Millaset odotukset teillä on siitä kuinka äkkiä tärppää? Itellä ajatukset heittää optimismin ja pessimismin välillä. Ollaan just alotettu yrittään ja tavallaan osa musta uskoo että äkkiä meillä varmaan tärppää ja jee, mut toinen ääni sit sisällä toppuuttelee että äläs ny innostu..voi mennä vuosiakin. Äääh.. jäännittää. Yritän olla ajattelematta mitään.. aatella että tulee kun on tullakseen.. mut aina ajatukset palaa siihen että kuinkahan pian.. ja entäs jos meneekin ikuisuus ja entäs jos ei saadakkaan lsta ja huoh...
Milleen suhteudutte...!!!
hyppykeppi
9890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja aluksi oli hirveä into päällä ja aina ku vaan niitä negoja tulee on innostus laantunut=(kun jotenkin tietää että sieltä ne menkat taas alkaa...huokaus jotenkin ajattelee että ei se onni kuitenkaan mun kohdalle satu
Me myös yritetty 4 kuukautta.. Mun innostus on alkanu myöskin laantumaan negojen myötä.. Sitä vaan on niin varma jotenki ettei se tärppää vielä nyttenkään ni ei jaksa edes intoilla asiasta. Noh, aika näyttää... Toiv. ei tarviis enää kauaa odotella!
Myös me yritetty neljä kuukautta. Ajattelin aluks, että tuun heti raskaaksi mutta ei se niin vaan onnistukaan. Viime kierrossa käytin ovistikkuja mutta en ovista niillä pongannut. Tässä kierrossa myös tikut avuksi ja sit jätän pois jos ei tärppää. Onhan se ovistikuilla leikkiminen aika stessaavaa.
Tulee kun on tullakseen. Toivottavasi nyt vaavi saa alkunsa jossain vaiheessa ettei tutkimuksiin tarvitse lähteä...
Meillä yritystä kesäkuusta -07 lähtien. Ja joka kerta sitä pettyy kun kuukautiset alkaa. Jotenkin sitä ajatteli alussa, että kyllä meillä varmaan heti tärppää. Kierto on ollu suht. säännöllinen, kp 27-39.Pääsääntösesti 30 ja 35. Yhdessä kierrossa kokeilin ovistikkuja, ja oviksen bongasin,mut siitä huolimatta en raskaaksi tullut. Ajattelin, että antaa sitten tikkujen seistä kaapissa. Oviksen bongaaminen ei mielestäni ollut stressaavaa,mutta kun kerran ovuloin, enkä tule raskaaksi, niin miksi edes sitä testailen. Nyt vaan yritetään kuukautisten loppumisesta olla peittojen välissä aika ahkeraan. Ollaan oltu silleen et parina päivänä peräkkäin, ja sit vaikka päivän tauko. Tää yrittäminen ei tunnu ollenkaan "rasittavalta", koska koko ajan on kauheet himot kummallakin. Kyllä halut on ihan jotain muuta ku jätin Nuvaringin pois! Tsemppiä kaikille!
Kun päätettiin vauvaa yrittää olin aivan varma että heti tärppää. Nyt 6kk myöhemmin toivon että tärppää ennen kun on vuosi täynnä ettei tutkimuksiin tarvitse mennä.
Mies on tehnyt abortin (siis miehen ex tietysti, mutta mies kuitenkin saattanut raskaaksi) jotenkin tuntuu että minussa se vikaa sitten on jos ei tässä pian tule raskaaksi. huoh.
Kyllä sitä joka kk ajattelee että kyllä nyt tärppäs! mutta eipä sitten tärpännytkään. Seuraavan kuukautiset alkaa jos alkaa niin joulun jälkeen. Jotenkin on tunne ettei vielä olisi kuitenkaan tärpännyt.
Noh uskon edelleen vakaasti että meille on lapsi tarkoitettu kun aika on oikea. Kyllä se silti masentaa joka kerta kun vuoto alkaa.
Ovistikkuja en ole uskaltanut ottaa vielä käytöön, ajattelin että kai se on tammikuussa katsottava että ovuloinko.
kylläpä taas joulu pilalla!! ääh ja olen vielä nuori eikä tärppää.. en ovistikkuja ole vielä kokeillut mutta täytyy ruveta miettimään myös niitä
Tietysti sitä alkuun koitti ajatella realistisesti, että voi mennä pisempikin aika kun sillon nuorena, mutta kai nyt jokainen uskoo ja toivoo että juuri itsellä kävis nopeesti.. jollei etukäteen mitään vikaakaan oo tiedossa.
Puolen vuoden turhan yrityksen jälkeen sitä rupes pelkään että onkohan jotain vialla, ja vuoden jälkeen voi kysyä jo että mikähän ON vikana ja rupee siinä vaiheessa se usko oleen aika vähissä että normaalitavoin mitään voiskaan tapahtua.
No, siinä se meni 1,5 vuotta eikä mitään tapahtunu, aina ne s*tanan veret tuli ja aivan ajallaan. Tutkittiin eikä selitystä löytyny. Tuli kumminki asumusero ennenku mitään hoitoja kerettiin kokeileen. Se siitäki sitte.
Eipä sitä tämmösen jälkeen todellakaan enää mitään kovinkaan äkkiä tapahtuvaks odota, jos enää ikinä tuleekaan, ennemminki itsestäänselvästi niin päin että ne nyt alkaa vaikka mitä tekee. Ehkäsyä tuskin koskaan enää kenenkään kanssa tarvii miettiä.
En todellakaan enää toista kertaa jaksa ruveta mihinkään vauvakuumeiluun, siten että kyttäilis kalenteria ja jotain kuviteltuja oireita.. parempi ku keskittys vaan suhteeseen ja kaikkeen muuhun (jälkiviisautta.. ja helpommin sanottu ku tehty?).
Olin ite syöny pillereitä 8.v. Ja kun sovittiin, että jätetään pillerit pois, olin varautunut odottamaan pitkänkin aikaa. Koska minua varoiteltiin, että pillerit voi aiheuttaa sen että kestää pitkäänkin. Ja veljeni yritti vuoden verran saada puolisonsa kanssa. Silloin vasta tärppäs, kun luovuttivat. Tietysti toivoin, että nopeasti tärppäisi. Sähläsin jo innoissani raskaustestejen kanssa. Pelotti, jos vaikka ei saisi ollenkaan, kun en ole ikinä ollut raskaana. No yhet menkat sieltä sitten tuli. Eipä ollut riemulla rajaa! Itelläki tunteet seilas...
Eka ilmoitti tulostaan yhden toisella kierrolla ja jotenkin sitä odotti että tässä seuraavassakin kävisi niin. eka syntyi jouluna ja jotenkin toivoin että seuraava olisi syntynyt kesällä kun en viimeksi saanut raskaushellemekkoja käyttää.
Nyt kumminkin aikaa on kulunut ja seuraava syntyisi vasta syyskuussa. Miehelle sanoinkin että vielä seuraava kierto yritetään ja sitten loppuu yritys ja keskitytään elämään. Puoli vuotta on ihan tarpeeksi pahaa mieltä ja pettymyksiä kerran kuussa. Tulee jos on tullakseen sitten kun tulee.
Tuli taas muistutus ylemmältä taholta että ei niitä lapsia tehdä vaan saadaan.