Niinpä niin, aika pahalta tuntuu kun oma rakas ei halua minua. En saa koskea häneen, eikä hän halua koskea minuun. Kuitenkin hän tekee itselleen hyvää säännöllisesti mutta minä en kelpaa. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta tuloksetta.
Kyllä tällainen syö naista. Ja itsetuntoa. Mistään kolmannesta osapuolesta ei meidän tapauksessamme ole kysymys. Se on selvää. Yhdessä olemme olleet vuoden verran.
Muita samassa tilanteessa olevia? Kuinka olette selvinneet asiasta?
Kyllä tällainen syö naista. Ja itsetuntoa. Mistään kolmannesta osapuolesta ei meidän tapauksessamme ole kysymys. Se on selvää. Yhdessä olemme olleet vuoden verran.
Muita samassa tilanteessa olevia? Kuinka olette selvinneet asiasta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikuttaa vähän siltä, että ero odottaa... Että jos ei voi keskustellakaan.
Mulla oli sama tilanne, paitsi että exäni ei itsetyydyttänyt. Mutta jos seksiä harrastettiin, meni loppuvaiheessa niin, että minä tyydytin hänet, sitten hänelle tuli jokin este, väsy, pääkipu, "jotain vuotoa" jne...
Ainoastaan kysymykseen ero. Mutta se on vaan jotenkin nykypäivää, että annetaan heti periksi = / Siispä lisää kommentteja aloitukseen odotan.
sujui?
Jos sujui, niin koska muuttui? Sattuks silloin jotain?
"MÖYKYT
Vaikuittais siltä, että teillä on päässyt kertymään "möykkyjä"...ne vaikuttaa jotenkin tuollalailla.
Ne on sellasia , mitkä tuntuu tuntuu mahassa ja nousee sydämeen ja tuntuvat hyvin tuskallisilta.
Aiheuttavat ahdistuneen olon.
Sitten kun niitä on kertynyt tarpeeksi, jopa toisen kosketus saa ne liikkeelle.
Ja mistä ne tulee,,toinen sanoo jotain, mikä tuntuu pahalta tai toinen ei kuule vaikka satakertaa selittää jonkun asian, kunnes ei enää jaksa selittää.Ajatuksena: Toi ei edes senvertaa välitä, että kuuntelis mitä sanon esim: väärä tapa koskettaa, jotkut ihmiset tulevat hyvin herkkätuntoisiksi ihosta, kun kiihottuvat ja sillon hellät sivelyt on kutittavia ja ärsyttäviä ja jos jokakerta joutuu sanoon...
ja aina kun sanoo, huomaa toisen loukkaantuvan ja sitten sattuu itteensäkin eli rakastelusta voi tulla hyvinkin tuskallista.Sisäisiä kyyneleitä ja tuskallisia möykkyjä ja orgasmikin on todella tuskallinen, eli kuka sellaista haluaisi.
Tuskallisuus johtuu siitä, että toisaalta haluaa ja toisaalta ei, kun on loukkaantunut.
Rumat puheet saattaa aiheuttaa möykkyjä ja pettämisen tunnustaminen, vaikka ½v jälkeen, toisen ulkonäön arvostelu ym.negatiivinen.Rakastelu on hyvin herkkä alue ihmisen tunnemaailmassa ja möykkyjä tulee eniten sillä saralla, jos toinen kääntää selkänsä esmees. tai ei huomioi toista tarpeeksi.
Koskettelun karttaminen tukis tätä myöskin, koska , luultavimmin kiihottuu ja sillon tulee möykyt...
Ja sitten on vielä järjen ja tunteen sota, johon oon yhdessä suhteessa törmännyt eli ihminen on kiihoittunut, mutta järjen ääni sanoo ei, eli kyse on jonkinsortin ittensä hallitsemisesta.Voisin kuvitella, anoreksian olevan jotain samankaltaista.
Ja mitä vois tehdä tuollaisessa tilanteessa, no se ainakin on todella hyvä, että edes on sooloilua.
Pitäis löytää tie takasin toisen luo. Mutta mitkä olis keinot?Ne möykyt tarttis jotenkin räjäyttää pois ja tietysti ne pitäs löytääkin.Möykkyjen kerääjä, kyllä varmana tietää, mistä ne on tulleet, eli keskustelua varmaan ja todella toisen kuuntelemista.
Onnea teille, en vielä heittäis kirvestä kaivoon.
olisi hyvä ottaa etäisyyttä. Alkaa vaikka kiffaamaan jonkun muun kanssa. Jos tilanne muuttuu, voi palata takaisinkin.
Mitäs tekee sitten se kolmas henkilö, joka on joutunut kiffatuksi ihan vain koeajaksi?
En ymmärrä näitä kommentteja. Monilta puuttuu selvästikin kunnioitus toisten tunteita kohtaan.
Uskomatonta, joku kirjoittaa möykyistä. Tajusin toki, etten voi olla ainut, joka tuntee pahan henkisen olon fyysisenä kipuna, mutta että joku niitä kuvailee...
Mun ex-suhde aiheutti mulle tosi paljo möykkyjä. Toinen vaikka sano jotain julmaa tai välinpitämätöntä, niin tunsin kouraisun sydämessä (semmonen että se vähän ku räjähtää tai puristuu kasaan), ja sitte se vihlasu levis käsivarsia pitkin aina kämmeniin ja sormenpäihin asti. Sattu oikeesti niin paljo, että monesti piti "pidellä sydäntä". Ja sitte se kipu "rauhottu" möykyksi mahan pohjalle, paha olo jäi.
niistä möykyistä eroon, kun oot päässy möykkyihmisestä eroon?
Aattelin vaan, kun oot laittanut nimimerkiksi tuollaisen.
Mulla ne katoo, eikä vaivaa enää, vaikka tapaisikin ystinä exiä, jotka on tehneet niitä
möykkyjä eroon asti.
En mä näistä o kertonu sillosille ainoostaan tänne kirjustellu.
Sitä mä oon aina ihmetelly, et kuin joku voi
sanoo/tehdä tolleen, just sillon, kun möykky alkaa vaeltamaan.Ihan kuin pala lähtis pois rakkaudenmäärästä.
Jotain 10 palaa on jo semmonen määrä, et mä en niin aloitteellinen enää oo ja halaaminenkin ahdistaa.Lähes eroraja.
Mä en usko, että ite oon niitä aiheuttanut.
Kukas nyt rakkaintaan haluis satuttaa.
Ehkä se on siitä empatiasta/empatian puutteesta.
Aika harvassa on niitä, kun ei möykkyjä aiheuta.
Voisin jutskailla enemmänkin sun kaa , aiheesta.
Oikeen möykytöntä vuotta 2008 ;D
saa jäädä vakituiseksi lopuksi elämäksi. Eihän sitä nyt kukaan viitsi olla noin laimean kaverin kaa jolta ei rakastelua juuri koskaan saa.
Teillä on vuosi yhteistä matkaa takana.
Vuosi yhdessä on usein ensimmäisen isomman kriisin paikka. Ensihuuma on usein laantumaan päin, ja aletaan katsella kauemmas tulevaisuuteen. Mietitään, miltä tuntuu olla tämän saman ihmisen kanssa toinen vuosi, kolmas vuosi, neljäs vuosi....
Toisaalta vuoden aikana voi oppia luottamaan toiseen vähitellen, ja silloin on tilaa myös erilaisten mieltä painavien asioiden vähitellen tulla esiin. Ne eivät välttämättä liity lainkaan elettyyn parisuhteeseen, vaan voivat olla vanhempaa perua.
Olen itse kokenut saman kuin sinä nyt, pitkän kaavan mukaan. Huumaavan intohimoinen suhde muuttui lyhyessä ajassa lähes platoniseksi toveruudeksi, jossa seksuaalinen kanssakäyminen oli harvinainen ilo. Hyvin usein kävi niin, että jotain vähän alkoikin, mutta jäi sitten kesken toisen viiletessä. Se teki hirvittävän kipeää.
Minun neuvoni ovat tällaisia:
Jos haluat, todella haluat olla tämän naisen kanssa, varaa aikaa ongelman ratkeamiseen. Se ei välttämättä ratkea, mutta mahdollista se on. Kun sanon näin, tarkoitan että tilanne voi muuttua piankin, mutta varaudu myös odottamaan viikkoja, kuukausia...ja varaudu siihenkin että se ei välttämättä onnistu.
Jos keskustelua on kokeiltu eikä sitä synny, älä toistaiseksi yritä ollenkaan puhua asiasta. Älä missään nimessä syyttele, painosta tai kerro entisistä paremmista kokemuksistasi. Juttele muusta, yritä keksiä sellaista mukavaa tekemistä ja menemistä yhdessä jonka ei odoteta päättyvän seksiin.
Voi olla niinkin, ettei hän edes osaa pukea tunteitaan sanoiksi. Ei hän välttämättä tiedä, mistä paha olo kumpuaa, kun tilanne käy fyysisesti läheiseksi. Jos kyselet häneltä selityksiä joita hänellä ei ole, hän takuuvarmasti sulkeutuu.
Ole turvallinen ja luotettava. Sinun läheisyytesi ahdistaa häntä nyt, ja ilman keskustelua syy tuskin sinulle selviää. Mutta sinä voit olla ystävällinen ja hyväntuulinen, lämmin. SE VOI OLLA AIVAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN VAIKEAA, kun tilanne ahdistaa sinua, mutta en usko tilanteenne ratkeavan aivan itsestään. Loputtomiin sinun ei tarvitse venyä, mutta anna hänelle aikaa.
Jos syntyy läheinen tilanne, esim. telkkaria katsellessa, nukkumaan mennessä tms. niin JÄTÄ ALOITE HÄNELLE. Vaikka itselläsi alkaisi millainen kutina, ole rauhallinen ja lämmin, turvallinen. SEKIN VOI OLLA HIRVITTÄVÄN VAIKEAA. Ja jos hän tekee aloitteen, yritä pysyä rentona. Vastaa eleisiin suunnilleen samalla voimalla kuin hän. Älä yritä miellyttää liikaa, älä kiihdy liikaa. Älä teeskentele mitään. Ja yritä olla pelkäämättä (vaikeaa sekin, jos pelkää toisen vetäytyvän pois).
Tämä kaikki vaatii sinulta paljon.
Mutta hänenkin elämässään tapahtuu nyt paljon.
Nyt pitäisi löytyä sitä rakkautta.
Vielä sellaista, että yritä myös ohjata omia ajatuksiasi pois hylätyksi tulemisen kivusta. En tiedä urheiletko, luetko...mitä teet mielelläsi, mikä vie vaivaavat ajatukset pois. Mutta jos sellaista puuhaa on olemassa, harjoita sitä. Se tuo tasapainoa ja voimaa, joka auttaa sinua tässä tilanteessa. Liikunta rentouttaa ja purkaa seksuaalisiakin paineita - tiedän kokemuksesta. Tai ainakin se toimi minulla.
Kaikkea hyvää teille. Toivon että löydätte toisenne uudestaan.
Hyvää joulunaikaa.
että kyllä sen keskustelunkin aika mahdollisesti joskus tulee, mutta näkisin että sen olisi parasta olla hänen aloittamansa, tai sitten se pitäisi käydä vasta sitten kun olette palanneet toistenne lähelle ja tilanne tuntuu tasoittuneen.
Anna hänelle tilaa ja aikaa, ja yritä nauttia elämästäsi muilla tavoin, juuri nyt.
ollut ja silloin hän oli niin tulisesti rakastunut minun eksääni, ettei halunnut enää muuta kuin häntä.
Ei tuo kyllä ihan normaalia ole, sanon minä. Miten se voi olla niin selvää, ettei kyse ole kolmannesta osapuolesta? Kyllä niitä muita ihmisiä tapaa vaikka olisi 16/7 yhdessä. Pistä muidu puhumaan, ei se ainakaan puhumatta parane.