Itse tunnistan minussa elävän jonkinlaisen ilmaisun tarpeen. Kun en ole kovin hyvä esiintymään, on ehkä "kasvoton" ilmaisu minun lajini, siis lähinnä kirjoittaminen ja maalaaminen. Minulla ei siis ole mitään todellista tarvetta töilleni, vain jonkinlainen tarve tehdä niitä. Vaikka joskus tekisin näitä "päätyökseni", niin en varmaan koskaan haluaisi mitään myydä. Se ei ole minun juttuni, elanto pitää hakea muualta.
Toinen syy voisi olla kuolemattomuuden illuusio. Mitä tiedämme menneen ajan ihmisistä? Moniko lääkäri, virkamies tai insinööri on viime vuosisadalta tuttu? Eli taiteen avulla voimme "ikuistaa" persoonamme, menestyvimmät meistä museoiden kellareihin, muut kotiensa ullakoille.
Koen myös jonkin verran kasvavani ihmisenä luomistyön kautta. Kun oppii ilmaisemaan itseään, vaikka ei-sanallisestikin, niin oppii samalla jotain itsestään. Joku viisas on sanonut, että kaikki kirjoittaminen on terapiakirjoittamista, oliskohan kaikki maalaaminenkin terapiamaalaamista?
Entäpä te, arvon palstalaiset, mikä mahtaa olla pääasiallisin syynne maalata?
Toinen syy voisi olla kuolemattomuuden illuusio. Mitä tiedämme menneen ajan ihmisistä? Moniko lääkäri, virkamies tai insinööri on viime vuosisadalta tuttu? Eli taiteen avulla voimme "ikuistaa" persoonamme, menestyvimmät meistä museoiden kellareihin, muut kotiensa ullakoille.
Koen myös jonkin verran kasvavani ihmisenä luomistyön kautta. Kun oppii ilmaisemaan itseään, vaikka ei-sanallisestikin, niin oppii samalla jotain itsestään. Joku viisas on sanonut, että kaikki kirjoittaminen on terapiakirjoittamista, oliskohan kaikki maalaaminenkin terapiamaalaamista?
Entäpä te, arvon palstalaiset, mikä mahtaa olla pääasiallisin syynne maalata?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo on äärimmäisen vaikea kysymys ja jokainen taiteilija sitä pohtii, toivottavasti. En tiedä mikä sai minut lapsena piirtämään, ehkä se on ihan luonnollinen tarve kaikilla lapsilla. Sitten kun sai kannustusta ja kehuja niin piirtäminen jatkui. Kai se jonkinlaista pätemisen tarpeen tyydyttämistä jossain vaiheessa oli, eli osasi jotain mitä muut eivät osanneet. Sama kai se on esim. musiikin tai kirjallisuuden alan lahjakkuuksilla, sitä tehdään mihin on kykyjä. Täytyy kyllä vielä sanoa että parhaimmillaan maalaaminen on nautinnollista, joskus jopa ihan fyysisesti tuntuu hyvältä.
Tälle tielle kun on lähtenyt niin paluuta ei enää ole. Työtä se maalaaminen on siinä missä muutkin työt ja kun näyttelystä on sovittu galleristin kanssa niin töitä on tehtävä vaikkei sitä sisäistä paloa ja intohimoa löytyisikään joka hetki.
Koska sinäkään et tee taidetta päätyöksesi, rohkenen myös puuttua aiheeseen.
Jos ihmisessä jotain tiettyä luovuutta on, niin kai sitten on luontevaa ilmaista itseään sillä nimenomaisella luovalla tavalla. Itselleni maalaaminen on enimmäkseen nautittavaa, kun sitä harrastukseksenani teen, eikä siis ulkopuolisia paineita ole tai ainakaan ehkä en niitä älyä itselleni ottaa. :) Rahallista hyötyä ei harrastuksestani juurikaan ole. Tietty sisäinen tarve minuakin ajaa maalaamaan ja varmasti silläkin on vaikutuksensa, että halua maalata oli pidäteltävä työssä käydessäni, kun aikaa maalaamiseen ei paljoa ollut.
Joskus jopa tuntee onnistuneensa, mutta itsestään selvää se ei koskaan ole. Onnistuneensa siis siinä, mihin itse pyrki, toisten mielipiteet ovat sitten asia erikseen. Tosin tässä iässä minua ei enää lannistaisi jonkun ulkopuolisen kielteinenkään kritiikki, harkitsisin vain, olisiko siinä jotain opiksi otettavaa. En kuitenkaan rohkenisi laittaa tälle palstalle osoitetta töihini, on täällä toisinaan niin raakaa peliä. Itsesuojeluakin oppii iän myötä. ;)
Onhan maalaaminen terapeuttistakin, siihenhän voi purkaa sisäisiä tuntojaan. Kun olen jo eläkkeellä, en ehkä osaisi niin nauttia tästä vapaudesta, ellen osaisi uppoutua ja keskittyä tähän maalaamiseen. Aika ei todellakaan käy pitkäksi.
Kyllähän taiteesta ja sen tekemisestä pitää saada ja uskaltaa puhua vaikkei se päätyö olisikaan. Harva ammattitaiteilijakaan pelkästään taiteesta elantonsa saa, eikä tarvitsekaan. On parempi antaa itselleen ilmaisun vapaus kuin jämähtää paikoilleen siinä pelossa että ostajat eivät enää tykkääkään tekemisistäsi.
Ei taidekeskusteluun osallistujan tarvitse itse osata taidetta tehdä, voihan sitä harrastaa katsomalla, niin kuin penkkiurheilua. Se, ettei ole ammattilainen tai ei halua omia töitään tälle, aika raadolliselle palstalle tuoda, ei ole mikään este asiasta puhumiselle.
On toki joukko (ammatti)taiteilijoita, jotka mieluusti pitäisivät asian salatieteenä, mutta eipä noista kannata välittää. Taide on hieno harrastus ja kuuluu kaikille siitä kiinnostuneille.
Harrastaja on siinä loistavassa asemassa, ettei hänen tarvitse tuon taivaallista välittää taidepiirien mielipiteistä tai anoa paikkaansa auringossa. Harrastaja tekee aina oikeaa taidetta riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelevat. Ammattilaisella on aina riski tehdä sitä, mikä myy, sortua kaupallisuuteen.
En ole koskaan tavannut taiteilijaa, joka pitäisi taiteen tekemistä salatieteenä. Aina kun olen kysynyt tarkempia neuvoja tekniikasta tai muusta taiteen tekemiseen liittyvästä niin mielellään he ovat neuvoneet ja kertoneet vinkkinsä. Monet taiteilijat myös toimivat opettajina taideoppilaitoksissa, eivätkä he todellakaan pihtaa tietojaan ja taitojaan.
Tuosta riskistä vielä voisin sanoa että sama se on harrastajalla, aina pitää uskaltaa kehittyä eteenpäin, vaikka sen tuloksena olisikin kehujien ja ostajien karkoitus.
raadollisuuteen."Harrastaja on siinä loistavassa asemassa, ettei hänen tarvitse tuon taivaallista välittää taidepiirien mielipiteistä tai anoa paikkaansa auringossa. Harrastaja tekee aina oikeaa taidetta riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelevat. Ammattilaisella on aina riski tehdä sitä, mikä myy, sortua kaupallisuuteen."
Olen elättänyt itseni ja perheeni pelkästään maalaamalla yli kaksikymmentä vuotta. Enkä välitä taidepiireistä enkä ano paikkaa auringosta. Yritän maalata tauluja hyvällä ammattitaidolla jota yritän jatkuvasti kehittää ja oppia uutta. Tähän asti on leipä riittänyt ja velkaakin lyhennetty.
Mitähän tuo sortua kaupallisuuteen tarkottaa.
Pitäisikö taas yhteiskunnan kustantaa kaikki taide, apurahojakin lisää niin sais maalata oikein sitä p..... mitä on kaikki paikat jo täynnä. Ja muutama psykologi selittämään kansalle mitä taiteilija tarkoitti.
Minä ainakin yritänkin juuri löytää kaupallisia aiheita enkä näe siinä mitään pahaa tai alentavaa.
Kertoisitko minkälaista on se oikea taide mitä harrastelija tekee. Vai lopetetaanko tähän kun tuntuu tästä palstasta tulleen sellainen foorumi ettei työkseen maalaavia oikein hyväksytä täällä.
Kaikki tunnutte olevan yhtä raadollisia, itseänne täynnä ja kaiken tietäviä.
Mitäköhän tänne voi kirjoittaa ilman, että joku siitä hermostuu.
Tarkoitukseni ei ollut mollata ammattitaiteilijoita, vaan lähinnä korostaa että harrastelija on vapaampi tekemään omanlaistaan taidetta, kun sitä ei tarvitse myydä. Ihan sama ilmiöhän on kaikissa ammatti- vs. harrastejutuissa.
Ja se oikea taide on juuri sitä omanlaista itselleen tekemistä. Sellaista joka ei kumarra kuvia. Näin siis ainakin omasta mielestäni.
Tosi mukavaa että joku keskustelee maalaamisesta pehmeästikin.Ettei aina tulla"veitsi kurkulla"ruotimaan mielipiteitä.Olen siinä onnellisessa asemassa että maalaukseni ovat herättäneet uteliaisuutta sen verran että ovat pyytäneet minua opastamaan värien ja aineiden käytössä kurssimuotoisesti usean vuoden ajan.Nyt taas keväällä aloitamme uuden jakson.Siinä on aloittelijoita mukana sekä useamman vuoden maalanneita.Sulassa sovussa ponnistelemme yhdessä eteenpäin ja opimme toisiltamme paljon.
Minä vaan oikeastaan toimin yhteisenä kokoajana
heille.Maalaustekniikkaa voin yrittää opastaa, taiteellisuutta en.Siihen eivät taitoni riitä.
On mahtava tunne katsoa "oppilaitteni" tekemiä
näyttelyjä,joissa he ovat löytäneet oman tiensä ja uskaltavat ilmaista näin tuntojaan.Parhaana
palkintona pidän sitä kun näen kuinka onnellinen tämä "oppilas" on katsellessaan valmistunutta maalaustaan ja saadessaan kavereiltaan kommentit.
Se että siitä on halu jatkaa ponnistelujaan on kuin olisi löytänyt uuden polun pään,jota sitten
uskaltaa ja haluaa mennä eteenpäin.Sitä polkua kuljen itsekin joka päivä...
Taiteessa viehättää myös sen vaikeus. Jos se olisi helppoa niin siihen kyllästyisi kai aika nopeaan.
Tuon uuden polun pitää olla hieman mystinen ja pelottava, vain siten sitä jaksaa ihmetellen kulkea. Jos taiteesta tulee vain mekaanista piirtämistä, niin hohto katoaa. Siksi on mielestäni tärkeää ylläpitää jonkinlaista "usvaa", ettei ole koskaan valmis, vaan aina on jotain uutta löydettävää.
Ja sitten kun pyrkii yhdistämään taiteen tekemisen ja itsetutkiskelun, niin avautuu kokonaan uusi maailma. Sellainen, jota on vaikea sanoiksi pukea tai kenellekään kertoa. Itse olen kokenut tärkeämpänä katsoa sisään ja yrittää saada se näkymä esiin, kuin katsoa ulos ja maalata hieno työ. Siksi kai pidän juuri esim. Palsan töistä, että hän osasi tuon taidon, vaikkakaan näky ei aina ollut kovin kaunis.
Haa,suti heilumaan ja tunnetilat kankaalle.Taidehan oli taiteilijan tai harrastajan tunnetila?
Yksinkertaisimmillaan se on juuri tuota. Jos nuo omat tunnetilat tai sisäiset näkemykset osaa vielä kuvata taidokkaasti, symbolisesti tai jopa esittävästi, niin kyseessä on mielestäni hyvä taide.
Pelkällä teknisellä taitavuudella tehdään kyllä hienoja käsitöitä, mutta niiden taiteellinen mielenkiinto on usein varsin pieni, ilman tuota tunnelatausta.
Tietysti on sitten töitä, lapinkultamaiset auringonlaskut ja kauniit alastomat ihmiset, jotka herättävät katsojassa omat tunteet. Ne voivat perustua pelkkään taituruuteen.
Taide ilmaisukeinona antaa tärkeydentunnetta ihmiselle, jotta hänellä on jokin tarkoitus, hän ei ole turha. Ja parhainta on, ettei ole pakko tehdä taidetta, vaan taiteilija ilmaisee työssään parhaintaan, jota kiire ei voi saada aikaan. Tietenkin kolmasossa taidetta voi olla tuota pakonomaista tarvetta hankkia leipänsä taiteella, mutta lisäksi tulisi olla aikaa tehdä jotain suurta.
Teologit ovat sitä mieltä, että ihmisestä ei löydy sitä parempaa, vaan se on annettu lahjana ylhäältä, joka tulee ilmi Joulun sanomassa.
Taiteilija tietenkin voi vapaasti päättää itse taiteenlajinsa, kuvaako itseään ja tunteitaan, tai onko jokin sanoma, löydetty hieno tyyli, tai haluaako kuvata realistisesti maailmaa, jota sitten vuosisatojen jälkeen voi ihmiset ihailla, jos maailma pysyy pystyssä, jne.
Yksi ilmaisukeino voi löytyä automaattikirjoituksesta, josta on kuvauksia rajatiedon kirjoissa. Ja samaa voi soveltaa taiteeseen, mutta on hyvä sopia omantuntonsa kanssa, että laittaa tekijäksi oman nimensä.