SUIHKU
Tappava kusihätä yllätti minut bussimatkalla koulusta kotiin. Epätoivoista siksakkia juosten selvisin jotenkin pysäkiltä kotiovelle. Heitin reppuni nurkkaan ja ryntäsin yläkerran kylpyhoneeseen edes äitiä moikkaamatta, koska hätäni ei kestänyt enää pienintäkään viivytystä.
Mikä helpotus. Rakkoa painanut virtsa lensi sinne minne sen kuuluikin, elikä vessanpönttöön, ja olo keveni niin että teki mieli laulaa. Mutta joku ehti ensin. Jostain takaani kuului selvää hyräilyä, joka epämiellyttävästi kertoi etten ollutkaan yksin. Vilkaisin vieressäni olevaan peilikaappiin, josta heijastui takanani oleva suihkukoppi, jonka kirkaan pleksilasin läpi näkyi valkea alaston vartalo, joka tietyistä tunnistettavista ulokkeista päätellen kuului naiselle, ja vielä tarkemmin katsottuna kaksi vuotta vanhemmalle sisarelleni Maijalle. Ei juurikaan pahemmin olisi voinut sattua.
Ravistelin viimeiset tipat varovasti posliiniin, miettien ankarasti miten selviäisin tilanteesta. Mitään suurta rikosta ei ollut sinänsä tapahtunut - tämä oli pelkkä luonnollisesta tarpeesta johtunut inhimillinen erehdys, ja olihan hän itse unohtanut lukita oven. MUTTA. Olin kuitenkin tahtomattani ehtinyt rekisteröidä sisareni paljaina heiluvat rinnat, sekä selväpiirteisen punaruskean kolmion reisien välissä. Ja NÄMÄ olivat vaarallisia tietoja, joita herkässä iässä olevat tytöt eivät mielellään pikkuveljilleen jaa. Tästä saattaisi seurata väkivaltaa sekä kirkumista. Ja minä syvästi inhosin molempia.
Odotin niskat köyryssä edes jonkin näköistä reaktiota, mutta koska mitään ei kuulunut, paitsi edelleen hyväntuulista hyräilyä, uskalsin tarkistaa tilanteen uudelleen peilikaapista. Maija seisoi suihkukopissa hieman sivuttain minuun, vaahdottaen huolellisesti pitkiä punertavanruskeita hiuksiaan. Hän roikotti päätään alaspäin, ja ilmeisesti piti silmiään kiinni, koska ei ollut huomannut tuloani. Lisäksi näin hänen silmälasinsa pesukoneen päällä. Loistavaa. Mutta nyt minä olin taas uudelleen nähnyt ne, ja sen kolmion. Että pitikin sattua.
Tähän väliin haluan ehdottomasti sanoa, etten koskaan ollut ajatellut Maijaa seksuaalisesti. Hänhän oli minun sisareni! Yök! Yleisesti ottaen O.K. Joskus enemmän rasittava, joskus vähemmän. Toki olin pistänyt merkille hänen vartalonsa kehityskaaret, jotka olivat kieltämättä vaikuttavat, mutta niin minä tein siinä iässä kaikille naisille. Opettajattarille, äideille, tädeille... You name it! Itse asiassa niin teen vieläkin! Sen tosin myönnän, että tunsin tiettyä sukuylpeyttä Maijasta, jonka ”Uskomattomat päärynätissit, ja helvetin hyvä perse” olivat suosituimpia keskusteluaiheita kavereitteni kesken, tuoden minullekin arvostusta ja kunniaa aina hierarkisessa koulumaailmassa. Mutta haluan korostaa, että vaikka juuri näkemäni paljas tieto esim. edellämainituista päärynöistä, olisikin nostanut minut hetkessä kukkulan kuninkaaksi, en hetkeäkään kuvitellut jakavani sitä kenenkään kanssa. Edes itseni. Mutta kuka kertoisi sen Maijalle?
Piti siis päästä pois, mutta jalat olivat kuin valettu betoniin. Pienikin liike naarastiikerin verkkokalvolla aiheuttaisi hyökkäyksen. Maija ei pitänyt kiirettä. Saatuaan hiuksensa valmiiksi, hän kaatoi jotakin vihreää kämmeneensä, ja alkoi kiireettömästi saippuoida vartaloaan. Ensiksi hoikat käsivarret, pyöreät olkapäät, hennot hartiat, upeat tiss... eikun kauniit rinnat... Hitto! Ne todellakin olivat aivan päärynänmuotoiset. En tosin muistanut koskaan syöneeni ihan noin isoja päärynöitä, mutta hienoilta ne joka tapauksessa näyttivät, varsinkin kun Maija jätti ne kokonaan valkoisen saippuavaahdon peittoon, jonka läpi kirsikanpunaiset nännit pilkottivat kuin mansikat kermavaahdossa... Ne ne vasta hyviä ovat! Luojan kiitos Maija jätti rintansa rauhaan ja jatkoi alas kiinteälle litteälle vatsalle, kapealle, hieman notkolle selälle, mutta vastaavasti hyvin ulkonevalle pyöreälle pers... pyöreille pakaroille, sitten takaisin vatsalle, pyöritti sormea navassa, ja... Voihan vitt... eikun juku! Miten sen nyt sanoisi..? Hassusti lanteitaan keinuttaen vaahdotti häpykumpunsa, ja saman lailla pyllyään pyörittäen kuljetti saippuaista kättään muutaman kerran pakaroidensa välissä. Eikä siitä sen enempää. That’s it. Aivan luonnollisia peseytymisrituaaleja. Mutta miksi, oi miksi minulla sitten alkoi seistä? Kertokaa joku viisas!
Siinä sitä sitten seistiin yhdessä kullin kanssa kuilun reunalla, posliinipöntön äärellä, miettimässä tulevaisuutta. Hypätä, vai ei hypätä. Runkata, vai ei runkata? Pitäisikö kilauttaa kaverille, vai kysyä yleisöltä? Erektiolle ei mahda mitään, sen tietävät kaikki, joten siitä en syyttänyt itseäni. Mutta jos masturboi oman isosiskon tahdissa, sitä saa sitten jatkaa ikuisesti helvetissä, jossakin Hitlerin, Saddamin, ja Suomen hiihtojoukkueen lohkossa. Lisäksi siitä tulee sokeaksi, ja hiukset tippuvat. Ja vaikka se nyt tuntuisi sen arvoiselta, katuisin sitä loppuelämäni. Siis ei runkata. Minä olen pyhä! Hirvittävällä tahdonvoimalla yritin sulloa törröttävää kikkeliäni housuihin, mutta sitten näin peilistä jotakin todella ikävää.
Maija oli vihdoinkin saanut itsensä liukkaaksi... siis saippuoinut itsensä valmiiksi. Hän napsautti suihkun päälle, kääntäen kasvonsa kohti ylhäältä suihkuavaa vettä, ja samalla onnekseni selkänsä minuun. Kohisevan veden turvin pääsisin äänettömästi pois. Jippii! Tai no, Jippii, ja jippii, sillä nyt näin hänen saippualla kiillotetun paljaan takamuksensa. Ja minun oli heti kärkeen todettava, että ”Helvetin hyvä perse” oli täysin riittämätön ilmaisu tuolle puhtaalle jumaluudelle mitä minä jouduin näkemään. Sen verran minäkin muodon päälle tajusin, vaikka olikin oma sisko kyseessä. Mistä se tuollaisen oli saanut? Ratsastuksen luulisi pikemminkin litistävän... Toisaalta taitoluistelijoilla on kyllä aika ulkonevat... varmaan ettei satu kun kaatuu jäälle. Maija harrasti molempia, mutta ei kyllä ollut järin hyvä kummassakaan lajissa... En minä tiedä! ”Helvetin hyvä perse” oli sittenkin ihan tarpeeksi hyvin sanottu. On tässä ongelmia muutenkin!
Katselin jokseenkin ristiriitaisin tuntein suihkukopista loistavia valkeita pyöreitä pakaroita, yrittäen epätoivoisesti esineellistää ne irti isosiskostani, pelkäksi yleiseksi... perseeksi. ”Kappas, siellä on jonkun perse kopissa”, kohauttelin henkisiä olkapäitäni, tavoitellen tilanteeseen jonkin näköistä arkipäiväisyyttä, samalla kun Maija huuhteli itseään, ja iloisen hyräilyn tahdissa vaihteli painoaan jalalta toiselle, aiheuttaen sellaista liikettä että olin laueta käsin koskematta. Olisiko se silloin syntiä? En tiennyt, mutta jotakin oli tehtävä. ”Ei ole Maijan perse... Maijalla ei ole päärynätissejä... Maija on ruma... Maija kiusaa...” Sopertelin puoliääneen, ja puristin vapisevat sormeni tykyttävän kullini ympärille. ”Vain pari vetoa, sitten lopetan... vain pari vetoa.... ei ole Maijan perse... ei ole... se on... se on...” En millään keksinyt kenen se voisi olla, enkä missään tapauksessa saanut laueta ajatellen isosiskon persettä. Siitä joutuisi linnaan. Nyt keksin! Äiti! Totta kai! Tuon pyöreyden ja alkavan täyteläisyyden Maija oli tietenkin perinyt äidiltä, jonka vastaavaa asiantuntevimmat kaverini pitivät syvästi kunnioittaen vieläkin ns. ”Killerinä”... Aaarrgghh!!! Tunnistamisen riemu vaihtui nopeasti tuskaksi, joka johtui osaksi erektiosta, mutta vieläkin kivuliaammin ajatuksesta josta halusin mahdollisimman nopeasti eroon. - Olin juuri ajatellut äitini persettä. Repikää siitä.
Juuri kun sitä ajattelee, ettei tilanne voi tästä enää pahentua, se pahenee. Eikö olekin jännä juttu? Siis oli nähty päärynät ja kolmiot, perse ja kaikki. Ajateltu äitiä, ja vähän runkattukin, ja sitten vielä tapahtui tämä: Maijan pestessä hiuksiaan, hän kumartui, saadakseen ne roikkumaan alaspäin. Aivan. Ja minä olin hänen takanaan. Sitä kutsutaan pyllistäväksi isosiskoksi. Mutta siinäkään ei vielä ollut kaikki, ei, vaikka hyvin olisi riittänyt. Ilmeisesti hänen tasapainonsa oli jotenkin huono märällä lattialla, koska hän tukea etsien nojasi peppunsa suihkun oveen, päästäkseen kumartumaan yhä syvempään. Katselin nieleskellen kuinka upeat siskonpakarat levisivät läpinäkyvään pleksilasiin, ja aloin kaiken toivon heittäneenä vedellä esinahkaani edestakaisin. Whatta hell. Ainakin minä yritin.
Tarpeetonta kai mainitakaan, mutta pakaroiden levitessä sieltä välistä näkyi myös se, ja sitten vielä se. Siellä siis oli lasin takana vähän kaikenlaista katsottavaa, mutta eniten minua kuitenkin ihmetytti kuinka nuoren, hoikan tytön pylly voi yht’äkkiä näyttää noin... mahtavalta? Lasissa täytyi olla joitakin suurentavia elementtejä. Ei se voinut olla Maijan perse. Se oli hallusinaatio. Näin vapautettuani itseni vastuusta runkkasin kuin hypnoosissa katsellen mieletöntä taidenäyttelyä takanani: ”Ja tässä vasemmalla on tuntemattoman taiteilijan ”Hyvä perse ikkunassa”. Pyydän, alkää koskeko lasiin, se voi aiheuttaa hälytyksen.” Ja kun tämä oli minulle liikaa, suljin silmäni, löytäen itseni joltakin naurettavalta niityltä ajamassa kyrpä pystyssä takaa liukasta Maijaa, joka aina kiinni saatuani lipsahti käsistäni kuin saippuapala. Se ei johtanut mihinkään. Mutta kun taas avasin silmäni, takanani vainosi tuo mieletön perse, posket levinneinä kuin syömishäiriöisellä tytöllä makeiskaupan ikkunaa vasten: ”Antakaa karkkia.”
Muitakin uskomattomia mielikuvia ehti säntäillä päässäni tällä lyhyellä matkalla kohti orgasmia, mutta luotan siihen ettette halua tietää. Ja samaan aikaan toisaalla, jossain kaukana pyllyntakaisessa maailmassa, Maija vaihtoi huuhtelusuuntaa heittäen päänsä taakse jolloin pitkät hiukset läjähtivät hänen selkäänsä kuin ruoska tamman lautasille, alkaen valuttaa kuplivaa saippuavaahtoa syvään pimeään pyllyvakoon näyttäen aivan... Spermalta.
Siinä vasta kelpo ajatus! Samassa kun tämä mainio mielikuva ehti aivoihini, alkoi kovaksi keitetty kullini sylkeä pitkää harmaanvalkeaa siemennestettä, jota yritin epätoivoisesti varpailleni nousten suunnata vessanpönttöön, ja sitä kautta viemäriin, pois tästä maailmasta, ja mennä sitten itse perästä.
Orgasmin jälkeen kauan kadoksissa olleet aivot alkoivat jälleen toimia. Maija oli lopettelemassa suihkuaan, mutta vesi kohisi yhä. Viimeinen tilaisuus. Vedin nopeasti vessan - siellä kelluneet biljoona siittiötä eivät koskaan puhuisi - ja ryntäsin samalla liikkeellä ulos kylpyhuoneesta. Juoksin alakertaan, sieppasin reppuni, ja ryntäsin ulos - edes äitiä moikkaamatta. En kyennyt, koska olin ajatellut hänenkin persettään. Menin metsään miettimään asioita, josta Medi-Heli löysi minut kuitenkin jo seuraavana päivänä.
©HERMES jr.
Tappava kusihätä yllätti minut bussimatkalla koulusta kotiin. Epätoivoista siksakkia juosten selvisin jotenkin pysäkiltä kotiovelle. Heitin reppuni nurkkaan ja ryntäsin yläkerran kylpyhoneeseen edes äitiä moikkaamatta, koska hätäni ei kestänyt enää pienintäkään viivytystä.
Mikä helpotus. Rakkoa painanut virtsa lensi sinne minne sen kuuluikin, elikä vessanpönttöön, ja olo keveni niin että teki mieli laulaa. Mutta joku ehti ensin. Jostain takaani kuului selvää hyräilyä, joka epämiellyttävästi kertoi etten ollutkaan yksin. Vilkaisin vieressäni olevaan peilikaappiin, josta heijastui takanani oleva suihkukoppi, jonka kirkaan pleksilasin läpi näkyi valkea alaston vartalo, joka tietyistä tunnistettavista ulokkeista päätellen kuului naiselle, ja vielä tarkemmin katsottuna kaksi vuotta vanhemmalle sisarelleni Maijalle. Ei juurikaan pahemmin olisi voinut sattua.
Ravistelin viimeiset tipat varovasti posliiniin, miettien ankarasti miten selviäisin tilanteesta. Mitään suurta rikosta ei ollut sinänsä tapahtunut - tämä oli pelkkä luonnollisesta tarpeesta johtunut inhimillinen erehdys, ja olihan hän itse unohtanut lukita oven. MUTTA. Olin kuitenkin tahtomattani ehtinyt rekisteröidä sisareni paljaina heiluvat rinnat, sekä selväpiirteisen punaruskean kolmion reisien välissä. Ja NÄMÄ olivat vaarallisia tietoja, joita herkässä iässä olevat tytöt eivät mielellään pikkuveljilleen jaa. Tästä saattaisi seurata väkivaltaa sekä kirkumista. Ja minä syvästi inhosin molempia.
Odotin niskat köyryssä edes jonkin näköistä reaktiota, mutta koska mitään ei kuulunut, paitsi edelleen hyväntuulista hyräilyä, uskalsin tarkistaa tilanteen uudelleen peilikaapista. Maija seisoi suihkukopissa hieman sivuttain minuun, vaahdottaen huolellisesti pitkiä punertavanruskeita hiuksiaan. Hän roikotti päätään alaspäin, ja ilmeisesti piti silmiään kiinni, koska ei ollut huomannut tuloani. Lisäksi näin hänen silmälasinsa pesukoneen päällä. Loistavaa. Mutta nyt minä olin taas uudelleen nähnyt ne, ja sen kolmion. Että pitikin sattua.
Tähän väliin haluan ehdottomasti sanoa, etten koskaan ollut ajatellut Maijaa seksuaalisesti. Hänhän oli minun sisareni! Yök! Yleisesti ottaen O.K. Joskus enemmän rasittava, joskus vähemmän. Toki olin pistänyt merkille hänen vartalonsa kehityskaaret, jotka olivat kieltämättä vaikuttavat, mutta niin minä tein siinä iässä kaikille naisille. Opettajattarille, äideille, tädeille... You name it! Itse asiassa niin teen vieläkin! Sen tosin myönnän, että tunsin tiettyä sukuylpeyttä Maijasta, jonka ”Uskomattomat päärynätissit, ja helvetin hyvä perse” olivat suosituimpia keskusteluaiheita kavereitteni kesken, tuoden minullekin arvostusta ja kunniaa aina hierarkisessa koulumaailmassa. Mutta haluan korostaa, että vaikka juuri näkemäni paljas tieto esim. edellämainituista päärynöistä, olisikin nostanut minut hetkessä kukkulan kuninkaaksi, en hetkeäkään kuvitellut jakavani sitä kenenkään kanssa. Edes itseni. Mutta kuka kertoisi sen Maijalle?
Piti siis päästä pois, mutta jalat olivat kuin valettu betoniin. Pienikin liike naarastiikerin verkkokalvolla aiheuttaisi hyökkäyksen. Maija ei pitänyt kiirettä. Saatuaan hiuksensa valmiiksi, hän kaatoi jotakin vihreää kämmeneensä, ja alkoi kiireettömästi saippuoida vartaloaan. Ensiksi hoikat käsivarret, pyöreät olkapäät, hennot hartiat, upeat tiss... eikun kauniit rinnat... Hitto! Ne todellakin olivat aivan päärynänmuotoiset. En tosin muistanut koskaan syöneeni ihan noin isoja päärynöitä, mutta hienoilta ne joka tapauksessa näyttivät, varsinkin kun Maija jätti ne kokonaan valkoisen saippuavaahdon peittoon, jonka läpi kirsikanpunaiset nännit pilkottivat kuin mansikat kermavaahdossa... Ne ne vasta hyviä ovat! Luojan kiitos Maija jätti rintansa rauhaan ja jatkoi alas kiinteälle litteälle vatsalle, kapealle, hieman notkolle selälle, mutta vastaavasti hyvin ulkonevalle pyöreälle pers... pyöreille pakaroille, sitten takaisin vatsalle, pyöritti sormea navassa, ja... Voihan vitt... eikun juku! Miten sen nyt sanoisi..? Hassusti lanteitaan keinuttaen vaahdotti häpykumpunsa, ja saman lailla pyllyään pyörittäen kuljetti saippuaista kättään muutaman kerran pakaroidensa välissä. Eikä siitä sen enempää. That’s it. Aivan luonnollisia peseytymisrituaaleja. Mutta miksi, oi miksi minulla sitten alkoi seistä? Kertokaa joku viisas!
Siinä sitä sitten seistiin yhdessä kullin kanssa kuilun reunalla, posliinipöntön äärellä, miettimässä tulevaisuutta. Hypätä, vai ei hypätä. Runkata, vai ei runkata? Pitäisikö kilauttaa kaverille, vai kysyä yleisöltä? Erektiolle ei mahda mitään, sen tietävät kaikki, joten siitä en syyttänyt itseäni. Mutta jos masturboi oman isosiskon tahdissa, sitä saa sitten jatkaa ikuisesti helvetissä, jossakin Hitlerin, Saddamin, ja Suomen hiihtojoukkueen lohkossa. Lisäksi siitä tulee sokeaksi, ja hiukset tippuvat. Ja vaikka se nyt tuntuisi sen arvoiselta, katuisin sitä loppuelämäni. Siis ei runkata. Minä olen pyhä! Hirvittävällä tahdonvoimalla yritin sulloa törröttävää kikkeliäni housuihin, mutta sitten näin peilistä jotakin todella ikävää.
Maija oli vihdoinkin saanut itsensä liukkaaksi... siis saippuoinut itsensä valmiiksi. Hän napsautti suihkun päälle, kääntäen kasvonsa kohti ylhäältä suihkuavaa vettä, ja samalla onnekseni selkänsä minuun. Kohisevan veden turvin pääsisin äänettömästi pois. Jippii! Tai no, Jippii, ja jippii, sillä nyt näin hänen saippualla kiillotetun paljaan takamuksensa. Ja minun oli heti kärkeen todettava, että ”Helvetin hyvä perse” oli täysin riittämätön ilmaisu tuolle puhtaalle jumaluudelle mitä minä jouduin näkemään. Sen verran minäkin muodon päälle tajusin, vaikka olikin oma sisko kyseessä. Mistä se tuollaisen oli saanut? Ratsastuksen luulisi pikemminkin litistävän... Toisaalta taitoluistelijoilla on kyllä aika ulkonevat... varmaan ettei satu kun kaatuu jäälle. Maija harrasti molempia, mutta ei kyllä ollut järin hyvä kummassakaan lajissa... En minä tiedä! ”Helvetin hyvä perse” oli sittenkin ihan tarpeeksi hyvin sanottu. On tässä ongelmia muutenkin!
Katselin jokseenkin ristiriitaisin tuntein suihkukopista loistavia valkeita pyöreitä pakaroita, yrittäen epätoivoisesti esineellistää ne irti isosiskostani, pelkäksi yleiseksi... perseeksi. ”Kappas, siellä on jonkun perse kopissa”, kohauttelin henkisiä olkapäitäni, tavoitellen tilanteeseen jonkin näköistä arkipäiväisyyttä, samalla kun Maija huuhteli itseään, ja iloisen hyräilyn tahdissa vaihteli painoaan jalalta toiselle, aiheuttaen sellaista liikettä että olin laueta käsin koskematta. Olisiko se silloin syntiä? En tiennyt, mutta jotakin oli tehtävä. ”Ei ole Maijan perse... Maijalla ei ole päärynätissejä... Maija on ruma... Maija kiusaa...” Sopertelin puoliääneen, ja puristin vapisevat sormeni tykyttävän kullini ympärille. ”Vain pari vetoa, sitten lopetan... vain pari vetoa.... ei ole Maijan perse... ei ole... se on... se on...” En millään keksinyt kenen se voisi olla, enkä missään tapauksessa saanut laueta ajatellen isosiskon persettä. Siitä joutuisi linnaan. Nyt keksin! Äiti! Totta kai! Tuon pyöreyden ja alkavan täyteläisyyden Maija oli tietenkin perinyt äidiltä, jonka vastaavaa asiantuntevimmat kaverini pitivät syvästi kunnioittaen vieläkin ns. ”Killerinä”... Aaarrgghh!!! Tunnistamisen riemu vaihtui nopeasti tuskaksi, joka johtui osaksi erektiosta, mutta vieläkin kivuliaammin ajatuksesta josta halusin mahdollisimman nopeasti eroon. - Olin juuri ajatellut äitini persettä. Repikää siitä.
Juuri kun sitä ajattelee, ettei tilanne voi tästä enää pahentua, se pahenee. Eikö olekin jännä juttu? Siis oli nähty päärynät ja kolmiot, perse ja kaikki. Ajateltu äitiä, ja vähän runkattukin, ja sitten vielä tapahtui tämä: Maijan pestessä hiuksiaan, hän kumartui, saadakseen ne roikkumaan alaspäin. Aivan. Ja minä olin hänen takanaan. Sitä kutsutaan pyllistäväksi isosiskoksi. Mutta siinäkään ei vielä ollut kaikki, ei, vaikka hyvin olisi riittänyt. Ilmeisesti hänen tasapainonsa oli jotenkin huono märällä lattialla, koska hän tukea etsien nojasi peppunsa suihkun oveen, päästäkseen kumartumaan yhä syvempään. Katselin nieleskellen kuinka upeat siskonpakarat levisivät läpinäkyvään pleksilasiin, ja aloin kaiken toivon heittäneenä vedellä esinahkaani edestakaisin. Whatta hell. Ainakin minä yritin.
Tarpeetonta kai mainitakaan, mutta pakaroiden levitessä sieltä välistä näkyi myös se, ja sitten vielä se. Siellä siis oli lasin takana vähän kaikenlaista katsottavaa, mutta eniten minua kuitenkin ihmetytti kuinka nuoren, hoikan tytön pylly voi yht’äkkiä näyttää noin... mahtavalta? Lasissa täytyi olla joitakin suurentavia elementtejä. Ei se voinut olla Maijan perse. Se oli hallusinaatio. Näin vapautettuani itseni vastuusta runkkasin kuin hypnoosissa katsellen mieletöntä taidenäyttelyä takanani: ”Ja tässä vasemmalla on tuntemattoman taiteilijan ”Hyvä perse ikkunassa”. Pyydän, alkää koskeko lasiin, se voi aiheuttaa hälytyksen.” Ja kun tämä oli minulle liikaa, suljin silmäni, löytäen itseni joltakin naurettavalta niityltä ajamassa kyrpä pystyssä takaa liukasta Maijaa, joka aina kiinni saatuani lipsahti käsistäni kuin saippuapala. Se ei johtanut mihinkään. Mutta kun taas avasin silmäni, takanani vainosi tuo mieletön perse, posket levinneinä kuin syömishäiriöisellä tytöllä makeiskaupan ikkunaa vasten: ”Antakaa karkkia.”
Muitakin uskomattomia mielikuvia ehti säntäillä päässäni tällä lyhyellä matkalla kohti orgasmia, mutta luotan siihen ettette halua tietää. Ja samaan aikaan toisaalla, jossain kaukana pyllyntakaisessa maailmassa, Maija vaihtoi huuhtelusuuntaa heittäen päänsä taakse jolloin pitkät hiukset läjähtivät hänen selkäänsä kuin ruoska tamman lautasille, alkaen valuttaa kuplivaa saippuavaahtoa syvään pimeään pyllyvakoon näyttäen aivan... Spermalta.
Siinä vasta kelpo ajatus! Samassa kun tämä mainio mielikuva ehti aivoihini, alkoi kovaksi keitetty kullini sylkeä pitkää harmaanvalkeaa siemennestettä, jota yritin epätoivoisesti varpailleni nousten suunnata vessanpönttöön, ja sitä kautta viemäriin, pois tästä maailmasta, ja mennä sitten itse perästä.
Orgasmin jälkeen kauan kadoksissa olleet aivot alkoivat jälleen toimia. Maija oli lopettelemassa suihkuaan, mutta vesi kohisi yhä. Viimeinen tilaisuus. Vedin nopeasti vessan - siellä kelluneet biljoona siittiötä eivät koskaan puhuisi - ja ryntäsin samalla liikkeellä ulos kylpyhuoneesta. Juoksin alakertaan, sieppasin reppuni, ja ryntäsin ulos - edes äitiä moikkaamatta. En kyennyt, koska olin ajatellut hänenkin persettään. Menin metsään miettimään asioita, josta Medi-Heli löysi minut kuitenkin jo seuraavana päivänä.
©HERMES jr.
Vastaukset 7
Vanhimmat
KIITOS!!!
Upeaa huumoriakin mukana!
Ehdottoman hauska ja kielellisesti loistava teksti! :D :D :D
KIITOS tästä. Kirjoita lisää. :)
Aivammielettömän hyvin kirjoitettu. Asiallista huumoria, jännite pysyi koko tarinan hyvin ylhäällä eikä sorruttu mauttomuuksiin.
Noin hyvältä kirjoittajalta lukisin mielelläni
myös jatkossa tarinoita.
Kiitos
Todella erikoinen ja hauska tarina! :) Kirjoita toki lisää omalla muista poikkeavalla tyylilläsi.
Olipa hauska juttu, ei mikään runkkujuttu vaan hyvä kirjallinen tuotos. Pärjää mainiosti Hermes sr:n tuottamien klassikkonovellien kanssa.
Dirk, pysy erossa tästä tarinasta (tiedä sinusta silti).
Eka
Tosihermes kehiin.
aivan huippu