eilen minun enkelipoika olisi täyttänyt 40 v. Olen 36 v. surrut ensisynnyttämäni suloista poikalasta! Edelleen olen surun murtuma ja itken salassa. Ei kukaan ymmärrä että voi kipeästi surra vielä vuosikymmenen jälkeen. Onko sisarsieluja?
elettävä elämä
krissan
2285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen hiukka vanhempi kuin sinun poikasi olisi,mutta ymmärrän sinua. minun veljeni poistui tästä maailmasta jokin aika sitten , ja minun äitini suree vieläkin ja paljon.Suren minäkin , mutta panen surun sydämeeni ja kätken sen. En anna sen häiritä muita , kaikki kuitenkin tietävät sen surun olevan siellä.Minun veljeni poistui yli 5vuotta sitten. Aika armahtaa sittenkin!
Uskon, että murheesi on raskas kannettava. Sanotaan, että oman lapsen menetyksestä ei koskaan toivu.
Luulen, että monelle meistä on vaikea tajuta, kuinka raskas suru voi olla. Ehkä se kuitenkin Sinullakin on muuttunut kauniiksi kaipaukseksi, jonka kanssa voit elää.
Voimia sinulle ja onnellista Joulun aikaa. Kynttilän valolla voit häntä muistaa. Ehkä enkelipoikasi on ollut vierelläsi kaikki nämä vuodet, kuitenkin.