loukkaannuin pari päivää sitten poikaystävälleni, kun tästä ei kuulunut mitään 4 päivään. siitä saatiin sitten aikaan mukava riita ja minä tietysti olin suuttunut poikakaverilleni ja käyttäydyin sitä kohtaan vähän kylmästi ja surullisen oloisesti. nyt poikakaverini väittää, että minä en välitä hänen tunteistaan, olen ilkeä jne ja hän aloitti jonkun epämääräisen mykkäkoulunkin tänä iltana.
en tajua, nytkö minun pitäisi pyytää anteeksi, vaikka en koe tehneeni mitään väärää. ärsyttää suuresti, kun pojalta ei heru minkäänlaista myötätuntoa mua kohtaan tai tyyppi ei edes yritä kuvitella, miltä musta saattaa tuntua, kun mä tässä ihan alunperin koin tulleeni loukatuksi. eli pitäiskö mun teeskennellä, että pyydän vilpittömästi anteeksi, vaikka oikeesti oon itseni puolellani? en vaan jaksais tapella enää tästä asiasta.
en tajua, nytkö minun pitäisi pyytää anteeksi, vaikka en koe tehneeni mitään väärää. ärsyttää suuresti, kun pojalta ei heru minkäänlaista myötätuntoa mua kohtaan tai tyyppi ei edes yritä kuvitella, miltä musta saattaa tuntua, kun mä tässä ihan alunperin koin tulleeni loukatuksi. eli pitäiskö mun teeskennellä, että pyydän vilpittömästi anteeksi, vaikka oikeesti oon itseni puolellani? en vaan jaksais tapella enää tästä asiasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle ihan sama teinkö väärin vai en. Riitelyss kummatkin on sanonut jotain väärin jotain jota loukkaaa mutt eihän sitä koskaan ite tajuu.
Toisen satuttaminen:
Nyt vaan mietit kui tärkeä se poika on sulle ja sä sille. Jos sä oikeasti sitä rakastat niin haluatko sä satuttaa sitä? Haluaako se satuttaa suo?
Jos työ riitelette niin molempia se varmasti sattuu sillai henkisesti. ( näytti tilanne miltä vain ). Teiän pitää vaan miettiä, että onko tääkään nyt oikeesti mikään syy riidellä? Annatteko mennä ylpeyden teiän suhteen välille?
Omat Kokemukset:
Mä ite nyt oon menettänyt mun tyttöystäväni ja osa syytä olivat jatkuvat riitamme. Onnistuin aina riitelemään pikkuasoista. Kaikkein eniten muo harmittaa se, että mä oikeasti luulin ajatelleeni myös hänen näkökulmaansa. Aina vaan kelasin riidassa hänenkin näkökulmaansa ja sit vaan totesin, että ei helvetti. Tämmösenkö tytön mä oikeesti oon hankkinut. Että se ajatteleekin vain itteään.
Eiku nyt ku erottiin niin huomasin kuin sokea olen ollut ja kuinka ne riidat olivat oikeasti niin pieniä ja mitättömiä ja kuinka mä en olleenkaan tajunnut mistä se riita oikeasti olisi voinnut johtua.
Nyt mä vasta tajuan, että vaikka sitä luulis kuinka ymmärtävänsä toista. Niin ei se aina mene niin.
Näkökulma:
Nyt vaikka poikaystäväs tuntuu olevan naurettava ku pitää jotain mykkäkoulua ja vaikka sä koetkin vääryyttä, niin mä olen varma että työ vielä tuutte joku päivä nauramaan tällekkin. Tarkoitan, että tokkopa suhteenne tuohon loppuu ja sit myöhemmin vain kadutte ku taas onnistuitte riitelemään niin tyhmistä ja onnistuitte taas satuttamaan toisianne vaikka rakastattekin toisianne niin paljon.
Neuvo:
Ota nyt poikaystävääs yhteyttä. Sano, että haluat tavata hänet. Menkää jonnekkin jossa voitte olla ihan kahdestaan. Suosittelen jotain kävelyä puistoon vaikka onkin klisee. Sit viel johonkin pimeän aikaa, ettei siellä enään riehu pikku lapsia.
Kerrot sille kuinka oikeasti olit hänestä huolissaan ja kuinka et vain kestä jos tollain tapahtuu uudelleen.
Ota semmonen asenne, että tässä on poika jota oikeasti rakastat.
Jos hän susta välittää niin oon varma, että yö päättyy vielä haleihin ja hän ymmärtää sen. Jos sulla on semmonen asenne, että riehut kirves kourassa " MISSÄ OOT OLLUT ". Niin pojalle saattaa tulla vähän semmonen olo, että jaaha. Missä yksityisyys ?
Rakastakaa nyt toisianne ja älkääkä antako ylpeyden mennä suhteen edelle ("En vitus pyydä anteeks ku toi sen aloitti. On mullakin ylpeyteni").
Eläkää täysillä ja eläkää jokainen päivä kuin se olisi teiän viimeinen.
Mä tekisin mitä vain jos mä vielä saisin mun kullan takas :( Nyt on tulossa Joulukin ja siitä tulee vaan niin yksinäinen ilman sitä omaa rakastaan.
Pähkinän kuoressa:
Sun vaan täytyy kertoa sille miltä susta tuntu ja mitä sä ajattelet. Anna poikaystäväs valita, että haluaako se jatkossa ajatella suo enemmän vai sitä omaa pärstäänsä.
Ensinnäkin, tiedätkö syyn tuohon neljän päivän "hiljaiseloon"?
Mielestäni kaikki riippuu siitä, miks poikaystäväsi piti tollasta taukoo. Jos hänellä ihan oikeesti oli tosi hyvä syy, niin suosittelisinpa anteeksipyyntöä. Jos kyseessä oli vaan joku muutaman päivän "haluan eroon ihmisistä"-juttu, niin silloin sulla ei kyl oo mitään anteekspyydettävää. Jätkä olis voinu hoitaa asian siistimminkin.
Sen tiedän kokemuksesta, että jos aina on ite se joka pyytelee anteeks ja toinen kiukuttelee, niin käy niin, et se toinen asettuu suhteessa etulyöntiasemaan ja sua aletaan viemään ku pässiä narussa. Niin ei siis kannata antaa tapahtua.
Puhukaa ja selvittäkää asia, molemmat voi vaik pyytää omasta puolestaan anteeks, koska molemmissa on pakko olla jotain vikaa, ellei tuo jätkä ny ihan piruuttaan vaan sulle kiukuttele ja kerjää sääliä.
Kyllä se siitä (:
...oli hieman samanlaisia ongelmia meidän suhteemme alkuaikoina. En joskus halunnut tavata tyttöystävääni ollenkaan tai en halunnut mennä hänen luokseen. Suhde oli silloin siis vasta alkutekijöissään.
Olin tottunut olemaan melkein kokoajan yksin ja halusin vain välillä saada omaa rauhaa, mutta sitä ei oikein tuntunut saavan. En uskaltanut sanoa sitä hänelle suoraan, vaan kiukuttelin typerästi kaikista pikkujutuista.
Lopulta kaikista paskajutuista huolimatta kaikki kääntyi kuitenkin parhaiten päin. Nykyään asun yhdessä hänen kanssaan ja enkä koskaan haluaisi olla erossa hänestä.
Neuvoisin siis kysymään suoraan, että onko tässä kyse tästä vai mistä? Ja sen vielä sanon, että toi kiukuttelu on vain merkki jostain ongelmasta, joka sun pitää itse kysyä siltä pojalta.