Yleensä avioehto kannattaa tehdä ennen avo- avioliittoa. Sen voi tehdä myöhemminkin aviossa ollessa, kun sen hoksaa, niin ehto heti päälle, vaikka olisit ollut 5v aviossa niin ok, kannattaa selvittää kumppanille, että ymmärrätkös, että mun omaisuus on tämä ja tämä ja ollut jo ennen ekaa tapaamista., sitten menette tuomarille joka kirjaa ne paperille ja haette tuomarin avulla asiaan lainhuudon. Mutta ei puolisoa voi jättää puille paljaille. Usein mies tuo elannon, nainen palkatta hoitaa kodin ja yhteiset lapset.. Varsinkin jos lähtötilanteessa on huomattava omaisuusero, niin ehto päälle.
Ja elämän jatkuttava eron jälkeenkin. oikeus ja kohtuus aa ja oo
Ja elämän jatkuttava eron jälkeenkin. oikeus ja kohtuus aa ja oo
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sen suhteen olit oikeassa, ettei ole mitään estettä tehdä avioehtoa avioliitossa.... MUTTA, mitäpä teet jos aviopuolisosi kertoo ettei allekirjoita avioehtoa... silloin ei myöskään avioehtoa synny mutta avioliitto ja avio-oikeus on jo. Jos vastaavan kihlattu kertoo ennen häitä, silloin sinä olisit voinut vastaavasti kertoa ettet solmi avioliittoakaan.
Avioehdon tekemiseen ei tarvita välttämättä tuomaria, ihan juristi riittää (ja jotkut laativat ehdon itsekin)... avieohdolle ei myöskään haeta lainhuutoja... vaan se pitää rekisteröidä maistraattiin.
jättää avierohakemuksen ykkösvaiheen, mutta ei kakkosvaiheen hakemuksen.
Avio-oikeus katkeaa siihen eikä palaudu ilman sopimusta.
Olet oikeillä jäljillä... mutta...
I-vaiheen erohakemuksen lisäksi pitää tehdä ositus ja siitä laaditaan ositussopimus. Silloin syntyy käytännössä avioehto... ja osituksenhan voi vaatia jo harkinta-aikana, vaikka toinen sitä vastustaisikin. Mutta, tässä tapauksessa ositus luonnollisesti tehtäisiin 50/50 ... joka käsittääkseni oli juuri mitä ap. kirjoittaja EI tahdo.
Siis, pelkkä erohakemuksen jättäminen (vaikkei koskaan hakisikaan lopullista eroa II-vaiheen hakeksella) ja sen jälkeen avioliiton jatkaminen ei vielä yksin muuta tilannetta sellaiseksi kuin ap. kirjoittaja toivoo.
Ja luulenpa, jos hakee avieoroa ja vaatii omaisuuden osituksen ... niin avieron myös tulee saamaan...
vaikuttavat eritavalla heti liiton alussa kuin 10 vuoden päässä.
Käytännössä minä en allekirjoittaisi avioliitossa ollessa avioehtoa, miksi toinen sitä muuten pyytäisi kuin toisen naisen tähden.
Niin... tarkoittanet avioliittolain 103b pykälää joka koskee osituksen sovittelua. Lähes kaikki asiat ja tekijät voivat vaikuttaa sovittelun tulemaan (jonka tekee oikeuden määräämä pesänjakaja, elleivät puolisot keskenään siihen pysty jos perusteita)... mm. avioliiton kesto.
Mitäs jos mies pyytää avioehtoa, kun tietää että puolisolla on toinen mies (salarakas) ... ja aavistaa että kohta "rahastetaan" ukkorukka...
Oudon mustavalkoiset ajatukset sinulla avioehdon pyytämisen motiivesta. Mutta ihan periaatteessakin jokainen voi kieltäytyä avioehdon allekirjoittamisesta, ihan mistä syystä tahansa.
=============================
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
niin miksi mennä naimisiin? Jos eroon pitää varautua avioehdolla, naisten ei kannattaisi minusta mennä vihilli. Yleensäkin naisten ei kannata tehdä lapsia ilman avioehdotonta avioliittoa. Minusta on viisautta pistää mies valitsemaan joko avioehdoton avioliitto tai se ei liittoa lainkaan.
Minusta veljeni rakastaa ja arvostaa vaimoaan kun rakennutti omakotitalon yhteisiin nimiin, ei pyydä avioehtoa ja huom. on se jolla on vakituinen työsuhde, ei nurise vaikka toinen jäisi kotiin hoitamaan lapsia..vaimo toki osallistuu täysillä aina kun hänellä on töitä ja on toki aivan ihana ihminen meitäkin muita kohtaan, sellainen jota tulisi ikävä, jos hän veljeni jättäisi.
Jos toinen puoliso edellyttää avioehtoa, ja toinen ei sitä hyväksy .. OK, ei solmita avioliittoa.
Kumpaakaan ei ole pakko tehdä... kysymys on siitä mitä puolisot vapaaehtoiseti tahtovat tehdä, kuten solmia avioliiton ja tehdä avioehdon ... tai olla tekemättä kumpaakaan tai tekevät vain ensimmäisen. Vapaa maahan tämä on.
Suotavaa kuitenkin olisi, että perustelunsa ehdosta kieltäytymiselle kuin sen ehdottamisellekin ovat järkevät ja perustuvat tosiasioihin... ja vähemmän tunteisiin saati luuloihin siitä mitä avioehto "muka" on.
Kai tiesit senkin, että toisen puolison (vaikka miehen) omiin nimiinsä ottamat "pöljät" lainat "upeaan" firmaan tms. vaikuttavat tasinkoon niin, että se kotirouva saattaa päästä maksamaan tasinkoa avioerossa kun ei ole ollut avioehtoa. Velat tunnetusti alentavat Elon-laskuopin mukaan nettovarallisuutta, joka tasingolla tasataan... elei ollut avioehtoa...
yhteisesti otettu velka on yhdessä maksettava. Muuten pitää sopia että puoliso vastaa yksin firmansa veloista.
Itseasiassa entiselläni on iso omaisuus, hyvin rahaa tilillä, mutta tilitoimiston mukaan pyörii tappiolla. Firmat on mitä tahdotaan paperille laittaa, aina voidaan ostaa velaksi uusi kaivinkone, joka ei heti ole muuta kuin velkaa. Myydä se voidaan myöhemmin.
Sopimusta helpottaa kun voi vaatia osuutta firman koneista, antaisitko pari traktoria vai otatko ennemmin yksin vastuun veloista. Olisin kyllä voinut realisoida omaisuuden, ennen kuin herra tuhosi kaiken avioeron jälkeen ainakin paperilla.
>
Näin on, avio-oikeus ei tosiaan merkitse että omat velat (tai fimansa) muutuisivat yhteisiksi. Mutta, ne omat velat vaikuttavat vellisen nettovarallisuutta alentavasti. Ja ellei ole avioehtoa, erossa nuo nettovarallisuudet tasataan tasingolla yhtäsuuriksi.
Esimerkkiä kehiin, josko pointtini aukeaa miksi avioehto voi olla myös sen kotirouvan etu.
Kaija ja Heikki ovat avioliitossa, heillä ei ole avioehtoa. Yhteistä taivalta kestänyt jo 15 vuotta. Heillä on maksettu omakotitalo, arvoltaan 400.000 EUR, lisäksi velaton auto joka Heikin nimissä ja arvoltaan 20.000 EUR. Kaija on kotona hoitamassa lapsia, Heikki käy töissä ja on päättänyt rikastua (vilpittömin mielin tahtoo perheelleen vain hyvää). Heikki ottaa sijoituslainaa 200.000 EUR (vakuutena osuutensa talosta) vaimonsa epäilevästä kannasta huolimatta, ja menee jonottamaan tuhansien muiden suomalaisten kanssa "Kiiki-Rukki Tehtaan" osakkeantiin. Vuoden päästä globaalit rukkimarkkinat romahtavat, ja Heikin osakesalkun arvo onkin vain 45.000 EUR, velkaa kuitenkin on vielä 195.000 EUR. Avioerohan siitä tuli... ja sitten osittamaan !
Heikin nettovarallisuus on: 400.000/2 20.000 45.000 - 195.000 = 70.000 EUR
Kaijan nettovarallisuus on: 400.000/2 = 200.000 EUR
Koska heillä ei ole avioehtoa, Heikki voi vaatia Kaijalta tasinkoa 65.000 EUR jonka jälkeen kummankin nettovarallisuudet ovat 135.000 EUR. Luonnollisesti auto on ja pysyy Heikillä, kuin myös "osakkeet" (joiden arvo voi joskus nousta, kun rukkimarkkinat elpyvät lamasta) ja yksin vastattavanaan Heikille jää luonnollisesti edelleen se 195.000 EUR sijoitusluotto.
Olisko ollut sittenkin Kaijan etu ollut avioehdollinen avioliitto?
>
Kyllä näin onkin, mutta kysymys onkin siitä että yllättävän helppoa on tehdä velkaa ja jäädä sen kanssa vaikka realisoitava omaisuus olisikin jo myyty .. tai kuvaamani kaltainen esimerkki velalla sijoittamisesta "takuuvarmaan" kohteeseen (jollaisia tilanteita mm. Saunalahden aikaan syntyi taatusti, ja ihan riittävästi)
Ehto päälle jos puolisolla on paljon enemmän omaisuutta avioon mennessä, tai tulossa iso perintö, tai puolisolla riskibisnes tai holtiton rahankäyttö,,
Ehto voidaan kirjata milloin vain kun puolisot pääsee sopuun.. Nykyaikana kun 50-60% prosenttia suhteista päättyy varmuudella eroon, niin ehto päälle niin itsekin tein, 14 aviovuoden jälkeen, suullinen sopimus muutettiin viralliseksi..
lukuunottamatta perintöjen/lahjojen suojelemista minusta voidaan hyvin elää avoliitossa, jos toinen menee ehdottaan avioehtoa.
pöh vaan...
No laitetaan tähän nyt esimerkin omaisesti muutama ero AVOpuolisoiden ja AVIOpuolisoiden välillä (juridisesti)... vaikka olisi se avioehto.
Avioliitossa leskeksi jääneelle puolisolle jää elinikäinen hallintaoikeus yhteiseen irtaimistoon ja kotiin, josta ei välttämättä omista yhtään neliötä (esim. ollut vainajan omaisuutta, heillä oli avioehto)... vaikka kuollut puoliso ei tätä olisi jostain syystä edes tahtonut (vaan että talo menee lapsilleen ja myyntiin).
Vastaavaa lain suomaa oikeutta EI ole avopuolisolla.
Tai, avioliittolaissa säädetään aviopuolisoiden välisestä elatusvelvollisuudesta. Avoliitossa sitä ei ole... eli avioerossa aviopuoliso voi saada puolisoltaa elatuskorvausta (eri asia kuin lapsista maksettavat elarit), olkoonkin harvinaista.
Ja, avioehdollista ositustakin voidaan sovitella... passaa vilkaista AL 103b §
Siinä hieman tosiasioita... toki sinulla oikeus edelleen mielipiteeseesi...
Kyllä minä sanoisin, että avioehto kannattaisi ehdottomasti tehdä siinä vaiheessa kun mennään avioon eikä jälkikäteen! Voi olla, että se jollain onnistuu jälkikäteenkin, mutta voi käydä tosi huonostikin. Varsinkin naiset ottavat tällaiset asiat niin tunteella, että kun mies alkaa viiden vuoden jälkeen puhua, että avioehto kannattaisi tehdä mahdollisen avioeron takia, niin totta kai nainen ajattelee, että miehellä on toinen tai muuten on eron lähtölaskenta käsillä. Sitten nainen fiksuna ihmisenä päättelee, ettei hänen missään tapauksessa kannata allekirjoittaa avioehtoa, kun ollaan kohtsillää eroamassa. Kun nainen kieltäytyy avioehdon kirjoittamisesta, miehen luottamus menee jne. Lopputulos voi olla huonompi miehen kannalta (tulee ero ja puolet omaisuudesta menee), kuin mitä se olisi ollut ellei hän olisi alkanut puhua avioehdosta(pari olisi mahdollisesti jatkanut yhdessä).
Että semmoinen kauhuskenaario;)
En ole sanonut että kyseessä mies, vaan kumpi puolisdo vain. Aina kannattaa yrittää rehellisin perustein hakea oikeutta ositukseen. vääryden voi saada korjattua oikeudessakin. esim,, Jos naisella on 100ha,n kartano avioon mennessä ja miehellä tuulenhalkoma takapuoli, niin ei kai silloin voi laittaa puoliksi, oikeus kohtuullistaa sen jos sitä haetaan oikeudessa, äijälle 5% lopppu vaimolle....... näi se menee nykyään 10v liiton solmimisestakin..
Kuvaamassasi tapauksessa ositusta tuskin soviteltaisiin.
Sataa hehtaaria ei kutsuta kartanoksi vaan pientilaksi. Ei paljon jakamista.
Kyllä, avioehdottoman avioeron ositusta voidaan sovitella... "pakkosovittelun" voi tehdä oikeuden määräämä pesänjakaja jos siihen perusteita.
10 vuotta kestänyt avioliitto ei ole enää lyhytkestoinen, eli sen perusteella tuskin soviteltaisiin (vaikka, laissa ei ole tiettyä vuosirajaa tälle). Silti, esimerkissäsi voidaan sovitella tai sitten ei... mahdoton täällä sitä arvuutella.
Samalla voisi ihmetellä, miksi esimerkkisi emäntä olisi mennyt solmimaan avioehdottoman avioliiton persaukisen äijän kanssa...
Esim jollain formulakuskilla; se 100ha on Takatöölös tai Kesärannassa.;;)) Omaisuuden arvo f1-tähdellä on silloin esim, 150 000 000€ ja ei se me puoliksi,, Jos toinen on varaton mallitipu ollut aina. Oikeus hoitaa osituksen antaen 5% persaukiselle.= 7,5milj€ ja on hirvittävä potti maksimissaan.
Se kenellä on alkuomaisuutta/tai tehnyt sen omaisuuden saa sen 142,5milj.
Ositusta kannattaa yrittää kohtuullistaa näin.. jos ei ole avioehtoa.
Aivan varmati F1 kuski joka avioituu mallin kanssa, edellyttää avioehtoa kihlatultaan ennen aviliiton solmimista.
Ja ellei, hän aivan varmasti ymmärtää mitä se merkitsee (taatusti juristinsa sen ovat hänelle kertoneet... moneen kertaan), ja jos siitä huolimatta avioituu ilman avioehtoa niin miksi ositusta pitäisi sovitella mahdollisessa avioerossa?
Toisekseen, malli voi todeta ettei F1 miehensä olisi voinut menestyä kuten on ilman hänen tukeaan... vaikea osittaa väitettään vääräksikään...
Tietenkin ositusta voidaan sovitella ilman pesänjakajaakin, eikä se edes ole valtavan harvinaista.
Ei tasajako johtaisi formulakuskin kannalta välttämättä kohtuuttomaan lopputulokseen. Oikeus saattaisi hyvinkin arvioida, että hän saisi kohtalaisen elannon myös 75 miljoonan euron osuudella.