Jokainen polkuni kaarre
on tuttu, mut tänäänkin
taas löytyi pieni aarre,
nyt vasta sen huomasin.
Joukossa talventörröttäjäin,
kuolleen ja mustuvan pujon,
minä jotain muutakin näin
kuin kasviston kuolleena rujon.
Näin: pieni haarova seljapuu,
tyhjin ja tummuvin sarjoin
talveenkin hiljaa valmistuu
kuin syksyynsä punamarjoin.
Se oli kaunis yksikseen,
ei tarvinnut ihmiskättä
se kasvupaikkaan tullakseen,
ja sopiikin eittämättä.
Vähäpätöinen ja yksinkertainen,
selja tuskin syntyi erheessä.
Ja luonnon monilapsiperheessä,
se onkin täysin yhdenvertainen.
on tuttu, mut tänäänkin
taas löytyi pieni aarre,
nyt vasta sen huomasin.
Joukossa talventörröttäjäin,
kuolleen ja mustuvan pujon,
minä jotain muutakin näin
kuin kasviston kuolleena rujon.
Näin: pieni haarova seljapuu,
tyhjin ja tummuvin sarjoin
talveenkin hiljaa valmistuu
kuin syksyynsä punamarjoin.
Se oli kaunis yksikseen,
ei tarvinnut ihmiskättä
se kasvupaikkaan tullakseen,
ja sopiikin eittämättä.
Vähäpätöinen ja yksinkertainen,
selja tuskin syntyi erheessä.
Ja luonnon monilapsiperheessä,
se onkin täysin yhdenvertainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirjoitit jälleen kerran. Olit tapasi mukaan etukäteen turhan vaatimaton.
mutta olen tähän runoon aika tyytymätön. Viimistely jäi vähän hataraksi.
minun tulkintani on, että kuljetit
kahta tarinaa
rinnatusten, ja sanomasi oli,
että kaikki ovat tärkeitä,
vaikka olisivat olevinaan
hieman piilossa
ja vähäpätöisiä.
Ja toinen tarina oli
kuvaus luonnosta, josta
aina löytää uutta, vaikka
kulkisi päivittäin samaa
polkua.
Pidin tästä kovasti :)
Ehkä tiedät syynkin?
Kyllä sinä osaat lukea runojani, vaikka omasi ovat usein aika viitteellisiä ja kryptisiä.
Sikälikin olet oikeassa, että runo pyrki kasvattamaan sivuhaaroja kuin puu ja sahasin yhden oksan eli säkeistön pois yksinkertaistuksen takia.
Sinulla on ihmeellinen taito saada kaikkiin ru-
noihisi joissa luonnosta kerrot, kaikki niin elä-
västi silmien eteen.
Tässä runossasi on kyllä kaiken keskellä silti
mielestäni luettavissa yksinäisyys. Se on ollut
monissa runoissasi, mutta kyllä se tästäkin huo-
kuu.
Älä enää milloinkaan ali-arvioi taitojasi !
Oikein Hyvää Joulua Sinulle ja kiitos runostasi.
Kiitos kauniisti kehuistasi ja niinkuin jouluna tulee, otan kaikki ylisanatkin vastaan kiltin lapsen tavoin. (Vaikka, tämän runon piti olla parempi kuin siitä tuli)
kasvit huh
Jos huokauksesi oli joulutoive, annan siihen joululahjavastauksen. Hanki vaikka Suomen ja pohjolan kasvit-kirja ja erityisesti kesällä valitset joka päivä yhden tuntemattoman kasvin luonnosta, poimit vaikka (useimmat eivät ole rauhoitettuja) ja etsit sen kirjasta. Joka päivä yksi uusi laji. Kesän lopussa tunnet jo yli sata. Kun teet näin joka vuosi, tunnet ennenpitkää Suomen kasvit kuin omat taskusi tai käsilaukkusi.
Hyvää Joulua Sinulle ja iloa retkelle Suomen luontoon!