Olin taannoin samanikäisten seurassa, jossa keskustelun aiheena olivat television sarjat, Salkkarit ja muut.
Hnekilöhamot olivat eräille hyvin tuttuja. Tutnui kuin heidän elämänsä olisi pyörinyt Salkkareiden ympärillä.
Siihen ei meikäläisellä ollut sanomista. Mitäpä olisikaan, kun ei ole kotona edes telkkaria.
Onko tuollainen virtuaalimaailma jonkun lähin elämänympäristö?
Näin Internetin käytössäkin itetää, että keskustelukumppanina on oieka ihminen.
Hnekilöhamot olivat eräille hyvin tuttuja. Tutnui kuin heidän elämänsä olisi pyörinyt Salkkareiden ympärillä.
Siihen ei meikäläisellä ollut sanomista. Mitäpä olisikaan, kun ei ole kotona edes telkkaria.
Onko tuollainen virtuaalimaailma jonkun lähin elämänympäristö?
Näin Internetin käytössäkin itetää, että keskustelukumppanina on oieka ihminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän puheenaiheet aina ovat eläneet kulttuurinkin ympärillä
Olen minä sitä mieltä, että televisiokin voi avartaa. En tosin katsele Salkkareita, että sen puoleen en moiseen keskusteluun voisi osallistua.
Kyllä voisin kuunnella toisten keskustelua ja analysoida mielessäni voimakkaita kannanottoja täysin keksityn juonen tiimoilta.
Toiset seuraavat ja eläytyvät sarjoihin, jos oma elämä on kovin tapahtumaköyhä, toisten elämä kiinnostaa. Jos ei fiktiivisten olentojen niin julkkisten . Kauniit ja rohkeat olivat jokin vuosi sitten työpaikkani kahvihuoneen jokapäiväinen keskustelun aihe, eikä kyseessä ollut eläkeläiset, vaan ihan työikäiset menevät naiset. Tunsin itseni tosi ulkopuoliseksi koska katsoin harvoin telkkaria eikä kyseinen sarja kiinnostanut pätkääkään. Sellaista se on.
Lehtiäkin myydään toisten elämällä. Isoilla kirjaamilla lööpeissä myydään, avioerot, sairaudet, rikokset ja kuolema. Jopa suru on ulkoistettu ja kaupan.