syöpäptilas minäkin,rintasyöpä ja hoidot jo loppuneet mutta mitä tämä on kun en saa otetta elämästä.
Itken jan itken enkä saa unta.
Mieheltäni ja murkkuikäisiltä lapsiltani salaa itken täällä
Joulu valmistelut on tehty,lahjat paketissa,jouluruuat ja kaikki valmiina odottamassa huomista.
Olen itkenyt kauan,viikkoja, koko yön,enkä tiedä miksi,kaikki pitäisi olla nyt hyvin,mutta jotain on vialla,en tiedä kun itkuani en saa loppumaan.
Onko teillä kenelläkään kokemusta tälläisesta,miksi minä nyt itken.
Ja en halua että kukaan läheisistäni huolestuu minun takiani,en halua sääliä,en läheisteni huolestumista.
mitä minä teen,olen ihan ja täysin eksyksissä.
en saa unta,minä vaan itkeä vollotan tässä, mitä tämä on, miksi itkuni ei lopu,ja kohta on aamu??
Anteeksi,en jaksa,on paha olla.
Itken jan itken enkä saa unta.
Mieheltäni ja murkkuikäisiltä lapsiltani salaa itken täällä
Joulu valmistelut on tehty,lahjat paketissa,jouluruuat ja kaikki valmiina odottamassa huomista.
Olen itkenyt kauan,viikkoja, koko yön,enkä tiedä miksi,kaikki pitäisi olla nyt hyvin,mutta jotain on vialla,en tiedä kun itkuani en saa loppumaan.
Onko teillä kenelläkään kokemusta tälläisesta,miksi minä nyt itken.
Ja en halua että kukaan läheisistäni huolestuu minun takiani,en halua sääliä,en läheisteni huolestumista.
mitä minä teen,olen ihan ja täysin eksyksissä.
en saa unta,minä vaan itkeä vollotan tässä, mitä tämä on, miksi itkuni ei lopu,ja kohta on aamu??
Anteeksi,en jaksa,on paha olla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nyt ja yritä nukkua. ehkä aamulla täälläkin on joku,kun vastaa sinulle.
Raskaiden syöpähoitojen jälkeinen
pahaolo on yleistä,siitä ei juurikaan puhuta.
Uskon,että saat täältä vertaistukea,odota aamuun,rakas ystävä.
valvomassa,kirjoittakaa,olen vastaamassa.kommentoin myös edellistä viestiä. vanha syöpäläinen vuosien takaa,edelleen elossa ja vuosia jo 58.
Hei,
tuo mitä kerroit, kuulostaa hyvin tutulta. Silloin, kun sairaus on todettu ja hoidot meneillään, kaikki voimat tuntuvat menevän niistä selviytymiseen. Mielen ja sielun haavat alkavat vuotaa vasta sen jälkeen - ja se on ihan asiaankuuluvaa.
Toivon, että sinulla on joku tai joitakin, joille voit tätä kuormaasi purkaa.
Oletko käynyt www.cancer.fi -sivuilla? Sieltä löytyy keskustelufoorumi, josta aivan varmasti löydät ihmisiä, joiden kanssa jakaa tätä tuskaasi ja joilta saat tukea.
Toivon sinulle levollista joulua, kuitenkin.
P.S. Ja ei sekään ole kummallista eikä paha asia, että läheiset ovat huolissaan - he välittävät sinusta. Sääliä meistä ei kukaan halua, välittämistä ja huolenpitoa kyllä. Muista, että YKSIN EI TARVITSE SELVITÄ!
Vaikka ajattelin etten avaa konetta jouluna, mutta tässä siivoskellessani tätä pöytää vikaisin missä mennään ja näin että joku on taas valvonut.Mieheni nukkui hyvin yhdet vaatteet vain vaihdettiin ja minä nukuin hyvin ilman paineita kun ei tule jouluvieraita.
Meillä on sairastettu syöpää kohta kymmenen vuotta toisinaan ollut helpompaa ja sitten vaikeampaa. Kun alkuaikoina oli vaikeaa molemmat skarppasi ja sitten kun helpottaa niin sitten minulla oli ihan samoja oireita kuin sinulla olen joskus itkenyt silmäni kuiviksi, ei enää tullut kyyneliä. Se on sitä väsymistä ja aloin syömään hedelmiä ja marjoja ja käymään lenkillä eikä enää ole tullut sellaista tuntemusta. Hyvä että on tällainen henkireikä j0h0n voi purkaa pahaa oloa, ennen ei ollut, minullakin oli siihan aikaan lehmiä ja lehmän kylkeen itkuni itkin.HYvää JOUlua kaikille!
kun luin sinun kirjoituksesi,tunnistin siinä itseni vuoden takaa.Ihan täysin samanlaiset tunteet minulla oli silloin.Kuule,hakisitko nyt apua,ota yhteyttä joko työterveys tai muuhun lääkäriin.Kerrot saman,mitä tänne kirjoitit.Sinä saat apua,niin sain minäkin.Ja kirjoita tänne meille,minäkin kirjoitin.Täältä sain tukea monelta,jos uskallan mainita nimimerkit,Tässä ja nyt,Raspikurkku,Lpolku,Ira,Kevätmielinen,Zom,,ja monia muita oli minua auttamssa,kun eniten apua tarvitsin.Ja terapia,mielialalääkitys,perheeni ja ihana belgi,nämä kaikki yhdessä saivat minut toipumaan.Tuo kaikki tuntuu nyt pahalta unelta,ne itkuiset kuukaudet,hirveä hätä,pelko,paha olo.Luulenpa,että todellakin syövänjälkeinen masennus on aika yleistä.Minäkin olen luullut kauan olevani lähes ainoa palstalla,joka sen on kokenut.Toivon,että haet apua,sitä tarvitset juuri nyt.Ja rauhallisia joulunpyhiä sinulle,muista,et ole yksin.Niin vielä se,älä salaa pahaa oloasi perheeltäsi,niin minä tein alkuun.Loppujen lopuksi perhe on paras tuki,kyllä he ymmärtävät sinua.
mumsku,miten jaksoitte,sinä ja puolisosi? siis käydä kaiken läpi.
tarkoitan sitä,että oliko niin että myös puolisollasi on ollut syöpä.Miten vaikutti tukemiseen tälläisessa ,oliko se helpompaa tukea toista,kun oli molemmilla sama tilanne vai lisäsikö ahdistusta.
Itsekkin tilanteessa,itselläni syöpäepäily,puolisollani syöpä.
Itku ei ole pahasta jos kuka siihen pystyy. tietysti siinnäkin voi mennä kierteeseen, mutta se ei ole ihme kaiken kokemasi jälkeen.
Yritä hiljalleen löytää jotain puuhaa joka vie ajatuksia muihin asioihin.
Voit kyllä pyytää lääkäriltäsi jotain pilleriä asiaan niin että pääset pahimman yli.