Taiteilijasielu

Siinä ei ole edes eroa minkä alan taiteilijapersoona on...
kaikilla on luomisen tuska päällimmäisenä
eikä siihen mahdu mitään muuta!
Pitää ymmärtää ja loputtomasti ymmärtää
sillä haavoittuvainen sielu ei välttämättä saa mitään aikaan ilman pönkittäjää/muusaa/mitä vaan

Perkele,minä sanon,taiteilijan tulisielu on sellainen että sen kyllä tunnistaa kun vastasi tulee!!!

ovat ystävinä mitä parhaimpia,vaikka lienev'tkin välillä vähän hulluja,toisinaan,vaikka siis ihan noin niinku melkein ihan normaalikansaa...

ja uskallan olla. Hieman hullu totta. Malli käyttäytymiseen saatu kotoa toiselta taitelijasielulta. Malli käsitellä tunteita. Raivoisa ja tulinen. Tunteet peliin ja sillä siisti, joko minut hyväksytään sellaisena kuin olen tai sitten ei -sehän on heidän ongelmansa.

ihmisiä ja ystäviä. Vaativat enemmän henkistä tilaa ympärilleen.
Jos luomisen tuska on hulluutta niin sitten ovat hieman hulluja. Tunnen monta ja kaikki elävät syvillä aidoilla tunteilla ja sen vuoksi helposti tunteet menevät laidasta laitaan (ainakin ulkopuolisesta voi tuntua siltä). Ovat rohkeita ja rehellisiä itselleen ja rakastavat elämää.

Onko taiteilijasieluilla ns. monta persoonaa? Esim. runoilija kertooko hän omakohtaisia kokemuksiaan vai eläytyykö hän myös muihin persooniin? Tämä hieman pelottaa näissä taiteilijapersoonissa...

Neljä vuotta ja kaksi kuukautta sitten tapasin ravintola Kuussa (nyttemmin ironisesti palanut) ystäväni ystävän. Jo silloin, kun istahdin pöytään, tajusin että tämä oli sitten menoa.

En muista ollenkaan mitä söin; hän kyllä muistaa.

Taiteilijaan rakastuminen on vähän samanlainen asia kuin rakastuisi elämään. Elämää ei voi rakastaa sen julmuuden ja inhimillisen piittaamattomuuden takia, mutta toisaalta taas voi, sen kauneuden ja eläimellisen rakkauden vuoksi.

Ihmisenä tämä "taiteilijasielu" on mitä runsain: intellektuelli, kuvataiteilija, runoilija, prosaisti, feministi, kolumnisti,

... Ja aivan sietämätön akka.

En voisi tietenkään kirjoittaa tätä tähän kenttään, jos hän ei makaisi krapulassa vuoteella selällään ja voivottelisi. Hän on itsekeskeisyyden jumalatar, lakanoiden Neitsyt Maria. Hän kirjoittaa hetkessä täysin aukottoman analyysin jostain kadulla tapaamastaan ihmisestä jota vilkaisi ohimennen silmiin.

Mutta rakas, sinä et osaa siivota, maksaa laskuja, viedä tulevia lapsiamme tarhaan. Sinä et osaa ajaa autoa, et täyttää veroilmoitusta. Kaikki mikä kuuluu infrastruktuuriin on sinulle hepreaa. Et tiedä missä suunnassa on pohjoinen etkä sitä missä kadunkulmassa juuri seisot. Olet jatkuvasti vahdittavana ettet katoaisi maailman nieluun.

Silti minä rakastan sinua.

Jos persoonallisuus tuntuu mielestäsi hullulta, sitten he ovat. Tai me olemme

Ei voi vangita etkä rajoittaa taiteellisen henkilön luovuutta. Normaali kanssakäyminen onnistuu kyllä . Taiteilijasieluissa on yllättävänkin normaaleja ja arjessa tarkkoja ja täsmällisiä henkilöitä.

Et VOI etkä PYSTY yksilöimään käsitettä taiteilijasielu ulkonäön tai jonkun muun epäolennaisen seikan perusteella. Näet taiteilijan vain kurkistamalla hänen sydämeensä. Onnea etsinnässä <3

- C. Green

Jostain syystä koen aloittajan kysymyksen tosi naiivina, tai tosi nuoren tai ”elämääkokemattoman” henkilön kysyksenä. Itse olen nuoresta asti oivaltanut, joskus ihan lyhyenkin kohtaamisen perusteella, ikäerosta tms riippumatta, jos joku on ns. taiteilijasielu, sitä ei tarvi ”erikseen selittää”.
Oma subjektiivinen (ja siis vain mun oma) kokemukseni on, että ns taiteilijasielu saa helposti väheksyntää ja halventamista osakseen esim tekniikan ja käytännön aloja hallitsevien henkilöiden taholta (itse olen oppinut esim parisuhdetta etsiessä välttämään insinöörejä koska heissä suurempi prosentti tunneälyltään heikompia), siksi tulee turhia ristiriitoja jatkuvasti kun vastapuolella ei vaan ole avaruutta ymmärtää toisella tavalla ajattelevaa ihmistä.

Kaikki ovat omille teilleen poikenneet, ihan jokainen. Hulluus etsii hulluutta.