Olen kulkenut pitkään silmät kiinni ja aistit
nurinperin käännettyinä.
En ole huomannut tärkeitäkään asioita,
kannattaako vähemmän tärkeitä edes ajatella.
Kun tajusin avata silmäni,
huomasin, etten olekaan yksin,
ympärilläni ihmisiä, valmiina auttamaan,
kantamaan osan taakastani
ja jakamaan suruni ja ilonikin.
Jos vain olisin siihen valmis.
Tahdon pitää, tahdonko oikeasti,
kaiken itselläni.
En taidakaan tahtoa
muut tahtovat kovempaa
ehkä menen mukaan.
Tämä ajatus pujahti minuun
kun tunsin viiman kulkevan
esteettömästi peilikirkkaan
järven jään päällä.
Siinä se pyörteili
ajatus ja kohta se oli minussa.
Ja vaikka palelin
minun oli jostain syystä lämmin.
nurinperin käännettyinä.
En ole huomannut tärkeitäkään asioita,
kannattaako vähemmän tärkeitä edes ajatella.
Kun tajusin avata silmäni,
huomasin, etten olekaan yksin,
ympärilläni ihmisiä, valmiina auttamaan,
kantamaan osan taakastani
ja jakamaan suruni ja ilonikin.
Jos vain olisin siihen valmis.
Tahdon pitää, tahdonko oikeasti,
kaiken itselläni.
En taidakaan tahtoa
muut tahtovat kovempaa
ehkä menen mukaan.
Tämä ajatus pujahti minuun
kun tunsin viiman kulkevan
esteettömästi peilikirkkaan
järven jään päällä.
Siinä se pyörteili
ajatus ja kohta se oli minussa.
Ja vaikka palelin
minun oli jostain syystä lämmin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mukaan
et ole
yksin
minä sanon
TAHDON
olla
ajatuksesi
sanoa aaveelle tahdon?
Sillä se minä olen, kadonnut...
ja ajatukset, onko niitäkään,
ainakaan oikeita ja riittäviä, vain murusia
jäljellä, siltä ainakin tuntuu....
en sano
TAHDON
sinulle
joka et
kadonnut
murusista sinä
kokoat
elämän
palapelin
olisipa
antaa
edes yksi
pala
se minulta
puuttuu
jos sinulla olisi puuttuva pala, ja antaisit sen minulle, kuinka itse voisit jatkaa elämää?
Minun on rakennettava itse se puuttuva pala, vaikka tarjoustasi arvostankin.
Ja... kyllä... olen kadoksissa, vaikka kirjaimet näkyvätkin....
hyvin jatkaa
elämääni
ilman sitä palaa
olet ystäväni
vai voisiko sen
jakaa
fifti fifti
molemmat
kokoamme
niistä
puuttuvat
osat
yritän kovasti
ètsiä`sinua
näin jälkesi
et katoa
Me jokainen tarvitsemme omat palamme.
Sinäkin.
Et voi antaa yhtään pois, tai alat nilkuttaa.....
Minulla on ja minussa on, jälkiä, mutta
pahoin pelkään, että liian pieniä ...näkyviksi....
ehkä sekin päivä tulee, että voin
sanoa: Päivää, minä olen H........a!