Kohta jälleen koittaa se aika vuodesta, kun peruskoulunsa päättävät tekevät ratkaisunsa jatko-opinnoistaan. Lukio vai amis?
Itse opiskelen ensimmäistä vuotta amiksessa käyden samalla lukiota. Kaksoistutkinto siis.
Monilla nuorilla ja jopa aikuisilla ihmisillä (usein korkeasti koulutetuilla) on täysin vääriä käsityksiä: Amikseen menevät vain ne tyhjäpäät, joiden "älli" ei riitä lukioon, heitä ei kiinnosta opiskelu, he eivät osaa mitään, ajavat karvanoppa-Corollalla...Lukioon sen sijaan menevät kaikki, jotka haluavat oman elämänsä herraksi. He ovat kaikkien yläpuolella, ovat amiksia "älykkäämpiä", pitävät amiksia paskasakkina, jotka eivät vain muuta osaa.
Nämä väitteet osoittautuvat kyllä aikalailla vääriksi. Lukiosta, kyllä, saa hyvän yleissivistyksen, ja kyllä, lukiosta on enemmän vaihtoehtoja jatko-opintoihin, ja kyllä, lukiosta on paremmat mahdollisuudet yliopistoihin, ja kyllä, korkeammin koulutetut saavat usein korkeaa palkkaa. Mutta, kuka rakentaa talot, kuka asentaa taloosi sähköt, kuka putket? Pääseekö sähkömieheksi kirjekurssilla? Ei. Monista lukioon menevistä ei edes olisi edellytyksiä työskennellä käytännön ammatissa, koska siinä vaaditaan KÄDENTAITOJA. Eivätkö kädentaidot ole yhdenarvoisia esimerkiksi insinöörin taitoihin? Olen kuullut esimerkiksi diplomi-insinöörin kasaamasta jatkojohdosta, jonka molemmissa päissä oli UROSPÄÄ! Siis hengenvaarallinen viritys. Sähköasentajan AMMATTITAIDOLLA tätä tuskin olisi tapahtunut. Usein myös nämä "herrat" vielä haukkuvat ja alentavat amiksessa käyviä, mutta entäs kun herra Insinöörin auto hajoaa? tai tv?
Lukioon menevät ajattelevat heidän elämänsä olevan helppoa: "ei tarvitse liata käsiään tai housujaan, ja palkkakin on suuri". Palkkaa ei tietääkseni makseta opiskeluvuosista, vaan työnteosta. Usein korkeapalkkaiseen työhön liittyy paljon myös vastuuta. Lääkäri vastaa ihmishengistä. Työnjohtaja vastaa työmaalla sattuineista tapaturmista. Eikä palkka ole miljoonia heti koulun penkiltä noustessa. Palkka toki nousee, mutta vasta työvuosien jälkeen. Alussa se ei välttämättä ole sen kummempi, kuin jonkun ammattikoulun käyneen (joka siis on ollut töissä sen ajan, jonka toinen on opiskellut).
Itse opiskelen ensimmäistä vuotta amiksessa käyden samalla lukiota. Kaksoistutkinto siis.
Monilla nuorilla ja jopa aikuisilla ihmisillä (usein korkeasti koulutetuilla) on täysin vääriä käsityksiä: Amikseen menevät vain ne tyhjäpäät, joiden "älli" ei riitä lukioon, heitä ei kiinnosta opiskelu, he eivät osaa mitään, ajavat karvanoppa-Corollalla...Lukioon sen sijaan menevät kaikki, jotka haluavat oman elämänsä herraksi. He ovat kaikkien yläpuolella, ovat amiksia "älykkäämpiä", pitävät amiksia paskasakkina, jotka eivät vain muuta osaa.
Nämä väitteet osoittautuvat kyllä aikalailla vääriksi. Lukiosta, kyllä, saa hyvän yleissivistyksen, ja kyllä, lukiosta on enemmän vaihtoehtoja jatko-opintoihin, ja kyllä, lukiosta on paremmat mahdollisuudet yliopistoihin, ja kyllä, korkeammin koulutetut saavat usein korkeaa palkkaa. Mutta, kuka rakentaa talot, kuka asentaa taloosi sähköt, kuka putket? Pääseekö sähkömieheksi kirjekurssilla? Ei. Monista lukioon menevistä ei edes olisi edellytyksiä työskennellä käytännön ammatissa, koska siinä vaaditaan KÄDENTAITOJA. Eivätkö kädentaidot ole yhdenarvoisia esimerkiksi insinöörin taitoihin? Olen kuullut esimerkiksi diplomi-insinöörin kasaamasta jatkojohdosta, jonka molemmissa päissä oli UROSPÄÄ! Siis hengenvaarallinen viritys. Sähköasentajan AMMATTITAIDOLLA tätä tuskin olisi tapahtunut. Usein myös nämä "herrat" vielä haukkuvat ja alentavat amiksessa käyviä, mutta entäs kun herra Insinöörin auto hajoaa? tai tv?
Lukioon menevät ajattelevat heidän elämänsä olevan helppoa: "ei tarvitse liata käsiään tai housujaan, ja palkkakin on suuri". Palkkaa ei tietääkseni makseta opiskeluvuosista, vaan työnteosta. Usein korkeapalkkaiseen työhön liittyy paljon myös vastuuta. Lääkäri vastaa ihmishengistä. Työnjohtaja vastaa työmaalla sattuineista tapaturmista. Eikä palkka ole miljoonia heti koulun penkiltä noustessa. Palkka toki nousee, mutta vasta työvuosien jälkeen. Alussa se ei välttämättä ole sen kummempi, kuin jonkun ammattikoulun käyneen (joka siis on ollut töissä sen ajan, jonka toinen on opiskellut).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhemmat usein haluavat, että heidän lapsensa pääsevät mahdollisimman kevyisiin töihin. Serkkuni vanhemmat ovat esimerkiksi molemmat käyneet ammattikoulun ja he ovat juurruttaneet lapsilleen asenteen, että päästäkseen parempiin piireihin, on opiskeltava, jotta elämä menisi paremmin ja helpommin. Lukiota mainostetaan ratkaisuksi. Jos vanhemmat eivät itse arvosta omaa työtänsä, on arvostusta vaikea olettaa muilta.
Lukioon ei myöskään kannata mennä, mikäli ei ole oikeasti hyvä opiskelija. Paskoilla yo-pahveilla joutuu kaupankassalle, hyvällä menestyksellä vain taivas on rajana.
Sanoit, että lukiosta on paremmat mahdollisuudet jatko-opiskeluun. Amiskasta voi kyllä hakea ihan samoihin paikkoihin kuin lukionkin jälkeen. Samat pääsykoekirjat ne ovat lukiolaisille ja amiksille.
Mutta kun opiskelupaikoista kilpailee lukiolainen ja ammattikoululainen, jää ammattikoululainen erittäin suurella todennäköisyydellä kakkoseksi. Amis voi päästä yliopistoon, mutta se voi olla erittäin vaikeaa. Usein pääsykoekirjojen ymmärtämiseen voidaan vaatia lukion oppimääriä. Amisten osuus yliopistossa on kuin kärpäsenpaska Saharassa.
Oma lapseni lähti amikseen, sangen hyvästä keskiarvosta huolimatta. kielet ja matemaattiset aineet olleet aina 9-10 välillä. Teoriapainotteiset aineet hiukan heikompia. Tuin häntä ratkaisussaan, opinto-ohjaajan lukiopainostuksesta huolimatta. Hyvin menestyvän pojan kuulemma olisi kannattanut mennä lukioon. Mutta poika on ollut jo pienestä pitäen kiinnostunut alasta jolle lähti ja osoittanut lahjakkuutta. Nyt ammattikoulussa on luokkansa paras ja saa pelkkiä kiitettäviä, aika helposti tosin.
Olen ihan tyytyväinen poikani ratkaisuun. Itse aikoinaan lähdin vajaan ysin keskiarvolla lukioon, muu ei siihen aikaan edes käynyt mielssä. Mutta lapseni tavoin olen ollut laiska pänttääjä, matikassa hyvä. Keskiarvo laski numerolla, kirjoitukset menivät päin helkkaria enkä päässyt mihin olisin halunnut, joten menin mihin pääsin. Päädyin tekemään perustoimistotöitä, olisin aivan hyvin voinut käydä kauppiksen peruskoulun jälkeen ja päätyä samoihin töihin, saanut vain enemmän työkokemusta. Nyt aikuisiällä sitten olen vaihtamassa alaa ja opiskelen ahkerasti.
Teille nuorille haluankin kertoa, että nykyään voi ratkaisuaan muuttaa ja muutetaan hyvin usein. Tosi moni teistä tulee vielä elämänsä aikana minun tavoin tekemään päälaelleen meneviä ratkaisuja ja vaihtamaan totaalisesti alaa. Lukionkin voi käydä milloin haluaa tai lukion osia voi suorittaa kuka tahansa. Yliopistossakin on nykyään paljon keski-ikäisiä. Jos tuntuu siltä, amiksen voi käydä lukion jälkeen tai päinvastoin. Tuollainen vastakkainasettelu onkin ihan turhaa, sillä mitä nyt päätättekin, taivas on rajana siinä, että ratkaisuja voi muuttaa tai lisätä.
Sinulla on itselläsi aika ikävä asenne ja yleistykset lukiolaisia kohtaan. Mikä turhauttaa?
" Olen kuullut esimerkiksi diplomi-insinöörin kasaamasta jatkojohdosta, jonka molemmissa päissä oli UROSPÄÄ! Siis hengenvaarallinen viritys. "
Siis mitä ihmettä?! :D
Tervetuloa Teknillisen Yliopiston pääsykokeisiin kokeilemaan, jos kuvittelet että täältä valmistuu henkilöitä, jotka asentaa piuhan molempiin päihin urosliittimen!
Itekkin nauroin tuolle jutulle:)
Kyllä me täällä sähkötekniikan osastolla "hieman" vaikeampia juttuja opiskellaan kuin sinä luet lukiossa tai amiskassa.
Jos luulet, että käytäntö ja teoria noin paljon poikkeaa toisistaan voit samantien unohtaa ainakin insinöörin uran. Teorian osaaminen korreloi käytännön osaamiseen yllättävän paljon, usko tai älä.
Lie koko juttu aivan joku vahinko ollut, josta on tullut legenda!
Kaikki insinöörit eivät ole lue sähkötekniikkaa, vaikka tuo typerä virhe toki onkin. Insinöörit eivät osaa korjata tai suunnitella kaikkia laitteita tai autoja. Eikä tarvitsekaan. Vai kuinka hyvä sähköasentaja on vaikkapa LVI-miehen töissä?