikuttaa..ettei aivan miesmäisesti voi käyttäytyä. en tiedä mitä teen? haluaisin ainakin sananhenkisiä kavereita joitten kanssa jakaa aihe..ja tuntemukset..ja saan lisää vastauksia. Mitä teen sen pojan suhteen? se tässä on kaikkein kovin pala, mutta tässä on yksi juttu sen kans ku olen niin tunnen olevani ihan nainen ainakin vielä..ja asia ns. "unohtuu" sillä hetkellä, mutta palaa kerta kerran jälkeen mieleen..taidan tosiaanki olla trans ihminen. ahdistuksen laukaisee esim. koulun liikunta tunnit (pojat ja tytöt erillään), kotona äiti sanoo minua ja siskoani nimikkeellä (tytöt), omalla nimellä kutsuminen..poikaystävän heittämät sukupuoliin liittyvät sanat, tytöt ja pojat erillään (tilanne ku tilanne)..kertokaa jotain jolla samanlaisia kokemuksia niin miten saan edes jonkinlaisen mielenrauhan sisimpään? ja pitäkää rakas ihminen jättää tai tulla mahdollisesti ite jätetyksi? kiitos kovasti..:) laittakaa mese osotteita joita todella kiinostaa jakaa jonku samankaltaisen kans asioita ja pohtia. :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä