People can change?

No olisi varmaan helpompi vastata tähän, jos kertoisit mitä haluat itsessäsi muuttaa. Itse en kyllä oikein usko, että olisi mahdollista muuttua, vaan pelkästään esittää jotain muuta kuin oikeasti on riippuen tosin siitäkin, miten tahtoisi muuttua.

Itsekin välillä koen olevani jotenkin poikkeava luonteeltani ja mietin joskus, että olisi paljon helpompaa olla vähän enemmän muiden kaltainen, vaikka kaikki ihmiset toki ovatkin yksilöitä. Toisaalta olen kyllä iloinen, että olen oma itseni. No joo, vähän sekavasti kyllä kirjoittelen.

Ihminen pystyy muuttumaan. mutta muuttumisella voi olla hintansa.

Ennen olin aina suuna päänä puhumassa ja olin varsinainen seurapiiri leijona. Tulin toimeen ihmisten kanssa. Sitten sain kuulla että olen liian sosiaalinen. persoonallisuuteni vaihtui peilikuvaksi kuin salaman iskusta. Myöhemmin alkoi alamäki elämän suhteen.

Lopetin puhumisen, ihmiset kaikkosi ympäriltäni, aloin kiroamaan enemmän. Vihasin kaikkea, ja aloin myös vihata muita ihmisiä. Tunnen oloni pahaksi, mutta kaikkein eniten vihaan sitä että pidän nykyisestä minästäni (siitä joka vihaa kaikkea, on yksin ja kiroilee asioita.)

Kaipaan ihmistä rinnalleni, mutta karkoitan kaikki pois karkealla ja vihamieliselläni käyttäytymisellä.

Kannattaa siis miettiä mitä haluaa itsessään vaihtaa ja millä hinnalla.

Hei

Mä muutin itteni kesällä ja maailma hymyilee mulle ja mä hymyilen sille kun huvittaa.
Mä olin tosi masentunut kesällä ja kaikki masenti mut sit mä aloin huutaa itselleni peilinn ees, käydä kävelyilä ja muutenkin ajatella koko elämääni ja sitten mä aloin muodostaa itseäni uudestaan.
Ei muuten ollu helppoo.
Vanha masentunut minä aina tunki läpi mut hitaasti mutta varmasti mä sain otettua itsestäni ja kaikesta muustakin ilon irti.

Ei siitä masentuneena olemisesta ollut mulle mitään hyötyä eikä muuten ole kenellekään muullekaan.

Ei elämää murehtimalla saada elettyä.

Joten, mä sit loppujen lopuksi hyväksyin et kuka mä oon ja samalla tajusin et kukaan ihminen ei oo syntynyt masentuneeksi.

Vaik joskus tuntuukin että me ei todellakaan tunneta et keitä me oikeastaan ollaan niin loppujen lopuksi kaikkien niitten murheiden, surun ja masennuksen alta löytyy hieno ja ennen kaikkea hyvä ihminen, joka vain haluaa tehdä hyvää itselleen ja muille.

Mä toivon et tää viesti autto ees vähän.
Jos ei auttanu niin sit kirjotellaan lisää.
Mun japanin maikan kuolemattomin sanoin: "Kävellään tää elämän ylämäki yhdessä :)"

:)

Tiedän kyllä että itsensä muuttaminen voi olla niin pirun vaikeaa, nimittäin joudun sen kanssa taistelemaan päivittäin mutta muutosta ei tahdo tulla.

Itsemurha ei ole vaihtoehto, koska niin kauan kun on elämää on toivoa. Minullakin tilanne tuntuu toivottomalta mutta en silti ajattele itsemurhaa vaikka on masennusta ja kaikkea....

"Enkä voi todellakaan edes täällä kertoa mitään."

Mikä estää? Ei todellakaan mikään. Jos pelkäät että tuttusi tunnistavat tekstisi niin se pelko on täysin aiheeton. Minäkin olen täällä kirjoittanut vaikka minkälaista tekstiä, mutta entä sitten? Se vaan helpottaa ainakin vähän ja vielä enemmän helpottaa kun muut ottaa asiaan kantaa.

"Mutta onko muuttuminen ajatustyöllä mahdollista?"

Onko tuo edes kysynys? Tottakai se on mahdollista. Varmasti tiesit sen, mutta se oli silti ainut kysymys jonka esitit... Jos sinä todella haluat että saat jotain kehittäviä vastauksia niin kannattaisi kertoa tuosta omasta tilanteestasi ja vähän kertoa mistä asiasta palautetta haluat.

Oisin voinut vastata tähän viestiin vain yhdellä sanalla:

ON.

tuosta vain. Jonkun rakkaan kuolema näin esimerkkinä muuttaa. Hyväksyt vain itsesi. Et muutu. Sillä selvä. Jos joku kuolee, olet tilanteessa jossa oma henki oli lähellä lähteä, jne, voit muuttua. Muuten en muutu sisäisesti, vaikka et käyttäytyisi enää samalla tavalla.

Kyllä muutos on mahdollista, mutta kuten monet ovat jo sanoneet, se ei ole helppoa. Ensinnäkin masennus voi itsessään viedä kyvyn ja halun muuttua. Silloin pitää hakea apua muilta ihmisiltä. Vaikka kuinka paskalta tai hävettävältä tuntuis niin pitää silti pyytää apua.
Itse päätin lähinnä muuttua itse. Koen/koin siis itseni masentuneeksi, eristäytyneeksi ja sosiaalisesti vammautuneeksi ja pirun itsekriittiseksi. Tajusin ongelmani ja päätin muuttua.
Kaikkein tärkeintä on tahto muuttua ja olla antamatta periksi, vaikka mitä tapahtuisi. Pitää myös pitää kirkkaana mielessä miksikä haluaa muuttua, koska muuten voi mennä vain huonompaan suuntaan.
Ja siis kun muutat itseäsi, niin se ei välttämättä kannata ajatella muuttumisena. Itse ajattelen sen sillä tavalla, että kehitän osa-alueitani ihmisenä. Esim. kehitän sosiaalista puoltani tai kehitän humoristista ja iloista puoltani tai kehitän optimismiani paremmaksi.

Kehittämisen voi tehdä joko "teknisellä" tavalla tai "luonnollisella". Eli "teknisessä" otat tiettyjä tavoitteita, vaikka mm. "nyt aijon puhua ihmisille ja pitää yllä keskustelua" ja keskustelun aikana mietit jokaisessa hiljaisessa hetkessä ankarasti mitä sanoisit seuraavaksi.
"Luonnollisessa" otat vain asenteita itsellesi, eli päätät (huomaa, se on päätös eli tahdon asia) että nyt olen sosiaalisempi. Esim. jos sitten ajaudut tilanteeseen jossa voisit puhua toisten kanssa, ajattelet olevasi sosiaalinen ja alat vain luonnollisesti puhua ja annat keskustelun edetä omalla painollaan. Siis eräänlaista asennoitumista.

Itse yritän käytää lähinnä tuota luonnollista tapaa, sillä siihen lopulta pyritäänkin. Tämä siis ei koske vain sosiaalisia tapahtumia vaan myös kaikkia ominaisuuksia mitä voit itsestäsi löytää kehitettäväksi.

Kun olet kehittänyt itsesi "hyviä"osa-alueita paremmiksi, voit hyväksyä itsesi. Sinun ei siis välttämättä tarvi tai edes kannata hyväksyä itseäsi ihmisenä joka on mielestäsi huono. Silloinhan vain jäisit mielestäsi huonoksi ja sallisit ihmisten ja itsesi potkia päähäsi. Mutta heti kun tunnet itsesi hyväksi ihmiseksi niin kannattaa yrittää kaikkensa hyväksyä itsensä siksi hyväksi ihmiseksi minkä näkee. Jos ei koskaan ole tyytyväinen itseensä, niin ... ei koskaan ole tyytyväinen, mikä on paska juttu.

Ja sitä paitsi, itsensä hyväksyminen ei koskaan pitäisi tarkoittaa pysähtymistä itsensä kehittämisessä. Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan. Se on fakta. Vielä vanhuksenakin voit muuttaa elämääsi. Mutta tuskin kannattaa odottaa niin kauan... pitäisi elääkin joskus.

Mutta hyvät joulut kaikille jotka jaksoivat lukea tämän viestin. Ja jos joku muu henkilö sattuisi olemaan siinä koneen vierellä, niin toivotathan hyvät joulut minun puolestani hänellekin :) .

Kyllä voimme muuttua. Voimme jopa itse muuttaa itseämme. Mutta siihen tarvitsee opetella joitain tekniikoita. Muunmuassa pitää osata huomata milloin alat pyörittää mielessäsi sarjakuvaa, mikä saa sinut tuntemaan tunteita mitä et halua. Pitää osata hiljentää negatiivinen puhe pään sisällä. Älä mieti "Miksi olen tällainen?", "Miksi olen aina ujo?" ym negatiivisia kysymyksiä. Pitää kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Teeskentelemällä oppii uusia tapoja ja pääsee vanhoista eroon. Samalla tavalla kaikki entiset tavatkin on opetettu itselle...

Kysy itseltäsi esim:
"Mitä näet mielessäsi, että heti tunnet olosi hyväksi, juuri nyt?"

"Mitä sinun pitää kuulla mielessäsi, että heti tunnet itsesi kymmenen kertaa itsevarmemmaksi, juuri nyt?"

Alitajuntamme vastaa mielikuvina ja tunteina, niihin kysymyksiin mitä pyöritämme mielessämme.
Alitajuntamme vastaa mielikuvina ja tunteina, niihin kysymyksiin mitä pyöritämme mielessämme.

Tällaisiin asioihin on keksitty toimivat konstit jo kymmeniä vuosia sitten.

Voimme muuttua, olemmehan muuttuneet nykyisenlaisiksikin.