En minä runoilla osaa,
vaikka se soikin sielussani
musiikkina.
Väreinä se koskettaa ihoani,
ja hetken kuvittelen...
Minä kirjoitan sinulle kirjeen,
talletan päiväkirjani väliin,
odottamaan aikaa,
jolloin sinä
ja ehkä minä
olemme valmiina
ottamaan riskin,
hyppäämään kuohuihin,
leikkimään tulella
joka kuitenkin kestää.
Minä tiedän sen,
sen kuka sinä minulle olet.
Ja että sinäkin tiedät sen,
mutta odotat hiljaa.
Ehkä sinäkin pelkäät?
Mitä siitä voisi tulla,
kaksi tuulien tavoittelijaa,
ikuista lasta.
Missä olisi järki,
missä arkipäiväisyys?
Kuka tätä laivaamme ohjaisi?
Hymyilet, kun luet tämän, sillä sinä tiedät.
Kyllä minä jaksan odottaa,
vaikka eilen itkinkin itseni uneen.
Vaikka nyt on joulu
ja vuosi sitten minä pyysin,
ei enää koskaan yksin.
Ja sitten on se toinen minä,
se joka on vihainen,
se joka ei halua odottaa.
Se pelkää, ettei se kelpaa,
että se sysätään taas syrjään,
katsotaan ylen,
raiskataan sanoin.
Tänään, tässä, olen kuitenkin päätökseni tehnyt.
Otan riskin. Olen valmis.
Ota minua kädestä,
on aika jatkaa yhdessä.
vaikka se soikin sielussani
musiikkina.
Väreinä se koskettaa ihoani,
ja hetken kuvittelen...
Minä kirjoitan sinulle kirjeen,
talletan päiväkirjani väliin,
odottamaan aikaa,
jolloin sinä
ja ehkä minä
olemme valmiina
ottamaan riskin,
hyppäämään kuohuihin,
leikkimään tulella
joka kuitenkin kestää.
Minä tiedän sen,
sen kuka sinä minulle olet.
Ja että sinäkin tiedät sen,
mutta odotat hiljaa.
Ehkä sinäkin pelkäät?
Mitä siitä voisi tulla,
kaksi tuulien tavoittelijaa,
ikuista lasta.
Missä olisi järki,
missä arkipäiväisyys?
Kuka tätä laivaamme ohjaisi?
Hymyilet, kun luet tämän, sillä sinä tiedät.
Kyllä minä jaksan odottaa,
vaikka eilen itkinkin itseni uneen.
Vaikka nyt on joulu
ja vuosi sitten minä pyysin,
ei enää koskaan yksin.
Ja sitten on se toinen minä,
se joka on vihainen,
se joka ei halua odottaa.
Se pelkää, ettei se kelpaa,
että se sysätään taas syrjään,
katsotaan ylen,
raiskataan sanoin.
Tänään, tässä, olen kuitenkin päätökseni tehnyt.
Otan riskin. Olen valmis.
Ota minua kädestä,
on aika jatkaa yhdessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...
kun tuli kyyneleet silmiin :) Tai hymyilin niiden seassa kyllä :)
Ristiriitaisista tunteista runo on syntynytkin. Kyynelten kastelemasta, hiljaa heräävästä onnesta. Oikeastaan sen aavistuksesta.
Siitä, kuinka ihanaa, mutta pelottavaa on antautua toiselle ihmiselle kokonaan, ehdoitta ja laittaa sydämensä peliin.
Se todellakin on pelottavaa, mutta onneksi samalla niin ihanaakin.
Pelottaa kamalasti avata itseään, kun se rakkaus sitä yhtä ihmistä kohtaan kietoutuu hellästi mutta vahvasti ihan kaiken ympärille. Se tuntuu niin hyvältä, mutta pelottaa juuri se kokonaan antautuminen toiselle. Kun sitä se on, ihan kokonaan jokaista solua ja ajatusta myöten.
on kauniisti kirjoitettu rakkausruno. Tuulentavoittelijalla voi joskus olla myös ihan arkinen järkikin. Positiivisena näen tuon runon lopun päätöksen teon.
Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä : )
nyt tosissasi
kyllä
otan sinua
kädestäsi
kosketit
sanoillasi
ystävä
rakkautesi
kestävä
Se hiipi minuun,
valtasi huomaamattani,
teki taikojaan tahtomattani,
hiljaa.
Sain silti vallan
ja vapauden,
tein valinnan ja
kannan seurauksen.
Se tuli tietona,
ei tunteena,
järkytti maailmain,
korvensi sieluain.
Ja kuitenkin,
se toi tullessaan
jotain enemmän,
luottamuksen,
katseen hyväksyvän,
ilon kuplivan,
rauhan.
Olenko siis varma?
Olen, vaikken vielä tiedäkään
mistä.
**********
Hyvää joulua kaikille!
ja yhteistä kaunista
sydäntä lämmittävästi.