Meillä on 10kk:n ikäinen tyttö, joka on muuttunut kunnon takiaiseksi minua kohtaan. Päivisin, kun olemme kahdestaan, hän seuraa minua koko ajan joka paikkaan, roikkuu lahkeessa ja huutaa armottomasti, jos olen sekunninkin pois näkyvistä. Isi kelpaa iltaisin vain siinä tapauksessa, jos ei kiukuta. Isiltä ei myöskään suostu syömään mitään. Kaikki meidän sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä, joten tyttö ei ole ollut missään hoidossakaan, aina on ollut äiti läsnä, ja tässä se nyt nähdään, mitä siitä on seurannut... Mitäköhän pitäisi tehdä? Alkaa tosiaan ahdistaa tällainen.
Nyt ahdistaa!
Rinsessan äiti
6669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä tyllerön kanssa kaikki tällainen vielä lähitulevaisuudessa, mutta ainakin tässä vaiheessa yritän että tyttöä hoitaisi muutkin kuin vain äiti&isä. Lisäksi käydään viikottain jossain kylässä tai meillä käy lapsivieraita, jotta olisi hulinaa eikä aina vain kahdestaan kotona. On meillä jotain "vauvaharrastuksiakin" ja mammakavereiden kans treffataan lounastreffeillä vuorotellen toisten kotona noin 2 vkon välein. Näin vauvalle tulee muutakin mietittävää kuin äiti. En tiiä oonko oikeilla jälillä ja miten kukanenkin vauva mihinkin reagoi!
Miehelläni on ekaluokkalainen ja meillä on ollu pari kertaa palkattu hoitaja jonkun menon ajaksi vauvalle&ekaluokkalaiselle. Molemmilla kerroilla vauva tosin nukkui suurimmanosan ajasta hoitajan meillä ollessa. Heräsi sitten alle 30min ennen meidän kotiuduttua. Jos teillä ei ole ketään kehen turvautua lastenhoidossa esim. hätätilanteen tullen, niin kannattaisiko ajatella palkata siloin tällöin kotiin apulainen? Mulla tää apulaisen palkkaus lähti ihan siitä halusta, että lapset oppis olemaan muidenkin immeisten kanssa kuin vanhmepiensa. Aluksi siis pyysin kotiapulaista meille vaikka olimmekin kotona; hän vaunutteli vauvaa ulkona ekaluokkalaisen kanssa ja oli läsnä jotta sain vaikka tehdä ruokaa rauhassa tai pyykätä tai siivota. Tosin hänkin tekee mielellään näitä kaikkia että itse saan vaikkapa NUKKUA! Löysin kotihengettären lehti-ilmotuksen kautta. Mutta niitä&asiaan liittyvää muutakin juttua voi katella esim. netistä, www.mll.fi (voi olla aina eri hoitaja), www.vaestliitto.fi, www.hoitopaikka.net, www.vauvanhoitajat.com, www.tyovoimaporssi.fi, www.tyopaikat.net, www.mol.fi, www.palkka.fi, www.vero.fi. Palkkaa ollaan maksettu alkaen 6E/h riippuen mitä hommaa on ollut tehtävänä (max 11E/h).
eroahdistusta vauvan puolelta. Menee ohi muutamassa viikossa/kuukaudessa. Yritä jaksaa ja käy vaikka pikkulenkillä isän ollessa kotona. Ei se vauva kuole vaikka pikkasen huutaakin sinun poissaollessa. Paljon rakkautta ja hellyyttä vaan lapselle, niin tuntee olonsa turvalliseksi ja eroahdistus menee ohi.
kanssakin armoton äitin perään huutaja ja ikää nyt 1.5v. Vajaan vuoden ikäsenä alotti just hirveen äitin perässä raahustamisen ja kehotin äippää viemää vaik kauppareissun ajaksi johonkin (vaik mulle) että tottuu muihin hoitajiin mutta eipä silloin suostunut.
Nyt muksua ei voi jättää hetkeksikään toisten hoiviin, on kylläkin ollut minulla hoidossa, koska karjuu niin pitkää kun äiti on pois ja se on tosi rasittavaa... siis kun ajattelee, että tääkin ois voitu välttää vain sillä, että olisi antanut muidenkin hoitaa.
Käypäs kipaisemassa kirjastosta lainaan sellainen opus, joka käsittelee lapsen kehityspsykologiaa.
Kaverisi lapsi (ei siis mikään kakara) kuulostaa lapselta, joka on turvallisesti kiinnittynyt äitiinsä. Enempää en ala tähän sinulle faktoja kirjoitella, ei ole aikaa siihen.
Mars kirjastoon siitä puhumasta pehmeitä!
Ps. Hyvää Joulua
siis kakaran, kuten itse olen sanonut omiakin enkä mitenkään haukkumalla, nähnyt kasvavan tämän vaiheen(myös omat 3) ja tämän tytön käytös on ihan jtn muuta kun normaalia eroahdistusta. Koskaan aiemmin en ole törmännyt näin hankalaan tapaukseen. Onhan se itestään selvää jos äiti on koko elämän ajan ainut hoitaja ja sit lykätäänkin "oudolle" hoitajalle niin varmasti käy näin. Se on sinun ihan älytöntä alkaa tuputtaa minulle jonkun kehityskirjaa kun et tiedä tätä tapausta. Mielesi muuttus jos näkisit ja kuulisit. Joulut sullekkin...
Ihan normaalia, kuuluu kehitykseen ja menee aikanaan ohi.
Itse asiassa eroahdistuksen läpikäyminen on hyvä ja terve merkki :-)
www.sosiaalitaito.fi/ep/tiedostot/Anne_Posa_koulutusaineisto.pdf