Kuoleman hiljaisuus. Istun mustalla, puisella vanhalla tuolilla. Nojaan kyynärpäillä pöytään, joka on myös musta ja katson ikkunasta ulos. Sää on harmaa, kuten aina. Huoneeni ovi narahtaa ja käännyn. Äitini tulee huoneeseen. Hän tuo uuden mekkoni. Se on kaunis. Se on valkoinen, yläosa on korsettimainen ja alaosa levenee alaspäin ja yltää nilkkoihin. Hihat ovat puolipitkät.
Sovitan pukua, se istuu hyvin. Äitini kiristää haalean harmaat nauhat takaa. Katson antiikkisesta, hopea reunaisesta, kuluneesta peilistä itseäni. Mekko on ihana. Äitini sanoo, että se sopii silmiini.
"Sinulla on enkelin kasvot, hiuksesi ja ripsesi ovat valkoiset kuin lumi, silmäsi ovat mustat, kuin yö. Olet kaunis."
Päätän mennä kylälle näyttämään uutta pukuani. Avaan oven ja astun ulos, pääkadulle. Maa on huurteessa, mutta minun ei ole kylmä. Puissa ei ole lehtiä. On aivan tyyntä, ei käy tuulen virettäkään. Täällä ei koskaan tuule tai sada. Aurinko ei paista, mikään ei muutu, kaikki on aina samanlaista kesät talvet. Harmaata, mustaa, valkoista. Ihan kuin eläisimme mustavalkoisessa maailmassa.
Olen kävellyt jo jonkun matkaa ja astun kirjakauppaan. Pieni ovikello kilahtaa. Myyjä rientää luokseni.
"Onpa uusi pukusi kaunis!" Kiitän ja katson erästä kirjaa. Sen kansikuva on upea. Kelopuu, kuollut maa ja puun oksalla hirtetty tyttö.
Olen nähnyt tuon puun jossain, muistelen. Katson kuvan tyttö tarkemmin, sehän olen minä. Puu kuvasta, se on.. kylämme aukiolta.
Juoksen kirjakaupasta nopeasti ulos. En kuule mitään, en tunne. Juoksen vain eteenpäin, kohti aukiota. Pysähdyn aukion laidalle, melkein koko kylä on siellä. Puu on kaivon vieressä. Näen äitini itkemässä. Haluaisin juosta hänen luo ja halata, mutta jokin estää minua. Katson pääkadulle kyynel vierähtää kasvoilleni.. Olen hirttoköydessä ja kuollut.
Sovitan pukua, se istuu hyvin. Äitini kiristää haalean harmaat nauhat takaa. Katson antiikkisesta, hopea reunaisesta, kuluneesta peilistä itseäni. Mekko on ihana. Äitini sanoo, että se sopii silmiini.
"Sinulla on enkelin kasvot, hiuksesi ja ripsesi ovat valkoiset kuin lumi, silmäsi ovat mustat, kuin yö. Olet kaunis."
Päätän mennä kylälle näyttämään uutta pukuani. Avaan oven ja astun ulos, pääkadulle. Maa on huurteessa, mutta minun ei ole kylmä. Puissa ei ole lehtiä. On aivan tyyntä, ei käy tuulen virettäkään. Täällä ei koskaan tuule tai sada. Aurinko ei paista, mikään ei muutu, kaikki on aina samanlaista kesät talvet. Harmaata, mustaa, valkoista. Ihan kuin eläisimme mustavalkoisessa maailmassa.
Olen kävellyt jo jonkun matkaa ja astun kirjakauppaan. Pieni ovikello kilahtaa. Myyjä rientää luokseni.
"Onpa uusi pukusi kaunis!" Kiitän ja katson erästä kirjaa. Sen kansikuva on upea. Kelopuu, kuollut maa ja puun oksalla hirtetty tyttö.
Olen nähnyt tuon puun jossain, muistelen. Katson kuvan tyttö tarkemmin, sehän olen minä. Puu kuvasta, se on.. kylämme aukiolta.
Juoksen kirjakaupasta nopeasti ulos. En kuule mitään, en tunne. Juoksen vain eteenpäin, kohti aukiota. Pysähdyn aukion laidalle, melkein koko kylä on siellä. Puu on kaivon vieressä. Näen äitini itkemässä. Haluaisin juosta hänen luo ja halata, mutta jokin estää minua. Katson pääkadulle kyynel vierähtää kasvoilleni.. Olen hirttoköydessä ja kuollut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko kokeillut kirjoittaa tarinaa imperfektissä? Saattaisi ehkä toimia paremmin, ja lukeminenkin olisi helpompaa.
Olisit myös voinut hieman selventää näitä asioita: Miksi tyttö hirtettiin? Oliko kyseessä itsemurha? Miksi kirjakauppias pystyi puhumaan tälle, vaikka tyttö roikkuikin samaan aikaan toisaalla hirtettynä? Miksi, miksi, miksi? Kaikkeahan ei toki tarvitse eikä kannatakkaan suoraan paljastaa, mutta jotakin vihjettä olisi voinut antaa?
"Kuoleman hiljaisuus. Istun mustalla, puisella vanhalla tuolilla."
Tuota ensimmäistä lausetta kannattaa muokata tai jättää kokonaan pois. Myös novellin nimen voisi laittaa saman tien suomeksi. En näe mitään syytä, miksi se tulisi kirjoittaa englanniksi.
Juoni itsessään oli ihan pätevä, mutta olisit tosiaan voinut hieman selventää joitakin kohtia. Tarina oli sopivan lyhyt, että jaksoi lukea monitorilta yhdellä kerralla. Kirjoitusasukin suurinpiirtein kunnossa, eli loppujen lopuksi ihan mukava novellinpätkä. Mikäli jaksat muokata ja parannella niin pistä ihmeessä seuraavkin versio tänne arvosteltavaksi!
Mukavaa joulua ja niin päin pois...
mutta tämä oli aika runomainen ja kaunis surullinen kertomus. Kielellinen viimeistely puuttuu, mutta muuten aika kiintoisa.
Muuten hyvä, mutta tuosta ekasta kappaleesta en oikein tiedä... Kuvailu on vähän tylsää (vaikka musta-harmaa-valkoinen-kaava oli mukava). Meinasi sen takia jäädä lukeminen kesken :)
Mutta loppu oli hyvä, tosin imperfekti voisi olla paikallaan kuten joku jo sanoikin.