ruusukaijaset

Hei,

taidatkin olla sama jolle olen aiemminkin vastaillut.. No vastaan kuitenki tähänki. Ruusukaijaset oppivat huonommin puhumaan kuin undulaatit. Eli suoraan sanoen ne eivät opi. Ei kannata myöskään ajatella että ''otan yhden linnun, siitä tulee kesympi, ku se on yksin'', kaksikin kesyyntyy jos vain on aikaa.. Ja se kuinka kauan kesyyntymisessä menee riippuu ihan siitä, kuinka paljon vietät niiden kanssa aikaa ja totuttelet niitä sinuun. Mulla linnut on jo yli 1 ja puol vuotiaita, eikä oo paljon kesyyntyny vaikka oon yrittäny siitä asti ku ne oli parin kuukauen ikäsiä.. Enkä kyllä edes välitä siitä onko ne kesyjä.. Ku mulla on undulaattiki ja oon ettimässä sille kaveria ku se on nyt ollu jonku aikaa yksin. Vaikka seki on yksin, niin ei oo siitäkään tullu kesympää.. Ei se yksin olo kovin kesyyntymiseen vaikuta. Se on enimmäkseen linnun luonteesta kii, et kesyyntyykö vai ei. :DD

Meillä on ollut ruusukaijasia jo vähän yli vuoden. Saimme ne vasta kaksivuotiaina, ja tosi arkoina eläin kaupasta. Olimme jo pitemmän aikaa harkinneet liinnun ostoa, mutta lajia emme olleet ajatelleet yhtään. Lompsimme siis suoraan eläinkauppaan katsomaan minkä näköisiä piipittäjiä sieltä löytyy. Näimme nykyiset papukaijamme, je päätimme ostaa sellaisia. emme olleet ennen kuullut koko lajista hölkäsen pöläystä! Yhtä virhettä emme silti tehneet: ostaneet liian pientä häkkiä. Myyjä suositteli kaksi kertaa nykyistä häkkiä pienempää, onneksi ostimme sen kaikkein isoimman joka oli saatavilla.Veimme linnut kotiin, ja annoimme niiden olla paripäivää ihan omissa oloissaan. Sitten päästimme ne irti. Ne eivät olleet varmaankaan lentäneet paljon yhtään, tai jotain oli sattunut, sillä toinen ei osannut lainkaan lentää. Olemme yrittäneet kesyttää niitä vaikka kuinka, ja yhdessä vaiheessa teimme maailman suurimman virheen: ootimme lentotaidottoman väkisillä kädelle. Nyt siitä on jonkin aikaa, mutta kumpikaan ei ole kesyyntynyt! ne kavahtavat heti peränurkkaan häkissään, jos ihminen tulee kymmenen sentin päähän häkin toisesta seinästä! Kepillekkään ne eivät tule! Tilanne on toivoton.. osaatteko auttaa?

Hei kaijasista kyselevät! Minulla ollut kaksi kaijastan.4 vuotta ja alkuun kun tulivat minulle olivat molemmat arkoja. En tiedä pitääkö paikkaansa kun jossain papukaijaohjelmassa sanottiin, että papukaijat tunnistavat ihmisen sukupuolen (itse olen nainen) niin uros kaijaseni on kesyyntynyt melkein heti tulonsa jälkeen ja hyväksyy minut, on hyvin käsikesy minulle muttei kovin miehelleni. Kaijaseni uskovat minua jopa pihalla kesäisin irti ollessaan ja tulevat kutsusta takaisin. Naarasta saan sillointällöin sormella siirrettyä häkkiin, mutta yleensä vain orrella.

Kesytyksessä on auttanut ehkä hyvin paljon se, että kun esim nuorempana tein koulutehtäviä kaijaset lensivät huoneessani vapaasti ja ruoka oli työpöydälläni jossa sitten kävivät syömässä. Nykyään nukun päiväunia korvatulpat korvissa lintujen omassa huoneessa, uros köpöttelee päälläni ja "juttelee" minulle kun höpötän sille päivän tapahtumia. Rentoutuminen ja kaijasten kanssa oleileminen auttavat paljon kesyyntymisessä. Uros on hyvin oppimishaluinen. Kaijaseni tulevat minua aina häkin reunaan vastaan kun tulen niiden huoneeseen ja uros ensimmäisenä tunkee melkein väkisin ulos häkistä. Olen kyllä onnellinen kaijasistani ja toivon niiden elävän vielä pitkän aikaa perheeni kanssa.