mä oon jo kauan toivonu, et löytäisin jonkun, joka sais mun sydämmen värähtelemään ja vellomaan kun meren. mun elämässä oli ollu jätkiä, jotka on ollut hyvin tärkeitä mulle, enkä mä tahtois niitten häviävänkään, mut ne ei vaan ollu niitä. niitä.
mut sit sä astuit mun elämään, ilman varoittamatta ja aivan ilman järjen häivääkään. sä vain tulit, etkä kysynyt mun sydämmeltä lupaa.
astuin lämpimään ilmaan ensimmäisiä lämpimiä päiviä kesässä ja olin saanut vihdoinkin vetäistä farkku sortsit jalkaani. hypähdin pari porrasta alas päin, ja astuin kivikolle ja siitä yhä edelleen nurmikolle.
vain pari pientä kehotusta sain huudella, kun jo vaalea koira ystäväni juoksipaikalle leikkisästi hyppien. kiinnitin hänet talutushihnaan ja lähdin kohti tietä.
Pikku kylä, jossa asuin, oli puhjennut täyteen kukkaansa. syreenit tuoksuivat kielojen kanssa kilpaa; tuuli kuiskaili sanoja puissa. asfaltti on oli lämmintä ja se kutitti jalkapohjia mukavasti.
siinä aatoksissani kävelin ja paistattelin kaunista aurinkoa, joka oli vihdoin näyttäytynyt ja saanut koko luonnon kauniiseen loistoon. autoja hurahteli ohi tasaiseen tahtiin, niiden mukana punainen uudehko auto, jonka muistelin olevan entisen naapurin sedän pojan pojan, hän oli saanut auton silloin kun naapurin pappa oli kuollut. siitä välittämättä jatkoin matkaani ja kuin olin saapumassa kotiin takaisin, huomasin tämän naapurin papan pojan pojan nojaavan autoonsa toisen naapurin pihalla, jossa tiesin asuvan jätkän kamu. tajusin että jätkä seisoi siinä mun takia. suoristin äkkiä pinkin paitani ja farkku sortsit ja manasin sitä, etten ollut jaksanut laittaa mitään naamaani, olin siis lähes naturel. pelkäsin kuollakseni, että koirani kävisi paskalle jätkän nenän eteen tai kusisi sen koipeen. vaikka olin saanut vastakkaisen sukupuolen huomiota reilumminkin, oli ne tavallisesti ollut aikamoisia luusereita, tai jotain mun ikäisiä. mut tuo joka odotti tuolla oli asunut jo suuressa cityssä kauan ja oli mua roimasti vanhempi, muistelin et se olisi jotain mun siskon ikiä, eli noin viisi vuotta vanhempi.
ei siinä suurempia sitten taphtunut, ehkä se huomasi mun nuoruuden, mut hymyili se silti, en sit tiedä oliko pelkkä kohteliaisuus.
kuitenkaan se ei mennyt ihan hurauksessa ohi, se jätkä rastoineen oli mun mielessä pari päivää, enen kun mä taas näin sen. mun käsityksen mukaan ne oli lähössä johonkin jätkä porukalla. se istu autossa eikä edes nähny mua, vaikka istuin viiden metrin päässä. loukkaantuneena lähdin kävelemään kotia kohti, jonne oli kolmisen kilometriä. epä huomiossa olin unohtanut kännyn kotiin, ja näin ollen jäin kävelymieheksi.
riisuin kengät jalasta ja otin hameen helman sormien väliin, rakastin kuuman asfaltin tunnetta jalkapohjissa.
kuulin baason jympsettä takaani, ja samassa pieni punainen auto ajoi kovaa ohitseni, se ei ollut mun jätkän auto, mut se oli se sama auto jossa se oli ollut putiikin edessä. takapenkitä kurkisti pää, joka ei ollut mun jätkän, mutta tiesin että ne oli puhunu musta.
*************************************************
tää on huonosti kerrottu ja aika tylsä aihe. mut tää on tosi, sillä tää sattu viime viikolla.
kommentoikaa pliis!!!!!
mut sit sä astuit mun elämään, ilman varoittamatta ja aivan ilman järjen häivääkään. sä vain tulit, etkä kysynyt mun sydämmeltä lupaa.
astuin lämpimään ilmaan ensimmäisiä lämpimiä päiviä kesässä ja olin saanut vihdoinkin vetäistä farkku sortsit jalkaani. hypähdin pari porrasta alas päin, ja astuin kivikolle ja siitä yhä edelleen nurmikolle.
vain pari pientä kehotusta sain huudella, kun jo vaalea koira ystäväni juoksipaikalle leikkisästi hyppien. kiinnitin hänet talutushihnaan ja lähdin kohti tietä.
Pikku kylä, jossa asuin, oli puhjennut täyteen kukkaansa. syreenit tuoksuivat kielojen kanssa kilpaa; tuuli kuiskaili sanoja puissa. asfaltti on oli lämmintä ja se kutitti jalkapohjia mukavasti.
siinä aatoksissani kävelin ja paistattelin kaunista aurinkoa, joka oli vihdoin näyttäytynyt ja saanut koko luonnon kauniiseen loistoon. autoja hurahteli ohi tasaiseen tahtiin, niiden mukana punainen uudehko auto, jonka muistelin olevan entisen naapurin sedän pojan pojan, hän oli saanut auton silloin kun naapurin pappa oli kuollut. siitä välittämättä jatkoin matkaani ja kuin olin saapumassa kotiin takaisin, huomasin tämän naapurin papan pojan pojan nojaavan autoonsa toisen naapurin pihalla, jossa tiesin asuvan jätkän kamu. tajusin että jätkä seisoi siinä mun takia. suoristin äkkiä pinkin paitani ja farkku sortsit ja manasin sitä, etten ollut jaksanut laittaa mitään naamaani, olin siis lähes naturel. pelkäsin kuollakseni, että koirani kävisi paskalle jätkän nenän eteen tai kusisi sen koipeen. vaikka olin saanut vastakkaisen sukupuolen huomiota reilumminkin, oli ne tavallisesti ollut aikamoisia luusereita, tai jotain mun ikäisiä. mut tuo joka odotti tuolla oli asunut jo suuressa cityssä kauan ja oli mua roimasti vanhempi, muistelin et se olisi jotain mun siskon ikiä, eli noin viisi vuotta vanhempi.
ei siinä suurempia sitten taphtunut, ehkä se huomasi mun nuoruuden, mut hymyili se silti, en sit tiedä oliko pelkkä kohteliaisuus.
kuitenkaan se ei mennyt ihan hurauksessa ohi, se jätkä rastoineen oli mun mielessä pari päivää, enen kun mä taas näin sen. mun käsityksen mukaan ne oli lähössä johonkin jätkä porukalla. se istu autossa eikä edes nähny mua, vaikka istuin viiden metrin päässä. loukkaantuneena lähdin kävelemään kotia kohti, jonne oli kolmisen kilometriä. epä huomiossa olin unohtanut kännyn kotiin, ja näin ollen jäin kävelymieheksi.
riisuin kengät jalasta ja otin hameen helman sormien väliin, rakastin kuuman asfaltin tunnetta jalkapohjissa.
kuulin baason jympsettä takaani, ja samassa pieni punainen auto ajoi kovaa ohitseni, se ei ollut mun jätkän auto, mut se oli se sama auto jossa se oli ollut putiikin edessä. takapenkitä kurkisti pää, joka ei ollut mun jätkän, mutta tiesin että ne oli puhunu musta.
*************************************************
tää on huonosti kerrottu ja aika tylsä aihe. mut tää on tosi, sillä tää sattu viime viikolla.
kommentoikaa pliis!!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvin se oli kirjotettu, mut toi loppu jäi jotenki mulle vähä epäselväks...?
mutta jatka ihmeessä.
kun tää stoori ei oo loppunu vielä.... toivottavasti *huokaus*