Täyspitkä

Melkein samanpituinen olen. En siis mitenkään ylipitkä, mutta olen kuitenkin aina kärsinyt siitä. Esimerkiksi: "Sinä olet niin pitkä, ottaisitko tuon tuolta ylimmältä hyllyltä." Ja koulussa aina rivin viimeisenä, koska olin niin pitkä. Siitä piti opettajan aina huomauttaa. Aina olen halunnut olla pieni ja hentoinen. Mutta kun ei.

Muuten en ole mitään kielteisiä kommentteja saanut. En ainakaan äkkisesti muista.

tavanomaisista kohteliaisuuksista poikkeava kohteliaisuus vuosien takaa: Töissä oli joku tilaisuus, jossa tarjoiltiin myös alkoholia. Yksi hieman iäkkäämpi miespuolinen kollega pysäytti minut, katsoi hetken silmiin, huokaisi ja sanoi: "Sinä olet sitten tosi komea nainen. Minä olen aina ihaillut sinua." Olimme olleet jo muutamia vuosia samassa työpaikassa ja tavanneet muutamia kertoja viikossa. Komeuden luulen liittyvän siihen, että olen sinuakin pitempi.

Yksi tuttu, lyhyempi mies on sanoi kerran minulle: " Suosittelisin sinulle katkaisuhoitoa ja itse haluaisin päästä kasvatuslaitokseen."

Pituudesta on mielestäni ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Suuremmissakin joukoissa on helppo nähdä ympärilleen ja tulla nähdyksi.
Itseänikin hieman huvittaa, että katson yleensä vähintään kaksi kertaa itseäni pitemmän naisen huomatessani. (Jos useammin tapaamme ja juttelemme vähän pitempään, tulee usein kysytyksi kuinka pitkä hän on.) Jossain ulkomailla vie muutamia päiviä tottua siihen, että heitä voi tulla melkein jatkuvasti vastaan.

ei ole ollut koskaan haittaa.

Nuoruudessani joskus hongankolistelijaksi ja laudaksi ja kepiksi jne kutsuttiin, mutta en kokenut niitä mitenkään negatiivisina huomautuksina, koska elin perheessä jossa kaikki olivat pitkiä, pelattiin koripalloa ja se oli vain etu siinä hommassa.
Sitten kun iän myötä tuli muotoja sutjakkuuden lisäksi niin komeaksi naiseksi nimiteltiin ja sopihan sekin.
Ei ole koskaan tarvinut peitellä tai hävetä pituuttaan, se on ollut luontainen etu monessa asiassa elämän varrella.

Muistelen, että nuorena kun vietti alkoi vetää poikiin olin ikäisieni poikien mielestä "ylipitkä". Aikuistuminen ja opiskeluvuodet veivät minut maailmalle. Ymmärsin, että muuallakin oli pitkiä naisia. Epätietoisuus "minästäni" kaikkosi kun huomasin olevani missimittainen 176 cm ja joskus silloin 63 kg. Ei enää, mutta otetaan mukaan ikätasoitus ; )Nykyään olen ylpeä pituudestani.

Olin eilen ostoksilla ja näin kauniin nuoren hyvin pukeutuneen naisen noin 178 cm komea hyvä ryhti, upea näky. Olin onnellinen hän osasi kantaa pituutensa ylevästi.