Olin asennuskäynnillä eräällä maatilalla alkutalven kireänä pakkaspäivänä.
Isäntä oli ostanut Fergusoniin sopivan lumiauran auratakseen ehkä kilometrin mittaista tilatietä päätielle tarpeen vaatiessa.
Kovera puskulevy voitiin kääntää eri asentoihin sokkapultteja käyttäen. Puskulevystä johti mahan alitse kulkeva tukeva ristikkorunko peräkoukkuun. Etupalkkiin piti asentaa kummallekin puolelle rissapyörät joiden kautta kulki paksut vaijerit tukirungon takapäässä olevien rissapyörien kautta nostovarsien tappisilmien väliin laitettuun työtankoon.
Puskulevyä saattoi siten nostaa ja laskea nostolaitteen varsia säätämällä.
Lisäksi pakettiin kuului laipalliset lumiketjut joita ilman puskulevyllä ei tekisi mitään ja nekin pitäisi asentaa samassa yhteydessä.
-Siinä isännän kanssa liiterissä työskennellessäni kuulin jotain outoa aivan kuin avunhuutoa jostain ja sanoin isännälle että kuuliko mitään.
-Menimme pihalle kuulostelemaan ja samassa paikallistimme äänen rannalla sijainneeseen vanhaan nuottatalaaseen ja juoksimme katsomaan.
Järven jäältä johti oviaukkoon vastasataneessa lumessa raahautumisjälki.
-Vajassa makasi joku mies naama kalvakkana ja yritti kääriytyä märkänä täristen nurkasta löytämäänsä pressunriekaleeseen ja huusi
“Apua”!
-Raahasimme nopeasti miehen tupaan ja riisuimme märät vaatteet ja käärimme huopiin.
-Selvisi että mies oli paikallisen kunnantalon melkein sokea talonmies
joka oli lähtenyt käymään kesämökillään jäitä pitkin.
Hän oli ostanut äskettäin kaksitelaisen vanhan moottorikelkan läheisen kaupungin metsäosaston poistohuutokaupasta.
-Viereisen salmen sulapaikkaa ohittaessaan tuo huononäköinen mies oli arvioinut etäisyyden väärin ja jään pettäessä tuo raskas kelkka oli uponnut sekunnissa. Samassa rytäkässä häneltä oli katkennut sääriluu.
-Saatuaan jotenkin pinnisteltyä takaisin jäälle hän oli raahautunut monta sataa metriä tuohon nuottatalaaseen, joka sinällään oli käsittämätön suoritus.
-Hytisevä talonmies lämpeni vähitellen koettelemuksesta ja paikalle hälytetyt sukulaiset kuljettivat hänet autolla kirkonkylään, josta matka jatkui luultavasti Mikkelin lääninsairaalaan.
-Lumiaura kaikkine tarpeineen saatiin asennettua.
-Silläkertaa ei juotu tuvassa pullakahveja!
________________________________
Tässä rasvakouran poika selaa isänsä muistelmia!
Isäntä oli ostanut Fergusoniin sopivan lumiauran auratakseen ehkä kilometrin mittaista tilatietä päätielle tarpeen vaatiessa.
Kovera puskulevy voitiin kääntää eri asentoihin sokkapultteja käyttäen. Puskulevystä johti mahan alitse kulkeva tukeva ristikkorunko peräkoukkuun. Etupalkkiin piti asentaa kummallekin puolelle rissapyörät joiden kautta kulki paksut vaijerit tukirungon takapäässä olevien rissapyörien kautta nostovarsien tappisilmien väliin laitettuun työtankoon.
Puskulevyä saattoi siten nostaa ja laskea nostolaitteen varsia säätämällä.
Lisäksi pakettiin kuului laipalliset lumiketjut joita ilman puskulevyllä ei tekisi mitään ja nekin pitäisi asentaa samassa yhteydessä.
-Siinä isännän kanssa liiterissä työskennellessäni kuulin jotain outoa aivan kuin avunhuutoa jostain ja sanoin isännälle että kuuliko mitään.
-Menimme pihalle kuulostelemaan ja samassa paikallistimme äänen rannalla sijainneeseen vanhaan nuottatalaaseen ja juoksimme katsomaan.
Järven jäältä johti oviaukkoon vastasataneessa lumessa raahautumisjälki.
-Vajassa makasi joku mies naama kalvakkana ja yritti kääriytyä märkänä täristen nurkasta löytämäänsä pressunriekaleeseen ja huusi
“Apua”!
-Raahasimme nopeasti miehen tupaan ja riisuimme märät vaatteet ja käärimme huopiin.
-Selvisi että mies oli paikallisen kunnantalon melkein sokea talonmies
joka oli lähtenyt käymään kesämökillään jäitä pitkin.
Hän oli ostanut äskettäin kaksitelaisen vanhan moottorikelkan läheisen kaupungin metsäosaston poistohuutokaupasta.
-Viereisen salmen sulapaikkaa ohittaessaan tuo huononäköinen mies oli arvioinut etäisyyden väärin ja jään pettäessä tuo raskas kelkka oli uponnut sekunnissa. Samassa rytäkässä häneltä oli katkennut sääriluu.
-Saatuaan jotenkin pinnisteltyä takaisin jäälle hän oli raahautunut monta sataa metriä tuohon nuottatalaaseen, joka sinällään oli käsittämätön suoritus.
-Hytisevä talonmies lämpeni vähitellen koettelemuksesta ja paikalle hälytetyt sukulaiset kuljettivat hänet autolla kirkonkylään, josta matka jatkui luultavasti Mikkelin lääninsairaalaan.
-Lumiaura kaikkine tarpeineen saatiin asennettua.
-Silläkertaa ei juotu tuvassa pullakahveja!
________________________________
Tässä rasvakouran poika selaa isänsä muistelmia!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos hyvästä tarinasta. Loppukin oli lähes onnellinen, ainoastaan pullakahvien puuttuminen oli se ikävä asia. Kyllä emäntä olisi saanut kahvit tarjota pelastajille.
Oikeestaan pikkusen huvittavakii tarina tuo oli kun siinä ei sitten pahemmin käyny.
Kertoisitko, onko isäsi kirjoittanut muistiinpianoja kuin päiväkirjaa, vai onko hän kirjoittanut vain merkillepantavista sattumista?
Hyviä juttuja kuitenkin ovat! Kiitos, että viitsit nähdä vaivan ja kirjoitella niitä tänne!
Tais meillekin isäni tilata aikoinaan nuo aurauskamat ja homma toimi kyllä vastasataneeseen lumeen mutta jos oli kerhanki niin levy haukkas vaan tyhjää ja nousi hangen pinnalle. Samaa laania sai hangata kymmeneen kertaan että autolla ajettavaa syntyi.
Niitten laippaketjujen päällelaitto oli hankalaa hommaa ja ensin tunkilla pyörä ylös laipan verran
ja sitten ripustus pyörää pyörittäen mutta se viimenen rutistus joutu tekeen ketjunkiristyskarhulla ja hankalinta oli että pultit piti sujuttaa paikolleen kanta kumia vasten kun tilaa ei ollut yhtään.
raktorit olleet jos nykysiin vertoo.
samanlainen vimputin ja ei silläkään huonoilla ketjuilla vielä paljoa tapahtunut. Saatiin toki aurattua, mutta huonoa se oli. Naapurilla oli zetkassa A25 perässä vedettävä aura ja se vasta olikin laitos, ei mitään tekoa, mutta näitä oli ja koneviesti kupaisillaan erilaisia piirustuksia, joita sitten isännät nikkaroi.
Kun sitten saatiin ensimmäinen lumilinko majurin perään, niin jo alkoi tapahtumaan!