Löysimme ilmoituksen keltaisenpörssin sivuilta ja olimme aivan innoissamme. Ihan lähellä oli vielä jäljellä luovutusikäisiä saksanpaimenkoiranpentuja. Pennut oli 11vkon vanhoja. Menimme katsomaan ja olimme henkisesti valmistautuneita, että jos ei arista otamme pennun mukaamme. (Olemme aina olleet nopeita tekemään hyviä päätöksiä). Kasvattaja kuulosti todella mukavalta puhelimessa ja kertoi auliisti pentujen vanhemmista. Isä oli näyttelyvoittaja ja äiti käyttökoira. Kennelillä oli sivutkin.
Kun menimme paikalle, ei emoa ollutkaan enää paikalla. Kasvattaja sanoi sen olleen sijoituskoira ja ettei voinut edellyttää että emo olisi vielä hänen luonaan. Toisaalta ihan uskottavaa... Pennut oli kuitenkin jo 11vkon ikäisiä ja jo siis luovutusikäisiä, sisarukset oli saaneet jo uudet kodit.
Menimme kuuden aikaan; sataa tihkutti ja oli jo säkkipimeä. Paikka näytti aika ankealta. Isä oli aitauksessa samoin pari muuta saksanpaimenkoiraa. Kun menimme sisälle koiria oli eteisessä kuljetushäkeissä liina edessä. Niitä oli paljon. Selitin tämän itselleni, että se oli meidän takia, että meidän olisi helpompi tulla. Jos joku koirista on vaikka ärhäkkä haukkumaan ja käymään tuntemattomien päälle tai jotain. Taas epäily nousi pintaan.. Pentutehtailijoista puhutaan, että ne pitävät koiria kuljetushäkeissä koko ajan.
Kasvattaja kertoi asianmukaisesti, että koirat olivat olleet pahassa ripulissa pienenä ja oli menettänyt kaksi pentua. Yksi pennuista oli jäänyt selkeästi muita pienemmäksi ja hän sanoi, ettei tällä kertaa myy sitä, sillä hän haluaa olla varma että hänen myymänsä pennut ovat terveitä. Hän kertoi myös joutuneensa nesteyttämään niitä nahan alle ja siksi ei ollut halunnut antaa mikrosirua heille pentuina (isopiikki siis). Hän sanoi, että nyt ne olivat ihan kunnossa.
Tykästyimme yhteen pennuista, leikki kanssani seurasi minua huoneessa, kun muut leikkivät keskenään ja käyttäytyi jollain tavalla muita sulavammin ja turkki kiilsi eniten ja toinen korvista oli jo pystyssä. Kasvattaja sanoi, että jos tämän haluaa täytyy olla valmis menemään näyttelyihin, sillä pentu on tasokas ja ei ollut ihan niin suostuvainen myymään pentua. Sanoi silmäteräkseen. Sovimme osamaksusta 200e heti ja loppuviikosta loput 650e. Hän otti pentupaketin oppaasta rekisterin pois ja sanoi lähettävänsä sen kun maksu näkyy tilillä. ALkoi taas jännittämään.
Olimme lähdössä yhdessä hakemaan käsirahaa, sovimme, että syksyllä menemme yhdessä näyttelyyn, ja samassa pentu päästi ripulit lattialle. Rupesi taas epäilyttämään. Kasvattaja sanoi syöttäneensä niille liikaa uusia makupaloja edellisenä päivänä. Juu... Noh... Se on totta että pentujen vatsat menee uudesta ruuasta sekaisin. Otimme kuitenkin kultamme mukaan. Ripuli jatkui pari päivää, mutta hellitti pian. Maksoin pennun tasan viikko sitten eikä ole vielä tullut rekisteriä postin mukana. Toisaalta kyllähän se kestää kun rahat näkyy ja nyt on joulukorttien aikakin mutta... vähän jännittää...
14 koiraa hänellä oli. Aika perus kaks kerroksinen talo syrjässä. Eiu mikään tila ihme talo. Oisko neljä koirista ollu ulkokoiria ja varmaan kolme niistä oli pentuja, mut... Se paikka jäi mietityttämään.
Kun pääsin sieltä kotiin. tarkistin, että pentumme löytyi kennelliiton sivuilta ja tiedot isän kilpailuista. Piti ne paikkansa. Kauppakirjatkin tehtiin... Jännättää vaan, että onko kyseessä täysin eläimiin haksastanut mukava nainen vai pentutehtailija. Pennuilla oli ihan mukava aitaus olkkarissa ja huomasi että pihalla oli paljon temmelletty kun oli ihan kurassa maa ja jopa pimeellä näki tassun jäljet. Pentumme on aivan ihana, mutta voiko oikeasti syyttää jos tällaisesta nousee liuta epäluuloja...
Kun menimme paikalle, ei emoa ollutkaan enää paikalla. Kasvattaja sanoi sen olleen sijoituskoira ja ettei voinut edellyttää että emo olisi vielä hänen luonaan. Toisaalta ihan uskottavaa... Pennut oli kuitenkin jo 11vkon ikäisiä ja jo siis luovutusikäisiä, sisarukset oli saaneet jo uudet kodit.
Menimme kuuden aikaan; sataa tihkutti ja oli jo säkkipimeä. Paikka näytti aika ankealta. Isä oli aitauksessa samoin pari muuta saksanpaimenkoiraa. Kun menimme sisälle koiria oli eteisessä kuljetushäkeissä liina edessä. Niitä oli paljon. Selitin tämän itselleni, että se oli meidän takia, että meidän olisi helpompi tulla. Jos joku koirista on vaikka ärhäkkä haukkumaan ja käymään tuntemattomien päälle tai jotain. Taas epäily nousi pintaan.. Pentutehtailijoista puhutaan, että ne pitävät koiria kuljetushäkeissä koko ajan.
Kasvattaja kertoi asianmukaisesti, että koirat olivat olleet pahassa ripulissa pienenä ja oli menettänyt kaksi pentua. Yksi pennuista oli jäänyt selkeästi muita pienemmäksi ja hän sanoi, ettei tällä kertaa myy sitä, sillä hän haluaa olla varma että hänen myymänsä pennut ovat terveitä. Hän kertoi myös joutuneensa nesteyttämään niitä nahan alle ja siksi ei ollut halunnut antaa mikrosirua heille pentuina (isopiikki siis). Hän sanoi, että nyt ne olivat ihan kunnossa.
Tykästyimme yhteen pennuista, leikki kanssani seurasi minua huoneessa, kun muut leikkivät keskenään ja käyttäytyi jollain tavalla muita sulavammin ja turkki kiilsi eniten ja toinen korvista oli jo pystyssä. Kasvattaja sanoi, että jos tämän haluaa täytyy olla valmis menemään näyttelyihin, sillä pentu on tasokas ja ei ollut ihan niin suostuvainen myymään pentua. Sanoi silmäteräkseen. Sovimme osamaksusta 200e heti ja loppuviikosta loput 650e. Hän otti pentupaketin oppaasta rekisterin pois ja sanoi lähettävänsä sen kun maksu näkyy tilillä. ALkoi taas jännittämään.
Olimme lähdössä yhdessä hakemaan käsirahaa, sovimme, että syksyllä menemme yhdessä näyttelyyn, ja samassa pentu päästi ripulit lattialle. Rupesi taas epäilyttämään. Kasvattaja sanoi syöttäneensä niille liikaa uusia makupaloja edellisenä päivänä. Juu... Noh... Se on totta että pentujen vatsat menee uudesta ruuasta sekaisin. Otimme kuitenkin kultamme mukaan. Ripuli jatkui pari päivää, mutta hellitti pian. Maksoin pennun tasan viikko sitten eikä ole vielä tullut rekisteriä postin mukana. Toisaalta kyllähän se kestää kun rahat näkyy ja nyt on joulukorttien aikakin mutta... vähän jännittää...
14 koiraa hänellä oli. Aika perus kaks kerroksinen talo syrjässä. Eiu mikään tila ihme talo. Oisko neljä koirista ollu ulkokoiria ja varmaan kolme niistä oli pentuja, mut... Se paikka jäi mietityttämään.
Kun pääsin sieltä kotiin. tarkistin, että pentumme löytyi kennelliiton sivuilta ja tiedot isän kilpailuista. Piti ne paikkansa. Kauppakirjatkin tehtiin... Jännättää vaan, että onko kyseessä täysin eläimiin haksastanut mukava nainen vai pentutehtailija. Pennuilla oli ihan mukava aitaus olkkarissa ja huomasi että pihalla oli paljon temmelletty kun oli ihan kurassa maa ja jopa pimeellä näki tassun jäljet. Pentumme on aivan ihana, mutta voiko oikeasti syyttää jos tällaisesta nousee liuta epäluuloja...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kuulosta pentutehtailulta. Se että narttu oli jo lähtenyt omaan kotiinsa on ihan normaalia koska pennut pitää vierottaa. Muutenkin kuulosti ihan normaalilta, pentu voi päästää puklut siinä missä aikuinenkin koira. Ole huoleti, ihan hyvältä paikalta kuulosti. Ja kasvattaja sentään kertoi asioista.
Toki emä viedään heti pentujen ollessa 7 tai 8 viikkoa pois ja kotiin, mitä se siellä tekisi? Sen omistaja kaipaa sitä sydän syrjällään...
Olisi kannattanut tarkistaa tiedot koiran emästä ja isästä heti netistä, puhelimessa kysyä niiden nimestä. Itse olisin halunnut puhua myös sijoituskoiran omistavan kanssa: hän tietää nartun luonteesta, mahdollisista allergioista ja terveysvaivoista paremmin kuin kasvattaja. Omalla kohdalla tapahtui yllätyksiä kun otin yhteyttä sijoituskoiran omistavaan. Paljastui nartun suvun sairaustausta :(
koira viikko sitten, sovimme että maksamme pankkiin ja TOTTAKAI saimme mukaan rekisterin. Eikä sitä lähetetty postissa kun maksu näkyy tilillä... Siksi lähinnä minua epäilyttää tuo sinun tapaus. Muutenkin kyllä suhtaudun epäilevästi siihen että koiria pidetään tarhassa ja -varsinkin häkeissä sisällä -
Minä taas olen kuullut että on normaalia että kasvattaja lähettää rekkarit perässä sitten kun on saanut koko summan pennusta. Pitäähän kasvattajallakin olla joku turva, että saa rahansa, vai? =)
kyllä anna rekkari, jos pentua ei ole täysin maksettu. Jos maksaa tilille, rekkari lähtee postissa heti, kun rahat on tilillä. Vieraisiin ihmisiin ei pidä koskaan luottaa, kun kyseessä on raha. On aika aika hankalaa alkaa jälkeenpäin perimään pennun hintaa, jos maksua ei kuulu.
Mulla on kyllä koirat päivällä tarhoissa, kun tykkäävät olla ulkona. Kesälä olvat ulkona yölläkin. Ei niitä oikein irtikään valvomatta viitsi jättää, etteivät lähden reissuun ja jää auton alla tms. Ei mun mielestä tarkoissa ole mitään epäilytävää, jos ne on tarpeeksi isot ja niistä löytyy asianmukainen kopit. Sen sijaan häkeissä olevat koirat sisällä kyllä arveluttaisi.
lähteekö pennut aina tunnistusmerkittyinä?
vai onko muunlaista käytäntöä?
Pentutehtailijat kyllä käyttävät juuri Keltaista Pörssiä, kuulemma. Itse en ole sieltä pentuja kertaakan katsellut.
Kyllä tuo kuulostaa ainakin minun korvaan epäilyttävältä, varsinkin kun selitellään että ei jostain syystä haluttanut siruttaa (eihän se nyt ole halusta kiinni, vaan joko koirat on merkittyjä tai sitten ei), minusta sama asia kuin rekisteröinti ja siihenhän se liittyykin, koska mistäs sitä muuten pennun tuntee, kuin siitä merkinnästä.
Ja eikös se rekisteri lähetetä Kennelliittoon, siis kasvattaja varmaan lähettää?
Jos kauppakirjana on käytetty Kenneliiton lomake, niin ehkä kaikki on ok, ja se on sitten teidän vastuulla että tunnistusmerkitsette koiran, sillä muutoin se ei voi osallistua näyttelyyn, mutta siihen kyllä tarvitsette sen rekisteripaperin.
Vai oliko se niin, että vain kasvattaja voi tunnistusmerkata pentueen? muistaisko joku?
"Vai oliko se niin, että vain kasvattaja voi tunnistusmerkata pentueen?"
Kyllä seropillekin ja rekkaamattomalle voi sirun laittaa...sehän on myös sitä varten et jos koira esim. karkaa, löydetään omistaja helposti skannaamalla siru, eli koiran tunnistamista varten se on. Joten ei siihen kasvattajaa tarvi.
Kyllähän koiralle voi sirun laittaa, mutta saako sen siihen rekisterikirjaankin kirjattua, että koira nimenomaan on rekisterissä mainittu?
Tästähän ei ole kyse rekisteröimättömien koirien kohdalla.
Mistä kennelistä koiran otit?
Haitko sen kenties kouvolan läheltä?
eläinlääkäri tai siruttaja laittaa sirun, täyttää erillisen ilmoituksen kennelliittoon, kiinnittää tunnistusnumeron rekisterikirjaan ja lähettää sirutustodistuksesta SKL:n kappaleen kennelliittoon, yksi kopio tulee omistajalle.
Samalla lailla se sirutus käy pentua rokotuksiin vietäessä kuin kasvattajankin toimesta.
Kun kasvattaja siruttaa pentujen täytyy olla myös ulkoisesti merkittyjä jotta oikea pentu ja rekisterikirja matkaavat samaan osoitteeseen.
Tietysti kasvattaja ilman merkkiäkin pentunsa tuntee mutta ostajan on se vaikea tietää esim. kymmenen pennun laumasta.